Selkäranka: rakenne, toiminta ja merkitys ihmisillä ja eläimillä

Selkäranka on vartalon keskeinen tukiranka, joka muodostuu peräkkäisistä nikamasarake (nikamista) ja ulottuu pään tyvestä lantioon. Selkäranka ympäröi ja suojaa selkäydinkanavaa, jonka sisällä kulkee selkäydin, eli hermoston tärkeä pituussuuntainen osa. Eläimiä, joilla on selkäranka, kutsutaan selkärankaisiksi ja eläimiä, joilla ei ole selkärankaa, selkärangattomiksi. Ihmisillä on selkäranka, joten olemme selkärankaisia. Monilla selkärankaisilla, myös nisäkkäillä, on nikamia erottavat välilevyt.

Rakenne

Selkäranka koostuu yleensä useista peräkkäisistä nikamista jaetaan anatomisesti seuraaviin osiin:

• Kaularanka (cervicalis): yleensä 7 nikamaa, jotka tukevat pään ja sallivat sen liikkuvuuden.
• Rintaranka (thoracalis): noin 12 nikamaa, jotka kiinnittyvät kylkiluihin ja muodostavat rintakehän takaosan.
• Lanneranka (lumbalis): yleensä 5 suurempaa nikamaa, jotka kantavat suurimman osan kehon painosta ja mahdollistavat taivutukset ja kiertoliikkeet.
• Ristiranka (sacrum): muutamasta (yleensä 5) yhteenliimautuneesta nikamasta muodostuva luukerros, joka liittyy lantioon.
• Häntäranka (coccyx): pieni määrä (yleensä 3–5) kiinnittyneitä nikamia, jäljellä oleva häntäluu.

Yksittäinen nikama koostuu runkohuomiosta (corpus), takaraivanneesta (arcus vertebrae) ja nivel-/ulkokaarista, jotka muodostavat selkäydinkanavan. Nikamien välissä sijaitsevat välilevyt, joiden keskellä on geelimäinen ydin (nucleus pulposus) ja ulkoreunassa kestävä säikeinen rengas (annulus fibrosus). Välilevyt toimivat iskunvaimentajina ja sallivat liikkuvuuden nikamien välillä.

Toiminta

• Mekaaninen tuki: kantaa kehon painoa ja mahdollistaa pystyasennon.
• Liikkuvuus: mahdollistaa taivutukset, ojennukset ja kiertoliikkeet yhdessä lihasten ja nivelten kanssa.
• Suojaus: suojaa selkäydintä ja selkärangan hermojuuria, jotka välittävät liike- ja aistimustietoa aivoihin ja kehoon.
• Kiinnityspiste: toimii lihasten, nivelsiteiden ja kylkiluiden kiinnityskohdana.

Merkitys ihmisillä ja eläimillä

Selkäranka on elintärkeä sekä mekaanisesta että hermostollisesta näkökulmasta. Ilman toimivaa selkärankaa liikkuminen, tasapaino ja moni sisäelinten normaali toiminta vaikeutuisivat. Eri eläinryhmillä selkärangan muoto ja joustavuus ovat sopeutuneet niiden elintapoihin: esimerkiksi nopeilla petoeläimillä lanneranka on joustava, lintu- ja kädellisillä lajeilla erikoistuneita niveliä mahdollistamassa lentoa tai koukkuja ja nisäkkäiden selkärangassa on paikallisia eroja kuormituskestävyyden mukaan.

Terveysongelmat ja hoito

Yleisimmät selkärankaan liittyvät ongelmat ovat:

• Välilevyn rappeuma ja välilevyn pullistuma (herniaatio), joka voi painaa hermoja ja aiheuttaa kipua tai tunnottomuutta.
• Selkäkipu ja lihasjännitys, usein ergonomian tai huonon työasennon aiheuttamia.
• Selkärangan murtumat, jotka voivat olla seurausta onnettomuuksista tai luukadon (osteoporoosin) vuoksi.
• Scoliosis (selkärangan sivuttaiskäyryys) ja muut kehitykselliset muutokset.

Hoito vaihtelee kivun hallinnasta kuntoutukseen ja leikkaushoitoihin: fysioterapia, lihasharjoittelu, kipulääkkeet, ergonomiset muutokset ja tarvittaessa neurokirurgiset toimenpiteet. Ennaltaehkäisyssä keskeisiä keinoja ovat hyvä perusasento, säännöllinen liikunta, riittävä lihasvoima erityisesti keskivartalossa, painonhallinta ja oikea nostotekniikka.

Lyhyt evoluutio- ja kehitysnäkökulma

Selkäranka on yksi selkärankaisten tärkeimmistä evolutiivisista rakenteista. Sen muoto ja lukumäärä vaihtelevat lajeittain ja heijastavat jokaisen lajin liikkumis- ja ravinnonhankintatapaa. Ihmisen selkärangan S-muotoinen notko auttaa tasaamaan iskuja ja mahdollistaa pystyliikkumisen, mutta altistaa myös tietynlaisille rasitusvaurioille verrattuna nelijalkaisiin eläimiin.

Hae kirjaimella