Akari (あかり, tarkoittaa "valoa") on japanilainen keinotekoinen satelliitti, joka lähetettiin kiertoradalle vuonna 2006. Alun perin hanke tunnettiin myös nimellä ASTRO‑F. Akari suunniteltiin erityisesti infrapuna-astronomian tarpeisiin, ja sen tavoitteena oli kartoittaa taivasta aiempaa tarkemmin lähi-, keski- ja kaukoinfrapuna-alueilla.

Laukaisu oli Avaruus- ja avaruustieteen instituutin ja Japanin avaruusjärjestön (JAXA) hanke, jossa oli mukana myös kansallisia ja kansainvälisiä tutkijaryhmiia ja yhteistyökumppaneita. Satelliitti laukaistiin 22. helmikuuta 2006.

Akarin ensisijaisena tehtävänä oli avaruusobservatoriona tutkia koko taivasta lähi-, keski- ja kaukoinfrapuna-alueella infrapunateleskoopilla. Hanke yhdisti laajamittaisen taivaskartoituksen ja kohteiden tarkemmat, osoitetut havainnot.

Tehtävä ja laitteisto

Akari kantoi pienehköä mutta tehokasta infrapuna-teleskooppia, jonka peilin halkaisija oli noin 68 cm. Tärkeimmät havaintolaitteet olivat:

  • Infrared Camera (IRC) — lähi- ja keski-infrapuna-alueen kamera, joka mahdollisti sekä laajakenttäiset kartoitukset että tarkennetut osoitushavainnot;
  • Far-Infrared Surveyor (FIS) — kaukoinfrapuna-alueen instrumentti, suunniteltu erityisesti koko taivaan kartoitukseen useilla aallonpituuskaistoilla.

Satelliitti käytti kryogeenistä jäähdytystä (nestemäistä heliumia yhdessä jäähdytysjärjestelmien kanssa) mahdollistamaan herkät infrapunahavainnot. Jäähdytetty vaihe mahdollisti etenkin kaukoinfrapuna-alueen havaintoja, ja jäähdytyksen loppumisen jälkeen satelliitti pystyi jatkamaan lähi- ja keski-infrapunan havaintoja mekaanisten jäähdyttimien avulla.

Käyttökausi ja saavutukset

Akari suoritti laajan koko taivaan infrapunakartoituksen, joka tarjosi paremman herkkyyden ja tarkemman näkymän kuin aikaisempi IRAS-missio. Hankkeen keskeisiä saavutuksia:

  • laadukkaat koko taivaan infrapunakartat ja laajat piste‑ ja lähdedata-aineistot;
  • uusia havaintoja tähtien muodostumisalueista, galakseista ja tähtijoukkojen ympäristöistä;
  • parannettua tietoa aurinkokunnan pienkohteista, kuten asteroideista ja kometeista;
  • arvokas vertailuaineisto myöhemmille infrapunasatelliiteille ja maahavaintoinstrumenteille.

Kylmässä eli kryogeenisessa toimintavaiheessa tehtiin suurin osa kaukoinfrapuna-havainnoista, ja jäähdytysvaiheen päättymisen jälkeen Akari jatkoi toimintaa useita vuosia keski- ja lähi-infrapunan alueella. Aineistot julkistettiin tutkijayhteisölle ja niitä on käytetty laajasti astronomisessa tutkimuksessa.

Perintö

Akari on jättänyt pysyvän jäljen infrapuna-astronomian aineistoihin: sen koko taivaan kartat ja katalogit täydensivät ja paransivat aiempia havaintoja, ja ne ovat edelleen käytössä monissa tutkimuksissa. Missio toimi myös tärkeänä teknisenä ja tieteellisenä askeleena Japanin infrapuna-avaruustutkimuksessa, edistäen näkemystä tähtien muodostumisesta, galaksikehityksestä ja aurinkokunnan pienkohteista.