Amalthea on Jupiteria kolmanneksi lähin kuu. Se löydettiin 9. syyskuuta, 1892 Edward Emerson Barnard ja nimesi sen kreikkalaisen mytologian nymfin Amalthean mukaan. Se tunnetaan myös nimellä Jupiter V.

Amalthean taivaalla Jupiter olisi hämmästyttävä näky, sillä se näyttäisi enormisti suuremmalta kuin me Maan pinnalta näemme: Jupiterin näennäinen koko Amalthean taivaalla on arviolta noin 92 kertaa suurempi kuin täysikuu Maan taivaalla. Amalthea on suurin Jupiterin läheisistä kuista lähellä kaasujättiläisen pilvikerroksia.

Rakenne ja ulkonäkö

Amalthea ei ole pallomainen vaan epäsäännöllisen muotoinen, kulmikas kappale. Sen pinta on punertava, mikä johtuu todennäköisesti pintamassaista ja mahdollisesta rikkiyhdisteiden tai muiden epäpuhtauksien saostumisesta (osin peräisin Io:sta vapautuvasta materiaalista). Kuun koostumus näyttää sisältävän paljon vettä tai vesijäätä sekä huokoista kiviainesta ja pölyä, mikä tekee siitä kevyen ja osin huokoisen rakenteen.

Rata ja liike

Amalthea kiertää Jupiteria hyvin läheltä planeettaa ja on sidottu Tidal-lukitusilmiöön, eli se pyörii akselinsa ympäri samalla kulmanopeudella kuin kiertää — sama puoli kuusta on aina suunnattuna Jupiteriin. Kiertoaika on alle vuorokauden (noin 12 tuntia), minkä vuoksi sen päivä- ja yöjaksot ovat lyhyitä verrattuna Maahan. Kuu vaikuttaa myös Jupiterin harvinaiseen pölykehään: Amaltheasta sinkoutuva hienojakoinen pöly on yksi lähteistä niin kutsutulle gossamer-rengasrakenteelle.

Pinta ja topografia

Galileo- ja Voyager-luotainten ottamat kuvat osoittavat, että Amalthean pinnalla on suuria kraattereita, jyrkkiä rinteitä ja korkeita kulmia suhteessa kuun kokoon. Pinnalla esiintyy sekä tummempia että vaaleampia alueita, ja pinnanmuodot kertovat pitkästä törmäyshistoriasta. Painovoima on erittäin heikko, joten hiukkaset ja pöly pääsevät helpommin irtoamaan ja muodostamaan ympäröiviä renkaita.

Tutkimushistoria ja havainnot

Kuvat Amaltheasta otettiin vuonna 1979 ja 1980 Voyager 1 ja 2 -avaruusaluksilla, jolloin kuun epäsäännöllinen muoto ja punertava väri tulivat tunnetuiksi. Myöhemmin yksityiskohtaisempia kuvia ja mittauksia saatiin Galileo-kiertoradalla 1990-luvulla, jotka vahvistivat tietoja pinnanmuodoista, koostumuksesta ja roolista Jupiterin rengasjärjestelmässä. Amaltheaa on havaittu myös maasta ja muista luotaimista, mutta sen lähempi tutkimus on jäänyt harvinaiseksi johtuen Jupiterin vaativasta ympäristöstä.

Miksi Amalthea on kiinnostava

  • Läheisyys Jupiteriin: Amalthea sijaitsee hyvin lähellä planeettaa ja tarjoaa mahdollisuuden tutkia Jupiterin läheistä ympäristöä ja vuorovaikutusta kaasujättiläisen magnetosfäärin kanssa.
  • Rengaslähetys: Amalthea on yksi lähteistä hienojakoiselle pölylle, joka muodostaa osan Jupiterin gossamer-rengasjärjestelmästä.
  • Epäsäännöllinen muoto ja koostumus: Kuun kevytrakenteisuus ja punertava pinta kertovat ainutlaatuisista prosesseista, kuten aineiden kertymisestä ja törmäyksistä.

Tulevaisuuden tutkimus

Tulevat Jupiterin tutkijalennot ja edistyneemmät kaukoputkihavainnot voivat antaa lisää tietoa Amalthean tarkasta koostumuksesta, sisäisestä rakenteesta ja sen roolista Jupiterin järjestelmässä. Koska Amalthea on pieni ja kiertää lähellä voimakasta säteily- ja magneettikenttää, lähempi tutkimus vaatii huolellista suunnittelua, mutta voi paljastaa paljon pienien Jupiterin kuiden muodostumisesta ja kehityksestä.

Yhteenvetona: Amalthea on kiinnostava pieni, epäsäännöllinen kuu, joka on läheisessä vuorovaikutuksessa Jupiterin kanssa — sekä näkyvästi taivaalla että materiaalin ja pölyn välityksellä, joka osallistuu planeetan rengasrakenteiden muodostumiseen. Sen tutkimus on antanut ja voi edelleen antaa arvokasta tietoa Jupiterin lähialueen dynamiikasta.