Akbar

Hallinto

Akbarin keskushallintojärjestelmä perustui Delhin sulttaanikunnasta lähtien kehittyneeseen järjestelmään, mutta eri osastojen tehtävät organisoitiin uudelleen ja niiden toiminnasta annettiin yksityiskohtaiset säännöt.

• Tulo-osastoa johti wazir, joka vastasi kaikesta taloudesta ja jagir- ja inamdar-feodaalimaiden hallinnoinnista.
• Sotilaiden päällikköä kutsuttiin mir bakshiksi, joka nimitettiin hovin johtavien aatelisten joukosta. Mir bakshi vastasi tiedustelutiedon keräämisestä ja antoi keisarille suosituksia sotilaallisista nimityksistä ja ylennyksistä.
• Mir Saman vastasi keisarillisesta taloudesta, haaremit mukaan lukien, ja valvoi hovin ja kuninkaallisen henkivartioston toimintaa.
• Oikeuslaitos oli erillinen organisaatio, jota johti qazi, joka oli vastuussa myös uskonnollisista uskomuksista ja käytännöistä. in.

Mogulien valtakunta Akbarin aikana (lukuun ottamatta valkoista aluetta).


Mogulien valtakunnan jäänteet Akbarin kuoltua

Uskontopolitiikka

Akbar oli muslimi. Hän ymmärsi, että vahvan imperiumin perustamiseksi hänen oli saatava Intian enemmistönä olleen hindukansan luottamus.

Din-i-ilahi oli Akbarin ehdottama uskonnollinen polku. Se oli moraalinen käyttäytymissääntö, joka heijasti Akbarin maallisia ajatuksia ja hänen haluaan saavuttaa rauha, yhtenäisyys ja suvaitsevaisuus valtakunnassaan. Usko yhteen jumalaan, valonlähteen palvonta, eläinten tappamatta jättäminen ja rauha kaikkien kanssa olivat joitakin Din-i-ilahin piirteitä. Sillä ei ollut mitään rituaaleja, pyhiä kirjoja, temppeleitä tai pappeja.

Miesten ympärileikkausta ei saanut tehdä ennen kuin poika oli 12-vuotias, ja sen jälkeen se oli vapaaehtoista. Se oli juutalainen tapa, jonka islam on omaksunut. Akbarin sääntö oli, että se olisi tehtävä vapaaehtoiseksi ja että se olisi tehtävä, jos lainkaan, siinä iässä, jolloin pojat pystyivät ymmärtämään, mitä se oli. Tässä Akbar antoi jokaiselle miehelle valinnanvaran ja mahdollisuuden saada leikkiä järkeään. Koska hän oli järjen poika, hän ei voinut kieltää sitä muilta. Hän oli erittäin hyvä keisari, ja hänellä oli oikeustaju.

Fatehpur Sikrissä ollessaan hän kävi keskusteluja, sillä hän halusi tietää muiden uskonnollisista vakaumuksista. Eräänä tällaisena päivänä hän sai tietää, että muiden uskontojen uskonnolliset ihmiset olivat usein kiihkoilijoita (suvaitsemattomia muiden uskonnollisia vakaumuksia kohtaan). Tämä sai hänet luomaan ajatuksen uudesta uskonnosta, Sulh-e-kulista, joka tarkoittaa universaalia rauhaa. Hänen ajatuksensa tästä uskonnosta ei syrjinyt muita uskontoja, vaan keskittyi rauhan, yhtenäisyyden ja suvaitsevaisuuden ajatuksiin. Tämä hänen eleensä sai hindut ja muiden uskontojen edustajat kutsumaan häntä eri nimillä ja alkamaan rakastaa häntä.

Persoonallisuus

Hovihistorioitsija Abul Fazal kirjoitti Akbarin hallituskaudesta kirjoissa Akbarnama ja Ain-i-Akbari. Muita Akbarin valtakautta käsitteleviä lähteitä ovat muun muassa wod Sirhindi. Akbar oli käsityöläinen, soturi, taiteilija, aseistaja, hallintopuuseppä, keisari, kenraali, keksijä, eläinten kouluttaja ja teknikko. Hänestä tuli keisari 18-vuotiaana.

Navaratnas

Akbarilla oli hovissaan Navaratnoja eli yhdeksän jalokiveä, joihin kuuluivat Abul Fazel, Faizi, Tansen, Birbal, Raja Todar Mal, Raja Man Singh, Abdul Rahim Khan-I-Khana, Fakir Aziao-Din ja Mullah Do Piazza.

Akbarnama

Akbarnāma tarkoittaa Akbarin kirjaa. Se on Abu Fazalin kirjoittama virallinen elämäkerrallinen kertomus Akbarista. Se sisältää eläviä ja yksityiskohtaisia kuvauksia hänen elämästään ja ajastaan. Se sisältää myös tietoja kasvistosta, eläimistöstä, hänen valtakautensa ihmisten elämästä ja paikoista, joissa Akbarilla oli tapana vierailla.

Teoksen tilasi Akbar, ja sen kirjoitti Abul Fazl, yksi Akbarin kuninkaallisen hovin Navratnoista (yhdeksästä jalokivestä). Kirjan valmistuminen kesti seitsemän vuotta. Kuvitus tehtiin mogulien maalaustaiteen koulukunnalla. Osa siitä on Ain-i-Akbari.

Kuolema

Lokakuun 3. päivänä 1605 Akbar sairastui punatautikohtaukseen, josta hän ei koskaan toipunut. Hän kuoli kaksitoista päivää kuudenkymmentäkolmannen ikävuotensa jälkeen 27. lokakuuta 1605, minkä jälkeen hänen ruumiinsa haudattiin mausoleumiin Sikandraan (Agra): Akbarin hauta.