Intian niemimaa: maat, geologinen historia ja Himalajan synty
Tutustu Intian niemimaan maihin ja geologiseen historiaan — miten Intian laatta synnytti Himalajan, Tethysin jäänteet, vuoriston kohoamisen ja maanjäristysriskit.
Intian niemimaa on termi, jota käytetään pääasiassa Intian valtameren ympäröimästä maantieteellisestä alueesta: Bangladesh, Bhutan, Intia, Malediivit, Nepal, Pakistan ja Sri Lanka. Niemimaa käsittää laajan kirjon maisemia: korkeita vuoria ja ylätasankoja pohjoisessa, laajoja jokilaaksoja (kuten Indo‑Gangetic Plain), suuria ylänköalueita kuten Deccan ja rannikon kapeita tasankoja. Alueella on myös arktisia, tropiikinalaista ja subtrooppista ilmastoa leimaavia vyöhykkeitä, ja sääilmiöt kuten monsuunit vaikuttavat voimakkaasti vuodenaikojen sadantaan ja maatalouteen. Niemimaa on myös biologisesti monimuotoinen: esimerkiksi Länsi‑Ghatit ja Kaakkois‑Himalaja ovat kansainvälisesti merkittäviä biodiversiteetin hotspots‑alueita.
Geologinen tausta – Gondwana ja niemimaan muodostuminen
Mannermaa oli aikoinaan osa Gondwanaa, muinaista eteläistä superkontinenttia. Gondwanan hajoaminen myöhäismuinaisina aikoina (mesotsooisella ja varhaispleistoseenissä) irrotti nykyisen Intian niemimaan osan muista mannerlaatoista. Intian laatan eriytyminen ja nopea siirtyminen pohjoiseen on keskeinen syy alueen ainutlaatuiseen geologiaan: laatan pohjoiseen suuntautunut liike kohtasi Aasian laatan ja johti laajamittaiseen vuorentyöhintaan.
Himalajan synty ja Tethys‑meren sulkeutuminen
Geologisesti Himalajan synty on seurausta siitä, että Intian mannerlaatta liikkui pohjoiseen ja törmäsi Euraasian mantereeseen. Intian laatan nopeus on vaihdellut läpi geologisen ajan: osina ajanjaksoista liike on voinut olla hyvin nopeaa (kymmeniä millimetrejä vuodessa, jopa noin 15 cm/vrk virheellisesti tulkittuna joissain lähteissä), kun taas nykyinen likimääräinen pohjoisliike on noin 40–50 mm vuodessa. Tämä liike johti Tethys‑valtameren sulkeutumiseen ja Himalajan kaaren muodostumiseen noin 40–50 miljoonaa vuotta sitten.
Noin 50 miljoonaa vuotta sitten tämä mannerlaatan sivuutus tai törmäys sulki Tethysin valtameren kokonaan. Tethysin olemassaolon todistavat merenpohjaan laskeutuneet sedimenttikivet, kalkkikivikerrostumat ja merenelävien fossiilit, sekä reunoja reunustaneet tulivuoret. Koska nämä sedimentit olivat kevyitä, ne rypistyivät ja kohosivat vuoristoiksi sen sijaan, että ne olisivat vajonneet syvälle. Tätä havainnollistetaan usein sillä, että Mount Everestin huippu sisältää jäännöksiä merellisestä kalkkikivestä, mikä kertoo siitä, että nykyiset huiput olivat kauan sitten merenpohjaa.
Nykyinen liike, kohoaminen ja maanjäristysriski
Intian/Indo‑Australialainen laatta liikkuu edelleen pohjoiseen ja työntyy osittain Aasian laattaan. Osa liikkeestä imeytyy alueen rakenteisiin: esimerkiksi Himalajan etelärintaman työntövoima eli jatkuva työntyminen Aasian laatan alle aiheuttaa vuoriston jatkuvaa kohoamista ja kuoren paksunemista. Nykyiset mittaukset osoittavat, että Himalaja kohoaa keskimäärin useita millimetrejä vuodessa (tyypillinen arvio on noin 5 mm/vrk tai muutamien millimetrien vuosivauhti riippuen paikasta), mutta kohoamisnopeus vaihtelee alueittain.
Tällainen jatkuva konvergenssi aiheuttaa myös merkittävää seismistä aktiivisuutta: Intian laatan siirtyminen Aasian laatan sisään aiheuttaa ajoittain voimakkaita maanjäristyksiä ja maanvyöryjä, kuten on nähty useissa historiallisissa ja nykyaikaisissa tapahtumissa (mm. Nepalin ja Pohjois‑Intian suuret maanjäristykset).
Muita geologisia piirteitä ja seuraukset alueelle
- Deccan Traps: Intian lounaisosan laajoja tuliperäisiä basalttivirtoja (Deccan Traps) muodostui myöhäis‑kreetakaudella, mikä on vaikuttanut alueen geologiaan ja ekologiaan.
- Indo‑Gangetic Plain: Himalajan eroosion tuottamat sedimenteistä muodostavat yhden maailman väkirikkaimmista ja maataloudellisesti tärkeimmistä tasangoista.
- Tiibetin ylätasanko: Intian laatan osittainen "almahdus" Aasian alle pakottaa Tiibetin ylätasangon kohoamiseen ja vaikuttaa ilmastollisesti koko Aasiaan.
Yhteenvetona: Intian niemimaa on sekä maantieteellisesti että geologisesti monimuotoinen alue, joka syntyi Gondwanan hajoamisen ja Intian laatan pohjoissiirtymän seurauksena. Himalajan muodostuminen ja nykyinen laatan liike tekevät alueesta geologisesti dynaamisen, ja niihin liittyvät prosessit muovaavat edelleen maisemaa, ilmastoa ja ihmistoimintaa niemimaalla.
Intian niemimaa
Yli 6 000 kilometrin pituinen matka, jonka Intian maa-alue (Intian laatta) teki ennen törmäystään Aasian (Euraasian laatta) kanssa noin 40-50 miljoonaa vuotta sitten.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Intian niemimaa?
V: Intian niemimaa on maantieteellinen alue, johon kuuluvat Bangladesh, Bhutan, Intian tasavalta, Malediivit, Nepal, Pakistan ja Sri Lanka. Se sijaitsee Himalajan eteläpuolella ja oli aikoinaan osa Gondwanaa, muinaista eteläistä superkontinenttia.
Kysymys: Miten Himalajan vuoristo muodostui?
V: Himalajan vuoristo muodostui, kun Intian mannerlaatta siirtyi pohjoiseen 15 cm:n vuosivauhdilla ja puristi hitaasti Euraasian mannerta noin 40-50 miljoonaa vuotta sitten. Tämä prosessi aiheutti sen ajan merenpohjien kallion kohoamisen vuoriksi.
K: Mitä tapahtui Tethysin valtamerelle?
V: Noin 50 miljoonaa vuotta sitten tämä nopeasti liikkuva mannerlaatta oli sulkenut Tethysin valtameren kokonaan. Todisteita sen olemassaolosta löytyy merenpohjaan laskeutuneista sedimenttikivistä ja sen reunoja reunustaneista tulivuorista.
K: Kuinka nopeasti Indo-Australian mannerlaatta liikkuu?
V: Indo-Australian mannerlaatta liikkuu tällä hetkellä 67 mm vuodessa. Seuraavien 10 miljoonan vuoden aikana se saattaa siirtyä noin 1 500 kilometriä Aasiaan.
K: Miten tämä liike vaikuttaa Himalajan vuoristoon?
V: Noin 20 mm vuodessa Intian ja Aasian konvergenssista imeytyy työntövoimaan Himalajan eteläisellä rintamalla, mikä johtaa siihen, että Himalajan eteläinen rintama kohoaa noin 5 mm vuodessa, mikä tekee siitä geologisesti aktiivisen.
K: Mitä muita vaikutuksia tällä liikkeellä on?
V: Tämä liike aiheuttaa ajoittain myös maanjäristyksiä, koska maamassoihin kohdistuu painetta niiden liikkuessa toisiaan kohti.
Etsiä