Kana (Gallus gallus domesticus) on yleinen siipikarjalajiin kuuluva kotieläin, jota kasvatetaan laajalti lihan ja munien tuotantoa varten. Ihmiset pitävät kanoja usein myös kotieläiminä, ja erilaisia rotuja on jalostettu sekä tuotanto- että näyttötarkoituksiin. Monet kanarodut osaavat lentää lyhyitä matkoja, ja luonnonympäristössä osa lajeista saattaa nukkua puissa, jos puita on saatavilla.

Ulkonäkö ja sukupuolierot

Urosta kutsutaan kukoksi ja naarasta kanaksi. Nuorta kanaa kutsutaan yleisesti tipuksi tai poikaseksi. Kukkoilla on usein näyttävämpi höyhenpeite, isompi kampa ja heltta sekä voimakkaammat pyrkimykset puolustaa reviiriään. Toisaalta kukoilla ei ole penistä kuten monilla nisäkkäillä; lisääntyminen tapahtuu niin sanotulla viemärikosketuksella (”cloacal kiss”), jolloin sukusolut siirtyvät emolta kukolle ja takaisin.

Käyttäytyminen ja elinympäristö

Kanoilla on selkeä sosiaalinen rakenne ja usein lauman sisäinen dominanssijärjestys. Ne kaivelevat maata ruokaa etsien, kylpevät pölyssä puhdistaakseen höyheniään ja viilentääkseen itseään sekä hakeutuvat yöksi suojaisiin paikkoihin. Kanojen luonnollista käyttäytymistä tukevat tilat, joissa on riittävästi liikuntamahdollisuuksia, piilopaikkoja ja pesimälaatikoita.

Lisääntyminen ja muninta

Kannolle tyypillinen munintatahti vaihtelee rodun, iän ja kasvatusolosuhteiden mukaan. Monet tuotantorodut voivat munia 200–300 munaa vuodessa parhaassa tuotantoiässä. Muninta ei edellytä kukkoa, mutta munista kuoriutuakseen tarvitaan hedelmöitys; ilman kukkoa tuotetut munat ovat kelvollisia ruokakäyttöön mutta eivät kuoriudu.

  • Munasolu prosessi kestää noin 24–26 tuntia per muna.
  • Kanojen sukukypsyys saavutetaan yleensä 16–24 viikon iässä rodusta ja olosuhteista riippuen.
  • Kanan munien inkubaatioaika on noin 21 vuorokautta, kun käytetään emoa tai keinollista hautomista.

Kasvatus ja hoito

Kanoja pidetään usein kanakopissa (pieni suoja tai talo), jossa on yöpuupaikat, pesälaatikot ja mahdollisuus liikkua ulkona. Hyvä perusvarustus ja -hoito sisältävät:

  • Kuivattu ja tuuletettu kanala yöpaikkoineen ja pesälaatikkoineen.
  • Turvallinen ulkoilualue tai piha, jossa kanat voivat liikkua, etsiä ruokaa ja kylpeä pölyssä.
  • Riittävä ja tasapainoinen ravinto: täysrehut, raakaaineet, riittävästi proteiinia ja kalsiumia kuorien muodostukseen sekä tarvittaessa hiekkaa/raspattavaa (grit) pureskelun avuksi.
  • Puhtaan veden jatkuva saatavuus ja jäännösten, ulosteiden sekä pesälaatikkojen säännöllinen puhdistus infektioiden ehkäisemiseksi.
  • Suojaus petoeläimiltä kuten ketuilta ja muilta saalistajilta; aitoja ja lukittavia ovia käytetään usein.

Tuotantotavat ja hyvinvointi

Kanoja voidaan kasvattaa myös intensiivisesti, jolloin tuotantoa tehostetaan ja tilat tuottavat suuria määriä munien ja lihan. Intensiivisessä tuotannossa on etunsa kilpailukyvyn ja tuottavuuden kannalta, mutta siihen liittyy myös haasteita: eläinten liikunnanpuute, terveysongelmat (esim. jalkavaivat broilereilla) ja käyttäytymistarpeiden rajoittuminen. Vapaa-ajan, luonnonmukaisen ja huoneistokasvatuksen menetelmät painottavat taas lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamista ja eläinten hyvinvointia.

Terveys, sairaudet ja rokotukset

Kanoilla esiintyy erilaisia tarttuvia ja ei-tarttuvia sairauksia; siksi hyvät hygienia- ja biosuojauskäytännöt ovat tärkeitä. Useissa maissa tuotantokanat rokotetaan yleisiä tauteja vastaan. Vakavia uhkia voivat olla muun muassa lintuinfluenssa, salmonella ja parasiitit. Sairauksien ehkäisyyn kuuluvat myös määräaikaiset tarkastukset, eristyskäytännöt uusille linnuille ja tarvittaessa eläinlääkärin hoito.

Rodut ja käyttötarkoitus

Kanat jaetaan usein käyttötarkoituksen mukaan: munantuotantoon jalostetut rodut (kanat, jotka munivat runsaasti), lihaa varten jalostetut broiler- ja fütter-rodut sekä monikäyttörodut. Rotuja on myös ulkonäön, temperamentin ja sopeutumiskyvyn mukaan; harrastus- ja näyttökanat voivat olla hyvinkin koristeellisia ja pitkäkarvaisia.

Yhteenveto

Kana on monipuolinen kotieläin, jolla on tärkeä rooli ruoantuotannossa ja maaseudun elämässä. Hyvä hoito, riittävä suoja petoja vastaan, asianmukainen ravinto ja tilan järjestelyt tukevat kanojen terveyttä ja tuottavuutta. Valinnoissa — esimerkiksi intensiivisen tai vapaamuotoisen kasvatuksen välillä — on hyvä huomioida sekä tuotannolliset että eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat.