Kikherne (Cicer arietinum) – ravinto, historia ja käyttö ruoanlaitossa

Kikherne (Cicer arietinum) on keltainen syötävä palkokasvi (papu). Sitä voidaan käyttää ruoanlaittoon. Herneitä voi ostaa purkitettuina tai kuivattuina. Se oli yksi varhaisimmista viljellyistä hedelmistä. Ensimmäistä kikhernettä kasvatettiin Lähi-idässä noin 7 500 vuotta sitten. Kikhernettä löytyy sekä suurempina, vaaleina kabuli-tyyppeinä että pienempinä, tummempina desi-tyyppeinä; lajikevalinta vaikuttaa makuun, rakenteeseen ja käyttöön ruoassa.

Kasvatus ja levinneisyys

Kikherneen suosituin kasvupaikka on Pakistan. Vuonna 2008 siellä tuotettiin lähes 6 miljoonaa tonnia kikherneitä. Koska kasvusto on siellä niin suosittu, se tunnetaan myös nimellä intialainen herne. Käytännössä Etelä-Aasia (erityisesti Intia ja Pakistan), Lähi-itä sekä Välimeren alue ovat perinteisiä tuotantoalueita, mutta kikhernettä viljellään nykyään myös Australiassa, Kanadassa ja osassa Afrikkaa. Kikherne on kestävä viljelykasvi, joka sietää kuivia olosuhteita ja parantaa maaperän typpeä sitomalla.

Ravinto ja terveys

Kikherneet sisältävät runsaasti proteiinia, sinkkiä ja foolihappoa. Niissä on myös hyviä määriä kuitua, rautaa, magnesiumia ja B‑vitamiineja sekä monia mikroravinteita. Tämän vuoksi ne voivat olla tärkeä osa kasvisruokavaliota tai vegaaniruokavaliota, koska ne ovat peräisin kasvista ja antavat proteiinia ja ravinteita eläinproteiinin vaihtoehdoksi. Kuidun ansiosta kikherneet edistävät ruoansulatusta ja kylläisyyden tunnetta.

Keittäminen, liotus ja säilytys

• Kuivatuista herneistä: liota 8–12 tuntia tai käytä pika-liotustapaa (keitä 1–2 minuuttia, anna liota tunnin). Liotus lyhentää kypsennysaikaa ja vähentää kaasua aiheuttavia hiilihydraatteja sekä eräitä antiravinteita.
• Keittäminen: huuhtele ja keitä 60–90 minuuttia kattilassa tai 20–30 minuuttia painekattilassa, kunnes pehmeitä. Kypsennysaika riippuu lajikkeesta ja esiliotuksesta.
• Purkitetut herneet: ovat valmiita käytettäväksi, mutta ne kannattaa huuhdella ja valutella suolapitoisuuden ja purkin liemen vähentämiseksi.
• Säilytys: Kuivat herneet säilyvät pitkään suljetussa, kuivassa ja viileässä paikassa. Keitetyt kikherneet säilyvät jääkaapissa yleensä 3–4 päivää tai pakastettuna useita kuukausia.

Käyttö ruoanlaitossa

Kikherneistä valmistettu suosittu ruokalaji on hummus, mutta käyttötapoja on paljon enemmän:

• Falafelit (paistetut kikhernepyörykät)
• Chana masala ja muut intialaiset curryt
• Lisä salaateissa, keitoissa ja patoissa
• Paahdetut välipalaksi tai maustetut sipsit
• Kikhernejauho (besan/gram flour) leivontaan ja kastikkeisiin, gluteeniton vaihtoehto
• Itse idätetyt versot lisukkeena tai salaateissa

Kikhernet tarjoavat monipuolisen rakenteen: soseutettuna ne toimivat tahnoissa ja täytteissä, kokonaisina ne antavat rakennetta salaateille ja patoihin, ja jauhettuina ne korvaavat osan vehnäjauhosta tietyissä resepteissä.

Terveysvaikutukset ja varotoimet

• Hyödyt: proteiinin ja kuidun määrä tukee lihasten korjausta, kylläisyyttä ja suoliston hyvinvointia. Monipuolinen käyttö edistää kasvisruokavalion ravintoarvoa.
• Vatsavaivat: palkokasveille tyypilliset oligosakkaridit voivat aiheuttaa ilmavaivoja; liotus, huuhteleminen ja huolellinen kypsennys vähentävät näitä oireita.
• Antiravinteet: fytaatit voivat sitoa mineraaleja, mutta liotus, itäminen ja fermentointi vähentävät fytaatin määrää ja parantavat ravinteiden imeytymistä.
• Allergiat: palkokasviallergia on harvinaisempi kuin esimerkiksi pähkinäallergiat, mutta allergia voi olla mahdollista; oireiden ilmaantuessa hakeudu lääkärin arvioon.
• Ruokavaliorajoitukset: pienet annokset voivat sopia monille, mutta esimerkiksi FODMAP-herkät henkilöt saattavat tarvita rajoituksia tai erityiskäsittelyä.

Historia ja kulttuuri

Kikherneellä on pitkä historia: sen viljely alkoi tuhansia vuosia sitten Lähi-idässä ja tuote levisi Välimeren alueelle, Persian niemimaalle ja Etelä-Aasiaan. Arkeologiset löydöt Anatolian, Syyrian ja Iranin alueelta osoittavat sen varhaista viljelyä. Nykyisin kikherne on osa monien maiden ruokakulttuuria, erityisesti Välimerellä, Lähi-idässä ja Intiassa.

Ympäristövaikutus

Kikherne on ympäristön kannalta suhteellisen edullinen proteiininlähde: se sitoo typpeä maaperään ja parantaa viljelykiertoa, mikä vähentää tarvetta synteettisille lannoitteille. Lisäksi kuivuutta sietävä viljely tekee siitä sopivan kasvin alueille, joissa vettä on rajallisesti.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on kikherne?

K: Miten kikherneitä myydään?

K: Missä viljeltiin ensimmäistä kertaa kikhernettä?

K: Missä on suosituin paikka, jossa kikherne kasvaa?

K: Mikä on toinen nimi Intiassa viljellyille kikherneille?

K: Miksi kikherneet ovat tärkeitä kasvissyöjille tai vegaaneille?

K: Miten kikherneitä voidaan käyttää ruoanlaitossa?

Hae kirjaimella