Ruohosikuri (Cichorium intybus) – käyttö, terveysvaikutukset ja viljely
Ruohosikuri (Cichorium intybus) – käyttö, terveysvaikutukset ja viljely: opi kasvattamaan, hyödyntämään juuria ja lehtiä sekä hyödyntämään inuliinin terveys‑edut kotipuutarhassa.
Ruohosikuri on monipuolinen ruohokasvi, joka tunnetaan myös tieteellisellä nimellään Cichorium intybus. Se kuuluu voikukkakasvien (Asteraceae) heimoon ja on monivuotinen, osin puumainen kasvi. Sen kukat ovat yleensä kirkkaan siniset, mutta harvinaisempia värejä ovat valkoinen ja vaaleanpunainen.
Sikuria käytetään laajalti ruokana ja elintarvikkeiden raaka-aineena. Monia lajikkeita viljellään salaatinlehtien, chiconien (valkaistujen silmujen) tai juurien vuoksi. Erityisesti Sativum-lajikkeen juuria paistetaan ja jauhetaan käytettäväksi kahvin korvikkeena ja toisinaan elintarvikelisäaineena. Nykyään sikurin juurista uutettavaa inuliinia käytetään elintarviketeollisuudessa makeutusaineena ja ravintokuidun lähteenä.
Kasvia viljellään myös karjan rehuksi. Luonnonvaraisena sikuri kasvaa yleisesti tienvarsilla ja niityillä kotialueellaan Euroopassa, mutta se on levinnyt laajasti ja luonnontilaan esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, Kiinassa ja Australiassa.
"Sikuri" on Yhdysvalloissa myös curly endivian (Cichorium endivia) yleisnimi, ja nämä kaksi läheistä lajia sekoitetaan usein keskenään.
Kasvikuvaus
Ruohosikuri kasvaa yleensä 30–100 cm korkeaksi. Lehdet ovat pitkulaisia tai litteitä ruusukkeina alkavana kasvuna, ja varsi on usein haaroittuva ja hiukan karvainen. Kukat avautuvat aamuisin ja sulkeutuvat iltaan mennessä; ne houkuttelevat runsaasti pölyttäjiä kuten mehiläisiä ja perhosia. Juuristo on paksu ja syväjuurinen, mikä tekee kasvista kestävämmän kuivuudelle kuin monista muista lehtikasveista.
Käyttö ja maku
Kulinaarisesti sikurin nuoret lehdet sopivat salaatteihin ja vihreisiin sekoituksiin, kun taas hieman karvaampia vanhempia lehtiä voidaan kypsentää kuten pinaattia. Chiconit (valkaistut versot) ovat herkullisia kevyesti paistettuina tai käytettynä salaateissa. Paahdetuista ja jauhetuista juurista valmistetaan kofeiinitonta kahvinkorviketta, joka antaa tumman ja hieman karamellimaisen maun.
Ravintosisältö: säilykkeissä ja tuoreena sikuri antaa kuitua, erityisesti inuliinia, sekä kivennäisaineita kuten kaliumia ja mangaania. Lehdissä on A- ja K-vitamiineja sekä C-vitamiinin pieniä määriä.
Terveysvaikutukset
- Prebioottinen vaikutus: Sikurin juuren inuliini toimii prebioottina ja ruokkkii suoliston hyviä bakteereja, mikä voi edistää suoliston terveyttä ja immuunijärjestelmää.
- Ruoansulatus: perinteisesti sikuria on käytetty ruoansulatuksen tukena ja maksatoimintaa stimuloivana karvautena.
- Veren sokeri ja rasva: joissain tutkimuksissa inuliini ja sikuri voivat auttaa parantamaan glukoosin käsittelyä ja vaikuttaa suotuisasti lipiditasoihin, mutta vaikutukset riippuvat annoksesta ja yksilöstä.
- Mahdolliset haittavaikutukset: inuliini voi aiheuttaa ilmavaivoja, turvotusta ja vatsavaivoja erityisesti henkilöillä, joilla on ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) tai herkkyys FODMAP-hiilihydraateille.
Viljely ja hoito
Sikuri on suhteellisen vaatimaton kasvi, mutta parhaat sadot saadaan aurinkoiselta kasvupaikalta ja syvämultaisesta, hyvin vettä läpäisevästä maasta. Kasvualustan pH 5,5–7,5 on sopiva. Suositeltu kylvö tapahtuu varhain keväällä tai myöhään kesällä riippuen sadontarkoituksesta:
- Lehtikasvit: kylvä siemenet matalalle ja tiheämmälle istutukselle, korjaa lehtiä keväällä ja syksyllä.
- Juuresadot: juuria kasvatetaan yleensä ensimmäisen vuoden aikana ja korjataan syksyllä tai jätetään toista vuotta varten, jos tavoitteena on suurempi juurikasvu.
- Chiconit (valkaisu): juurten kasvatus ja sen jälkeen varastointi ja valaiseminen pimeässä tilassa tuottavat valkoiset, miedot versot eli chiconit (witloof).
Kylvöväli siemenistä toiseen yleensä 20–30 cm riviväli ja 10–15 cm taimiväli lehtikasveille; juurikasveille suurempi tila. Kasvien kierrättäminen ja hyvät maanparannustoimet auttavat vähentämään tautipainetta.
Sairaudet ja tuholaiset
Yleisimmät ongelmat ovat etanoiden ja kotiloiden syömät nuoret lehdet, juurimadot ja nematodit. Myös sienitaudit kuten harmaahome, lehtilaikku ja ruostetaudit voivat heikentää satoa. Ennaltaehkäisyyn kuuluvat hyvä maaperän huolto, tihennetty istutustiheys hallintaan ja sadonkierto.
Korjuu ja säilytys
Lehtisaldon voi korjata useaan kertaan sesongin aikana. Juuret korjataan yleensä myöhään syksyllä tai varhain keväällä ennen silmujen muodostumista. Juuret säilyvät hyvin viileässä, kosteassa varastossa tai maa-aumoissa. Chiconien tuotossa juuret kaivetaan ja varastoidaan pimeässä lämpötilassa, jolloin versot kasvavat valkoisina ja miedompina.
Lajikkeet ja perinteet
Ruohosikurista on kehitetty useita jalostettuja muotoja ja lajikkeita, joista osa on tarkoitettu lehtikäyttöön (var. foliosum), osa juurten viljelyyn (var. sativum) ja osa chicon-tuotantoon. Historiallisesti sikuria on viljelty Euroopassa vuosisatojen ajan, ja se on ollut tärkeä korvike kahville etenkin sota-aikoina ja alueilla, joissa kahvia ei ollut saatavilla.
Huomioitavaa ja turvallisuus
Useimmat ihmiset voivat nauttia sikuria ilman haittavaikutuksia, mutta joillekin inuliini voi aiheuttaa ilmavaivoja ja ruoansulatusongelmia. Raskaana olevien ja imettävien naisten tai henkilöiden, jotka käyttävät lääkkeitä maksaan tai veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä, kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen suurien määrien käyttöä, koska tutkimukset ovat vielä rajallisia.
Ekologia
Luonnossa sikuri levittäytyy tienvarsille, niityille ja avoimille paikoille ja on arvokas kasvi pölyttäjille. Sen kyky kasvaa köyhissäkin maissa ja syväjuurinen rakenne auttavat parantamaan maan rakennetta ja ehkäisemään eroosiota.
Yhteenveto: Ruohosikuri (Cichorium intybus) on monikäyttöinen kasvi, jonka lehtiä, versoja ja juuria hyödynnetään ruoassa sekä elintarviketeollisuudessa. Se tarjoaa prebioottista kuitua ja muita ravinteita, mutta voi aiheuttaa vatsavaivoja herkille henkilöille. Viljely on suhteellisen helppoa, ja kasvi sopii sekä kotipuutarhaan että laajempaan maatalouskäyttöön.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sikuri?
V: Sikuri on puumainen, monivuotinen ruohokasvi, joka kuuluu voikukkakasvien (Asteraceae) heimoon. Sillä on yleensä kirkkaan siniset kukat, harvoin valkoiset tai vaaleanpunaiset.
K: Mihin sikuria käytetään?
V: Sikuria käytetään usein ravintokasvina ja usein kahvin korvikkeena. Monia lajikkeita viljellään salaatinlehtien, sikurien (blanchoitujen silmujen) tai juurien vuoksi. Lajikkeen sativum juuria paistetaan, jauhetaan ja käytetään kahvin korvikkeena ja elintarvikelisäaineena.
K: Mitä inuliini on?
V: Inuliini on sikurijuuren uutetta, jota on käytetty elintarvikkeiden valmistuksessa makeutusaineena ja ravintokuidun lähteenä.
K: Missä sikuria yleisesti viljellään?
V: Sikuri kasvaa luonnonvaraisena kasvina teiden varsilla kotimaassaan Euroopassa, ja nykyään se on yleinen Pohjois-Amerikassa, Kiinassa ja Australiassa, jonne se on levinnyt laajalti.
K: Mikä on curly endiivin yleisnimi Yhdysvalloissa?
V: "Sikuri" on Yhdysvalloissa yleisesti käytetty nimi kihara endiiville (Cichorium endivia).
K: Ovatko sikuri ja kihara endiivi sama asia?
V: Sikuri ja kihara endiivi ovat läheistä sukua toisilleen, mutta ne eivät ole sama asia.
K: Mikä on rehukasvi?
V: Rehukasvi on viljelykasvi, jota viljellään erityisesti karjan ravinnoksi. Sikuria viljellään karjan rehukasvina.
Etsiä