Chuar-chira-aukio (kurdiksi: چوارچرا, Chwar Chira, pers: میدان چهارچراغ) (tarkoittaa neljän kynttilän aukiota), on tunnettu aukio Mahabadin kaupungin keskustassa, jossa Iranin hyökkäyksen jälkeen vuonna 1947 hirtettiin julkisesti Mahabadin tasavallan presidentti Qazi Muhammad sekä muita Mahabadin ja Bukanin tasavallan johtajia. Vuonna 2005 Iranin Kurdistanin demokraattinen puolue ilmoitti, että noin 50 000 ihmistä oli osoittanut mieltään Iranin hallitusta vastaan. Syynä oli Shivan Qaderin kuolema.
Sen virallinen nimi on nyt Shardari Square. Tämä aukio on yksi Mahabadin kaupungin vanhimmista paikoista.
Historiallinen tausta
Chuar-chira-aukio liittyy läheisesti lyhytaikaiseen Mahabadin tasavaltaan, joka oli kurdien itsenäisyysliikkeen merkittävä yritys 1940-luvulla. Aukio tuli symboliseksi paikaksi sen jälkeen, kun tasavallan johtajia teloitettiin julkisesti vuoden 1947 tapahtumien jälkeen. Nämä tapahtumat ovat jääneet Kurdistanin kollektiiviseen muistiin ja antaneet aukiolle vahvan poliittisen ja muistomerkkiluonteen.
Nykyinen merkitys ja muistaminen
Nykyään Chuar-chira-aukio toimii sekä muistopaikkana että kokoontumisalueena. Aukio on usein poliittisten mielenilmausten, muistotilaisuuksien ja yhteisöllisten tapahtumien näyttämö. Erityisesti Qazi Muhammadin teloituksesta ja myöhemmistä tapahtumista, kuten vuoden 2005 protesteista (Shivan Qader), on muodostunut vuosittaisia muistamisen ja kunnianosoituksen teemoja kurdien keskuudessa.
Sijainti ja kuvaus
Aukio sijaitsee Mahabadin keskustassa, ja se on kaupungin vanhoja keskeisiä julkisia paikkoja. Alueella on perinteisesti kokoontumis- ja kaupankäyntitoimintaa, ja se toimii tärkeänä solmukohtana paikallisessa kaupunkirakenteessa. Aukion virallinen nimi Shardari Square näkyy virallisissa kartoissa ja kylteissä, vaikka monet paikalliset käyttävät edelleen nimeä Chuar-chira muistamisen ja historiallisten yhteyksien vuoksi.
Merkitys kulttuurisesti
Chuar-chira (”neljän kynttilän aukio”) kantaa symbolista merkitystä: nimi ja paikka muistuttavat menneistä tapahtumista ja toimivat osana kurdiyhteisön identiteettiä sekä kollektiivista muistia. Aukio on myös esimerkki siitä, miten julkinen tila voi toimia sekä arjen kohtaamispaikkana että poliittisen muistin näyttämönä.
