Cladocera (vesikirput) — pienet sisävesien äyriäiset, lajit ja lisääntyminen
Cladocera (vesikirput) — sisävesien 620+ lajia, niiden rakenne, nykivät liikkeet, syklinen partenogeneesi ja lepäävät munat, jotka turvaavat laajalle leviämisen.
Cladocera on pienten äyriäisten järjestö, jota kutsutaan yleisesti vesikirpuiksi. Tähän mennessä on tunnistettu noin 620 lajia, ja monia lajeja arvellaan vielä kuvaamattomiksi; taksonominen tutkimus on aktiivista etenkin kirjokkaissa rannoissa ja lammikoissa esiintyvien pienten muotojen kohdalla.
Ulkonäkö ja rakenne
Vesikirput ovat yleensä pieniä: useimmat lajit ovat 0,2–6,0 mm (0,01–0,24 tuumaa) pitkiä. Niillä on alaspäin suuntautuva pää ja usein lautan tai kilven muotoinen selkäkilpi, joka peittää rintakehän ja vatsan. Useimmilla lajeilla on yksi keskimmäinen yhdistelmäsilmä (ocellus), jonka avulla ne havaitsevat valon suunnan. Liikkumista kuvataan usein "nykivin" tai kirppumaisin liikkein, joita tuottaa jaloista lähtevä rytminen potkujen sarja.
Esiintyminen ja elinympäristöt
Cladocera-lajeja esiintyy laajasti eri tyyppisissä makean veden sisävesien elinympäristöissä kuten järvissä, lammissa, puroissa, riuttoisissa kosteikoissa ja jopa ajoittaisissa vesialtaissa. Ne ovat harvinaisempia merivesissä. Lajien kokoonpano vaihtelee esintyvän veden ravinteisuuden, suolapitoisuuden, kasviplanktonin määrän ja petopaineen mukaan.
Ravitsemus ja ekologinen rooli
Vesikirput ovat tärkeimpiä pehmeitä rannikon ja avoveden planktonin kuluttajia: ne laiduntavat mikroleviä, bakteereja ja vesikasvien hienojakoisia partikkeleita. Eräät lajit imevät ruokaa suodattamalla vettä, toiset raaputtavat biofilmejä ja hiukkasia pohjasta. Niiden ruokinta vaikuttaa suoraan veden kirkkauteen ja leväkukintojen säätelyyn. Samalla ne ovat merkittävä ravinnonlähde kaloille, vesiperhosille ja aikuisille hyönteisille, ja muodostavat keskeisen linkin kasvi- ja bakteerituotannon sekä isompien eläinten välillä.
Lisääntyminen ja lepäävät munat
Useimmilla vesikirpuilla esiintyy syklinen parthenogeneesi: pitkiä jaksoja suvutonta lisääntymistä, jolloin naaraspuoliset yksilöt tuottavat klooneja itsestään. Tämä täydentyy ajoittain sukupuolisella lisääntymisellä, joka laukaisee lepäävien munien eli ephippium-pussien muodostumisen. Sukupuolinen lisääntyminen syntyy usein ympäristötekijöiden, kuten valon vähenemisen, lämpötilan muutosten tai väestöntiheyden myötä. Lepäävät munat ovat kestäviä: ne sietävät kuivumista, jäätymistä ja pitkäaikaista säilymistä sedimentissä, ja siten laji selviytyy ankarista olosuhteista ja levittäytyy kaukaisiin elinympäristöihin esimerkiksi lintujen mukana kulkeutuen.
Taksonomia ja esimerkkiryhmät
Cladocera-järjestöön kuuluu useita perheitä, joista tunnetuimpia ovat muun muassa Daphniidae (esim. Daphnia), Bosminidae, Chydoridae ja Sididae. Lajien määrän arviointi vaikeutuu pienten kokojen ja morfologisten samankaltaisuuksien vuoksi; molekyylimenetelmät tukevat nykyisin klassista morfologiaa lajien erottelussa.
Merkitys vesien tutkimuksessa ja seurannassa
Vesikirput toimivat biomonitorina: niiden laji- ja koostumusmuutokset kertovat veden ravinnepitoisuudesta, sameudesta ja ekologisesta tilasta. Lepääviä munia löytyy järvien sedimenteistä, minkä avulla voidaan rekonstruoida menneitä populaatioita ja seurata vesistöjen pitkäaikaista kehitystä (paleolimnologia). Lisäksi jotkin lajit voivat toimia invasiiveina ja muuttaa paikallisia ekosysteemejä.
Kerääminen ja tutkimus
- Planktonnäytteet otetaan yleensä silmukkaverkoilla (tyypillisesti 50–500 µm silmäkoko) vedestä.
- Määritys tapahtuu stereomikroskoopilla; tarkempi tunnistus voi vaatia yksilön dissekaatiota tai DNA-analyysiä.
- Säilytys voi tapahtua etanolissa tai formaldehydiliuoksessa, riippuen tutkimuksen tavoitteista.
Yhteenvetona: vesikirput ovat pieniä mutta ekologisesti tärkeitä äyriäisiä, joiden nopea lisääntyminen, kyky muodostaa lepääviä munia ja rooli energiavirtojen välittäjänä tekevät niistä keskeisen ryhmän makean veden ekosysteemeissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kladointi?
V: Cladocera on pienten äyriäisten järjestö, jota kutsutaan yleisesti vesikirppuiksi.
K: Kuinka monta Cladocera-lajia on tähän mennessä tunnistettu?
A: Cladoceroista on tähän mennessä tunnistettu noin 620 lajia.
K: Missä Cladocera-heimoa esiintyy?
V: Cladoceroja esiintyy kaikkialla sisävesien elinympäristöissä, mutta merissä ne ovat harvinaisia.
K: Minkä kokoisia useimmat Cladocera-lajit ovat?
V: Useimmat Cladocera-lajit ovat 0,2-6,0 mm (0,01-0,24 tuumaa) pitkiä.
K: Miten Cladocera-lajit uivat?
V: Cladocera-lajit uivat nykivin kirppumaisin liikkein.
K: Mitä on syklinen parthenogeneesi?
V: Syklinen parthenogeneesi on prosessi, jossa suvutonta lisääntymistä täydennetään toisinaan sukupuolisella lisääntymisellä.
Kysymys: Mikä on Cladocerojen sukupuolisen lisääntymisen tuottamien lepotilamunien tarkoitus?
V: Cladocera-heimon seksuaalisen lisääntymisen tuottamien lepomunien ansiosta laji voi selviytyä ankarista olosuhteista ja levittäytyä kaukaisiin elinympäristöihin.
Etsiä