Cnidaria (nässeläimet): meduusat, polypit ja pistävät nematokystat
Tutustu nässeläimiin (Cnidaria): meduusoihin ja polyyppeihin, niiden pistäviin nematokystiin sekä elämänkierron ja lajikirjon kiehtoviin salaisuuksiin.
Nässeläiset (Cnidaria) ovat noin 11 000 eläinlajia käsittävä heimo. Kaikki ne ovat yksinkertaisia ja vesieläimiä, ja useimmat niistä elävät meressä. Jotkut niistä ovat koloniaalisia ja koostuvat zooideista, jotka voivat olla klooneja. Nässeläiset voivat elämänsä eri vaiheissa olla polyyppeja tai meduusoja.
Nässeläisten nimi tulee niiden erikoistuneista pistävistä soluista: organelleja sisältävistä soluista, joita kutsutaan nematokystoiksi. Nematokystat ovat useimmiten ratkaiseva tekijä nässeläisten saalistuksessa, puolustautumisessa ja menestyksessä erilaisissa meriympäristöissä.
Morfologia ja rakennetta
Nässeläisillä on yksinkertainen ruumiinrakenne, joka koostuu kahdesta solukerroksesta: ulkokerros (epidermis) ja sisäkerros (gastrodermis) sekä niiden välissä oleva geeliytynyt tukikerros (mesoglea). Suurin osa lajeista on ruumiinmuodoltaan joko polyyppi (kiinnittynyt, sylinterimäinen muoto, esimerkiksi korallit ja meriavannot) tai meduusa (vapaa uiva, sateenvarjon muotoinen muoto, esimerkiksi meduusat). Joillakin ryhmillä esiintyy vuorottelevia elämänvaiheita näiden muotojen välillä, ja monilla lajeilla on myös erilaistuneita rakenteita, kuten lonkeroita, suuosia ja suodattavia rakenteita.
Nematokystat: pistämisen mekanismi
Nematokysta on pieni, suljettu kapseli, jonka sisällä on kierteinen, ohut putki ja usein myrkyllistä nestettä. Kun ärsyke (esimerkiksi saalis tai uhka) laukaisee solun pinnalla olevan herkän karvakkeen (cnidocil), kapselin kansi avautuu ja putki ampaisee ulos erittäin nopeasti, käännyttäen pistoksen kohteeseen. Putken kärjessä voi olla koukkuja tai piikkejä, ja mukana voi kulkea myrkkyjä, jotka lamauttavat tai tappavat saaliin ja estävät sen karkaamisen. Nematokystojen tarkka rakenne ja myrkkyjen vaikutus vaihtelevat lajeittain.
Ravinto ja saalistus
Nässeläiset ovat pääosin petoja. Ne käyttävät lonkeroitaan ja nematokystojaan saaliin kiinnipitämiseen ja lamauttamiseen. Pienet planktoniset eläimet, kalat ja muut selkärangattomat voivat joutua nässeläisten saaliiksi. Eräät lajit, kuten korallit, myös suodattavat tai ottavat ravintonsa kemiallisesti yhteistyössä symbioottisten levien kanssa.
Elämänkierto ja lisääntyminen
Monien nässeläisten elinkierto sisältää polyyppivaiheen ja meduusavaiheen. Polyyppivaihe lisääntyy usein suvuttomasti kuroutumalla tai kasvamalla kloneiksi, kun taas meduusavaihe on yleensä sukupuolinen ja tuottaa sukusoluja (munasoluja ja siittiöitä). Munasoluista kehittyvät planula-toukat, jotka kiinnittyvät pohjaan ja kehittyvät uusiksi polyypeiksi. Joillakin ryhmillä, kuten koralleilla, meduusa-vaihe voi puuttua ja lisääntyminen tapahtuu pelkästään suvuttomasti tai suvullisesti polyyppien kautta. Lisäksi esiintyy kolonialistista järjestäytymistä, jossa yksittäiset zooidit erikoistuvat eri tehtäviin (ruoanotto, lisääntyminen, liikkuminen).
Ekologinen merkitys ja elinympäristöt
Suurin osa nässeläisistä elää merissä, mutta joukossa on myös joitakin makeanveden lajeja (esim. Hydra). Korallit ja koralliriutat ovat avainasemassa trooppisten ekosysteemien rakentajina ja tarjoavat elinympäristön lukuisille muille lajeille. Nässeläiset toimivat myös ravintoverkon sekä ravintoketjujen ylläpitäjinä ja voivat vaikuttaa paikallisesti planktonin ja kalakantojen dynamiikkaan.
Symbioosi ja koralliriutat
Monet korallit elävät symbioosissa fotosynteettisten levien (kuten dinoflagellaattien, yleisesti kutsutaan zooxanthellae) kanssa. Nämä levät elävät korallin kudoksessa ja tuottavat osan korallin tarvitsemasta ravinnosta fotosynteesin kautta. Symbioosi on tärkeä koralliriuttojen kasvulle ja kivennäisaineiden kerrostumiselle; sen häiriöt (esim. lämpöstressi) voivat johtaa korallien vaalenemiseen ja laajamittaiseen kuolemaan.
Ihmiseen kohdistuvat vaikutukset
Useat nässeläiset pistävät ihmistä, ja vaikutukset vaihtelevat lievästä ärsytyksestä vakavaan myrkytykseen. Joissakin lajeissa pistos voi olla hengenvaarallinen. Pelastautumis- ja hoitotoimenpiteet riippuvat pistoksen aiheuttajasta; yleisesti suositellaan herkästi tunnettujen hoito-ohjeiden noudattamista ja vakavissa tapauksissa lääkärin hoitoa.
Luokittelu ja esimerkkejä
- Medusoita sisältävät ryhmät: esimerkiksi Scyphozoa (suurimmat meduusat) ja Cubozoa (myrkylliset kotilokkarit).
- Polyyppiryhmät: Anthozoa (meriavannot, korallit ja merivuokot) eivät yleensä tuota vapaasti uivia meduusoja.
- Siphonophora (esim. Portuguese man o' war) ovat kolonioita, joissa yksittäiset zooidit toimivat yhdessä kokonaisuuden eri tehtävissä.
Fossiilinen historia
Nässeläiset ovat olleet maapallolla pitkään, ja fossiiliset todisteet osoittavat niiden monimuotoisuuden kehittyneen jo esihistoriallisina aikoina. Korallien kerrostumat muodostavat tärkeitä geologisia rakenteita ja fossiilit auttavat ymmärtämään menneitä meriekosysteemejä.
Päätellen niiden yksinkertaisesta rakenteesta, tehokkaasta pistävästä mekanismista ja erilaisista lisääntymistavoista, nässeläiset ovat menestyneet monissa ympäristöissä ja vaikuttavat merkittävästi meriluontoon.
Tälle heimolle (eikä millekään muulle) ominaiset pistävät solut.
Ääntäminen
Sana Cnidaria puhutaan ilman alkukirjainta "C" ja pitkällä "i":llä. Se kuulostaa siis "Naidaria". Vastaavasti termi Ctenophore lausutaan "Teenophore". Alun perin sanojen edessä oli kreikkalainen kappa, ja se lausuttiin. Nimi tulee kreikan kielen sanasta knidi, "nokkonen", joten se tarkoittaa "nokkosen kaltaisia eläimiä", koska kaikilla nilviäisillä on nokkosen kaltaisia pistäviä soluja.
Osa-alueet
Ryhmässä on viisi luokkaa. Meduusoja esiintyy neljässä luokassa.
- Alaryhmä ja luokka Anthozoa: meren anemoniat ja korallit.
- Medusozoa-alalaji: meduusat.
- Luokka Scyphozoa: "oikeat" meduusat.
- Luokka Cubozoa: laatikkohyytelöt.
- Luokka Hydrozoa: Hydroidit: (Hydra; portugaliksi sotamies).
- Staurozoa-luokka: varsimeduusat.
Luokittelematon, mutta nykyään nilviäisiksi tiedetty loisryhmä Myxozoa.
Kehon perusmuodot
Aikuiset nilviäiset ovat yleensä joko vapaasti uivia meduusoja tai istuvia polyyppeja. Monet vuorottelevat näiden kahden muodon välillä. Molemmat muodot ovat säteittäissymmetrisiä, kuten pyörä ja putki.
Useimmilla on reunoillaan lonkeroita, jotka on varustettu nidosyyttien kanssa. Meduusoilla on yleensä lonkeroiden sisempi rengas suunsa ympärillä. Jotkin hydroidit voivat olla zooidien yhdyskuntia, joilla on eri tarkoituksia: puolustautuminen, lisääntyminen ja saaliin pyydystäminen. Meduusojen mesoglea on paksua ja joustava hyytelöä, joten se palautuu alkuperäiseen muotoonsa sen jälkeen, kun reunan ympärillä olevat lihakset ovat supistuneet. Näin syntyy eräänlainen suihkukone.
Luurangot
Meduusoissa ainoa tukirakenne on niiden solukerrosten sisällä oleva hyytelö. Hydrat ja useimmat merianemonit sulkevat suunsa, kun ne eivät ole syömässä, ja vesi ruuansulatusontelossa toimii silloin eräänlaisena luurankona, joka muistuttaa lähinnä vedellä täytettyä ilmapalloa. Toiset polyypit, kuten Tubularia, käyttävät tukenaan vedellä täytettyjen solujen pylväitä. Merikynät jäykistävät mesogleaalista hyytelöä kalsiumkarbonaattisienillä ja sitkeillä kuituproteiineilla, jotka muistuttavat sieniä.
Joissakin koloniaalisissa polyypeissä kitiinipitoinen peridermi antaa tukea ja jonkin verran suojaa yhdysosille ja yksittäisten polyyppien alaosille. Kivikorallit erittävät massiivisen kalsiumkarbonaattisen kuorirungon. Muutamat polyypit keräävät materiaaleja, kuten hiekanjyviä ja kuorenpalasia, jotka ne kiinnittävät ulkokuoriinsa. Jotkut koloniaaliset merianemoniat jäykistävät mesoglean sedimenttihiukkasilla.
Fossiilitiedot
Koralleilla on pitkä fossiilirekisteri, ja pehmeärunkoisia muotoja esiintyy joissakin poikkeuksellisissa kerrostumissa. Joidenkin uskotaan kuuluvan ediakaraanin eliöihin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on sen heimon nimi, johon Cnidaria kuuluu?
V: Cnidaria kuuluu heimoon Cnidaria.
K: Kuinka monta lajia tähän heimoon kuuluu?
V: Tässä heimossa on noin 11 000 lajia.
K: Missä useimmat näistä eläimistä elävät?
V: Suurin osa näistä eläimistä elää meressä.
K: Onko jokin niistä koloniaalisia eliöitä?
V: Kyllä, jotkut ovat koloniaalisia eliöitä, jotka koostuvat zooideista, jotka voivat olla klooneja.
K: Mitä kahta muotoa nilviäisten zooidit voivat ottaa elinkaarensa aikana?
V: Nilviäisten zooidit voivat elämänsä eri vaiheissa olla polyyppien tai meduusojen muodossa.
K: Mikä on vastuussa niiden menestyksestä lajina?
V: Niiden menestys lajina johtuu suurelta osin erityisistä soluista, joissa on pistäviä organelleja, joita kutsutaan nematokystoiksi. Tämä laite on suurelta osin vastuussa niiden menestyksestä, ja se on niiden tärkein erikoistunut ja erottuva solutyyppi.
K: Mitä "nilviäiset" tarkoittaa?
V: "Cnidaria" tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa "pistiäistä".
Etsiä