Clever Hans (Der Kluge Hans) — hevonen ja psykologinen ilmiö
Tutustu Clever Hansiin (Der Kluge Hans) — tarina hevosesta, joka paljasti ihmishavainnon ja psykologisten vihjeiden vaikutuksen älykkyyden illuusioon.
Clever Hans (saksaksi der Kluge Hans) oli hevonen, jonka piti pystyä tekemään vaikeita matemaattisia laskuja ja ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia. Myöhemmin huomattiin, että hevonen antoi oikeita vastauksia tarkkailemalla sitä tarkkailevien ihmisten reaktioita.
Tausta ja esitykset
Clever Hans esiintyi yleisölle Euroopassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Hevosen omistaja ja kouluttaja Wilhelm von Osten oli opettaja, joka väitti opettaneensa Hansille laskutoimituksia, lukemista ja jopa kykyä ymmärtää kieliä. Esityksissä Hans vastasi kysymyksiin naputtamalla kavioillaan oikean määrän kertoja: esimerkiksi kysyttäessä "Paljonko on 3 + 2?" hän naputteli viisi kertaa.
Oskar Pfungstin tutkimus ja havainnot
Psykologitutkija Oskar Pfungst selvitti ilmiön yksityiskohtaisesti 1900-luvun alussa. Hän teki sarjan kontrolloituja kokeita, joiden avulla hän arvioi, millä ehdoilla Hans suoriutui oikein. Pfungst huomasi, että hevonen ei ymmärtänyt laskutoimituksia sellaisinaan, vaan reagoi ihmisten tahattomiin, hienovaraisiin eleisiin ja ilmeisiin.
Keskeisiä havaintoja:
- Hans suoriutui oikein vain, kun kysymyksen esittäjä tai joku muu paikalla oleva tiesi oikean vastauksen.
- Jos kysymyksen esittäjä ei nähnyt vastausta (esimerkiksi kääntyi pois tai peitti kasvonsa), hevonen ei pystynyt vastaamaan oikein.
- Kun esittäjän tieto oikeasta vastauksesta poistettiin — tai kun henkilö, joka antoi kysymyksen, ei tiennyt vastausta — oikeiden vastausten määrä romahti.
- Pfungst havainnoi, että ihmiset usein muuttivat kehon asentoa, kasvojen ilmettä tai hengitystä sellaisella hetkellä, jolloin hevonen lopetti naputtelun. Nämä pienet signaalit riittivät ohjaamaan Hansin toimintaa.
Mikä on "Clever Hans -ilmiö"?
Clever Hans -ilmiö tarkoittaa tilanteita, joissa eläin tai ihmiskoehenkilö näyttää suorittavan älyllisen tehtävän, mutta todellisuudessa toimii reagoinnin seuraamana tahattomiin vihjeisiin, joita tutkija tai muu läsnäolija antaa. Ilmiö on laajentunut psykologian ja eläintutkimuksen käsitteisiin ja liitetään usein termiin experimenter expectancy effect eli tutkijan odotusten vaikutus.
Merkitys tutkimukselle ja käytännön opit
Clever Hansin tapaus opetti tärkeitä asioita tieteellisen tutkimuksen menetelmistä ja eläinten älykkyyden arvioinnista. Keskeiset opetukset:
- Tutkimuksissa on estettävä tahattomat vihjeet: käytetään sokkoutusta ja kontrolleja.
- Rutiinien ja tottumusten vaikutus on otettava huomioon, erityisesti käyttäytymistutkimuksissa.
- Eläinten käyttäytymisen tulkinnassa tulee olla varovainen — toistuvat onnistumiset eivät aina osoita abstrahoitua älykkyyttä, vaan voivat johtua oppimisesta reaktioiden lukemiseen.
Perintö
Clever Hans on yhä esimerkkinä siitä, miksi tieteessä vaaditaan huolellisuutta kokeiden suunnittelussa. Ilmiön tunnistaminen paransi kokeellisia käytäntöjä (kuten kaksoissokkoutusta) ja vaikutti myös siihen, miten eläinten kognitiota tutkitaan. Vaikka Hans ei laskenutkaan ihmisen tavoin, hänen tarinansa on arvokas muistutus siitä, kuinka herkkiä eläimet ja ihmiset ovat toistensa vihjeille — ja kuinka helposti odotukset voivat muuttaa tuloksia.
Fiksu Hans esiintyy
Miten Hans vaikutti fiksulta
Hans oli hevonen, joka asui Saksassa 1900-luvun alussa. Se kuului miehelle nimeltä Herr Wilhelm von Osten. Von Osten oli opettaja, joka opetti matematiikkaa paikallisessa koulussa. Hän oli hevosten harrastajakouluttaja.
Tämä oli aikaa, jolloin ihmiset alkoivat kiinnostua siitä, kuinka älykkäitä eläimet olivat. Tämä johtui suurelta osin siitä, mitä Charles Darwin oli kirjoittanut.
Von Osten opetti Hansia laskemaan yhteen, vähentämään, kertomaan, jakamaan, laskemaan murtoluvuilla, kertomaan kellonajan ja päivämäärän, lukemaan ja kirjoittamaan sekä ymmärtämään saksaa. Jos hän esitti hevoselle kysymyksen, kuten: "Mikä on 12 plus 12", hevonen napautti kaviollaan 24 kertaa. Von Osten kiersi Hansin kanssa ympäri maata ja esitteli fiksua hevostaan yleisölle.
Tutkijat kiinnostuivat Clever Hansista. Psykologi Carl Stumpf kokosi joukon ihmisiä tutkimaan, mitä tapahtui. Hänen avustajansa Oskar Pfungst oli päätutkija. Hevonen antoi lähes aina oikean vastauksen, kun se saattoi nähdä omistajansa. Se antoi oikean vastauksen myös, jos joku muu kysyi siltä kysymyksen. Tämä osoitti, että Von Osten ei tahallaan antanut sille salaisia merkkejä.
Pfungst varusti hevosen umpilapuilla, joiden ansiosta hevonen näki vain suoraan eteenpäin. Jos hevonen näki kysyjän, se sai vastaukset oikein 89 prosentissa tapauksista. Jos kysyjä seisoi sivussa, jolloin hevonen ei nähnyt, vastaukset osuivat oikeaan vain 6 prosentissa tapauksista. Hevonen ei myöskään saanut vastausta oikein, jos kysyjä ei tiennyt vastausta itse.
Kun hevonen osasi vastata kysymykseen, se alkoi naputtaa hitaammin, kun se oli lähellä oikeaa vastausta. Sitten se pysähtyi, kun se pääsi oikeaan vastaukseen. Tämä osoitti, että hevonen tarkkaili kysymyksen esittäjää ja pystyi aistimaan, milloin henkilö odotti sen pysähtyvän. Von Osten ei luultavasti tajunnut, että hän antoi hevoselle merkkejä vain katsomalla sitä. Hevonen oli tosiaan fiksu arvatessaan, mitä siltä haluttiin, mutta se ei tietenkään ymmärtänyt matematiikkaa. Viimeinen todiste oli se, että Pfungst keksi, miten hevoselle voi antaa merkin nostamalla hieman kulmakarvojaan. Silloin hän sai hevosen antamaan haluamansa vastauksen.
Clever Hans -efekti
Tätä vaikutusta kutsutaan usein "Clever Hans -efektiksi". Sitä käytetään psykologiassa kuvaamaan sitä, kun eläin tai ihminen aistii, mitä joku haluaa hänen tekevän, vaikka hänelle ei anneta tarkoituksellisesti signaaleja. Tämä vaikutus on tärkeää ottaa huomioon, kun testataan eläinten tai ihmisten älykkyyttä. Eläin on ehkä erotettava ohjaajastaan, jos sen todellista älykkyyttä halutaan tarkkailla. Toisaalta eläin voi olla järkyttynyt, kun se ei näe ohjaajaansa, joten se ei välttämättä anna oikeaa vastausta. Tämä ongelma voidaan usein ratkaista luomalla tilanne, jossa kouluttaja ei tiedä oikeaa vastausta.
Clever Hans -efekti on kuuluisa, ja sitä on käytetty populaarikulttuurissa. Esimerkiksi Simpsonit-sarjassa on jakso ("Fiksu ja fiksumpi"), jossa Lisa Simpson tulee kateelliseksi pikkusiskolleen Maggielle, koska Maggie näyttää olevan jopa älykkäämpi kuin Lisa. Sitten selviää, että Maggie on tarkkaillut Lisaa niin tarkkaan, että hän on aistinut vastaukset. Lisa on helpottunut huomatessaan tämän.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka on Clever Hans?
V: Clever Hans on hevonen, jonka väitettiin pystyvän ratkaisemaan vaikeita ongelmia.
K: Millaisia ongelmia Clever Hans pystyi ratkaisemaan?
V: Clever Hansin väitettiin pystyvän ratkaisemaan monimutkaisia matemaattisia ongelmia.
K: Pystyikö Clever Hans todella ratkaisemaan ongelmia?
V: Myöhemmin selvisi, että Clever Hans ei oikeasti ratkaissut ongelmia, vaan tarkkaili häntä tarkkailevien ihmisten reaktioita ja reagoi niiden mukaisesti.
K: Millä kielellä Clever Hansin nimi oli?
V: Clever Hansin nimi oli saksaksi - "der Kluge Hans".
K: Miten Clever Hans pystyi antamaan oikeita vastauksia?
V: Clever Hans tarkkaili häntä tarkkailevien ihmisten reaktioita ja vastasi niiden mukaisesti oikealla vastauksella.
K: Oliko Clever Hansilla erityisiä kykyjä?
V: Kävi ilmi, että Clever Hansilla ei oikeastaan ollut mitään erityiskykyjä, vaan hän vain reagoi ympärillään olevien ihmisten reaktioihin.
K: Miksi Clever Hans oli niin kuuluisa?
V: Clever Hansista tuli kuuluisa, koska ihmiset uskoivat hänen pystyvän ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia, mutta myöhemmin paljastui, että näin ei ollut.
Etsiä