Clifford Donald Simak (3. elokuuta 1904 – 25. huhtikuuta 1988) oli yhdysvaltalainen tieteiskirjailija. Hän sai kolme Hugo-palkintoa ja yhden Nebula-palkinnon. Science Fiction and Fantasy Writers of America (SFWA) nimitti hänet kolmanneksi suurmestariksi vuonna 1977.

Elämä ja ura

Simak työskenteli pitkään sanomalehtialalla ennen koko ajan laajentuneen kirjailijanuransa vakiintumista. Hän kirjoitti aluksi lyhyitä scifi-juttuja ja novellikokoelmia, mutta myöhemmin julkaisi myös useita romaaneja, jotka vakiinnuttivat hänen paikkansa laatukirjailijoiden joukossa. Simakin tuotanto ulottuu lyhytproosasta laajoihin, filosofisiin romaaniaiheisiin.

Kirjallinen tyyli ja teemat

Simakin tyyliä on usein kuvattu lempeäksi, mietteliääksi ja ihmisyyteen suuntautuvaksi. Hän yhdisti usein tieteiskirjallisuuden peruselementit – avaruuden, ajan ja teknologian – arkisiin ja maalaismaisemiin, mikä erotti hänet monista aikansa kovempisävyisistä scifi-kirjailijoista. Toistuvia teemoja ovat muun muassa:

  • pienen yhteisön ja luonnon kuvaus
  • yksilön paikka suuren kosmoksen keskellä
  • ihmiskunnan muutos, kuolevaisuus ja ajallisuuden pohdinta
  • lempeä huumori ja myötätunto muita lajeja kohtaan (mm. eläinhahmot ja vieraat olennot)

Merkittäviä teoksia

Simakin tuotannosta tunnetuimpia ovat muun muassa romaanit ja novellikokoelmat kuten "City" ja "Way Station". Lisäksi häneltä on lukuisia muita teoksia, joita pidetään klassikoina ja jotka heijastavat hänen tunnusomaisia teemojaan ja tyyliään. Lyhyemmässä proosassa esim. novelli "The Big Front Yard" on usein mainittu esimerkkinä hänen kyvystään yhdistää arkinen miljöö ja kosmiset ideat.

Vaikutus ja perintö

Simakin vaikutus näkyy erityisesti niissä scifi-suuntauksissa, jotka arvostavat hitaampaa, pohdiskelevampaa kerrontaa ja inhimillisiä arvoja. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille, ja hän on saanut tunnustusta sekä lukijoilta että kriitikoilta. SFWA:n myöntämä Grand Master -arvonimi vuonna 1977 korostaa hänen merkitystään lajityypin kehitykselle.

Monille lukijoille Simak on edelleen esimerkki siitä, miten tieteiskirjallisuus voi yhdistää utopian, melancholian ja toivon ilman pelkkää teknologista retoriikkaa.