Pukeutuminen antiikin Kreikassa — vaatteet, materiaalit ja kiinnikkeet

Tutustu antiikin Kreikan pukeutumiseen: chitonit, himationit, pellava ja villa sekä vöiden, fibuloiden ja muiden kiinnikkeiden käytännöt — vaatteet, materiaalit ja kiinnikkeet historiassa.

Antiikin Kreikassa vaatteet tehtiin yleensä suurista suorakaiteen muotoisista kankaanpaloista. Kangasta ommeltiin hyvin vähän tai ei lainkaan. Kangas puettiin vartalon ympärille ja pidettiin paikallaan vöillä, fibuloilla tai muilla kiinnikkeillä. Kangas valmistettiin pellavasta tai villasta.

Perusperiaate ja muoto

Antiikin kreikkalainen pukeutuminen perustui yksinkertaisuuteen: suuret, suorakaiteen muotoiset kankaanpalat muunteltiin ja drapeerattiin eri tavoilla tavoitteenaan liikkuvuus ja mukavuus Välimeren ilmastossa. Saumatonta tai vähän ommeltua kangasta käytettiin, koska näin vaatteet olivat helppoja tehdä, korjata ja muokata eri käyttötarkoituksiin.

Tärkeimmät vaatekappaleet

• Peplos – naisille tyypillinen, pitkä kangas, jonka yläreuna taitettiin vaakasuunnassa (så kutsuttu overfold) ja kiinnitettiin olkapäiltä. Peplos muodostaa usein tyylikkään yläosan ja helman.
• Chiton – molemmille sukupuolille käytetty tunikamainen vaate, joka voitiin ommella tai pikemminkin kietaista ja kiinnittää olkapäiltä. Chiton saattoi olla lyhyempi miesten arkipukuna (esim. sotilailla) tai pidempi naisten juhlapukuna.
• Himation – suuri, päälle heitettävä viitta tai viittamainen peite, joka tarjoili sekä lämpöä että arvokkuutta; käytettiin usein chitonin päällä.
• Chlamys – lyhyempi viitta, jota käyttivät etenkin matkustajat ja sotilaat; se kiinnitettiin yhdeltä olkapäältä.

Materiaalit, valmistus ja värjäys

Yleisin raaka-aine oli villa (lämmin ja kestävä) sekä pellava (kevyt ja viilentävä), jotka mainitaan myös alkuperäisessä kuvauksessa. Kalliimmat ja hienommat tekstiilit tehtiin huolellisemmista langoista ja kalliista kehräyksestä. Myöhemmin, etenkin Hellenistisellä aikakaudella, tuotiin myös silkkikuidun ja muiden materiaalien vaikutuksia muotivalikoimaan.

Värjääminen oli tärkeää asema- ja tyylikysymys: luonnonväreillä saatiin punaisen, violetin, sinisen ja muiden sävyjä. Erityisen arvostettua oli purppura, jota saatiin merestä eli käyttääksi kalliista purppurakilpikonnien tai -kotiloiden eritteistä (Tyrian purple).

Kiinnikkeet ja vyöt

Vaatteet pysyivät paikoillaan erilaisilla kiinnikkeillä ja vyötyksillä. Olkapäitä ja etukaistaleita kiinnitettiin neppareilla tai soljilla, joista fibulat ovat tunnettu esimerkki. Vyöt ja soljet määrittelivät usein vaatteen leikkauksen muodon ja korostivat vyötärön linjaa. Lisäksi käytettiin neuloja, solkia ja joskus koristeellisia metalli- tai helmiripustuksia.

Sosiaalinen merkitys, sukupuoli ja tilanteet

Pukeutuminen kertoi paljon kantajansa asemasta, iästä ja ammatista. Rikkaammat käyttivät hienompia kankaita, kirkkaampia värejä ja runsaampia koruja. Miehet pukeutuivat usein yksinkertaisemmin kuin naiset: arkipäivän miehellä saattoi olla lyhyempi chiton ja käytännöllinen chlamys, kun taas naisten pidemmät peplos- ja himation-yhdistelmät ilmensivät siveyttä ja arvokkuutta.

Myös seremoniallisissa yhteyksissä ja teatterissa vaatteet saattoivat olla runsaita ja värikkäitä, ja tietyt malli- ja koristevalinnat liittyivät uskonnollisiin rituaaleihin tai julkiseen rooliin.

Arki, hoito ja alueelliset erot

Vaikka periaate oli sama ympäri kreikkalaista maailmaa, paikalliset tavat erosivat: ionilaisessa kulttuurissa saatettiin suosia tiettyjä drapereita ja koristeita, kun taas mantereella tyylikkäät ratkaisut olivat toisenlaisia. Vaatteiden hoitoon kuului käsinpesu, paikoittainen korjaaminen ja villan kampaus. Vaatteet olivat usein monikäyttöisiä: sama kangas voitiin muuttaa tai käyttää toisin tarpeen mukaan.

Lisätarvikkeet

• Kengät: sandaalit ja nahkakengät, joskus paljain jaloin arkipäivisin.
• Korut: kaulakorut, rannerenkaat, renkaat ja hiuskoristeet, jotka korostivat asemaa.
• Päähineet ja huivit: suojaus auringolta tai lisäkerros viileämpiin iltoihin.

Yhteenvetona: antiikin kreikkalainen pukeutuminen perustui käytännöllisiin, suorakaiteen muotoisiin kangaspaloihin, joita muokattiin drapeeraamalla, kiinnittämällä ja vyöittämällä. Materiaalit ja koristelu heijastivat kantajan asemaa ja tilannetta, ja yksinkertaiset mutta monipuoliset tekniikat tekivät vaatteista helppoja valmistaa ja ylläpitää.

Vaatetyypit

Peplos

Peplos (monikko: peploi) oli antiikin Kreikan naisten käyttämä vaate. Peplos oli suuri neliönmuotoinen kankaanpala. Kangas taiteltiin päällekkäin, jolloin ylävartaloon muodostui kaksoiskerros, jota kutsuttiin apoptygmaksi. Tämän jälkeen kangas taitettiin vartalon ympärille ja kiinnitettiin kummankin olkapään yli. Ioninen eli lakoninen peplos oli auki vartalon sivulta, kun taas dorinen peplos ommeltiin kiinni kuin putki. Peplosia käytettiin siten, että aukko oli vartalon oikealla puolella. Yleensä peploksen päällä oli vyö. Vyö saattoi olla apoptygman päällä tai alla.

Kreikassa peplosia käytettiin useimmiten ennen 5. vuosisataa.

Chiton

Chiton tehtiin suuresta neliönmuotoisesta kankaanpalasta. Sitä käyttivät sekä naiset että miehet.

Doric chiton oli hyvin yksinkertainen. Se tehtiin suuresta kankaanpalasta (yleensä villasta). Kangas taitettiin ja puettiin vartalon ympärille. Se kiinnitettiin olkapäille rintaneuloilla, minkä jälkeen sen annettiin laskeutua taitteisiin. Vyötä, jota usein kutsuttiin gurdleksi, pidettiin vyötärön ympärillä pitämässä mekkoa paikallaan.

Ionikitoni oli ommeltu putken muotoon. Materiaali, yleensä pellava, taitettiin ja ommeltiin niin, että päähän ja käsivarsiin jätettiin reiät. Ioniseen tyyliin kuului myös vyö, jolla se pidettiin paikoillaan ja joka sai sen laskostumaan taitteisiin vyötäröltä alaspäin.

Himation

Himation (monikko: himatia) oli suuri kangas, jota käytettiin viittaan. Sitä käyttivät sekä miehet että naiset. Himation puettiin yleensä selästä vasemman olkapään yli, toinen osa puettiin oikean käsivarren alle ja sitten vartalon etupuolelle. Himation oli niin pitkä, että se ulottui polviin asti, tai se saattoi olla myös pidempi.

Himation tehtiin yleensä kevyemmästä kankaasta, jotta sitä voitiin käyttää viittana lämmintä säätä vastaan.

Chlamys

Chlamys (monikko: chlamydes) oli yleensä lyhyempi viitta. Se oli vasemman olkapään yli puettava kangaspala, joka kiinnitettiin oikean olkapään yli. Chlamysia käyttivät yleensä miehet tai sotilaat.

 
Tyttö, jolla on peplos.  


Doric chiton.  


Oikealla kaksi himatiaa, jotka on puettu chitonin päälle.  

Hae kirjaimella