Hajuvesi (parfyymi) — Mitä se on, historia ja käyttö

Hajuvesi on neste, joka antaa ihmisille, esineille ja huoneille hyvän tuoksun. Se koostuu yleensä alkoholista tai vesipohjaisesta kantajasta ja tuoksuista, jotka on liuotettu öljyistä ja aromaattisista yhdisteistä. Nämä yhdisteet luovuttavat tuoksua ympäröivään ilmaan, ja niitä voidaan saada luonnollisista lähteistä (kasvi- tai eläinperäiset uutteet) tai valmistaa synteettisesti. Hajuveden koostumukseen kuuluvat usein myös kiinteyttäjät eli fixatiivit, jotka pidentävät tuoksun kestoa ja sivuäänet (modifikaattorit), jotka muuttavat aistinvaraista kokemusta.

Lyhyt historia

Hajuvesiä ja tuoksuöljyjä käytettiin jo varhaisimmissa ihmiskunnan sivilisaatioissa — uskonnollisissa seremonioissa, hautaustavoissa ja henkilökohtaisessa hygieniassa. Moderni parfymiteollisuus alkoi vahvasti kehittyä 1800-luvun lopulla, kun kaupallisesti syntetisoitiin uusia aromaattisia yhdisteitä, kuten vanilliinia ja kumariinia. Keinotekoiset yhdisteet avasivat suunnittelijoille laajemman tuoksuvalikoiman kuin pelkästään luonnonmateriaaleihin perustuva valmistus. 1900-luvulla teollisuus, markkinointi ja tuoksukulttuuri kehittyivät edelleen — syntyivät eri hajuvesiluokat, niche-tuotteet sekä designer- ja luksusbrändit.

Tuoksun rakenne: huiput, sydän ja pohja

Hajuvedellä on tyypillisesti kolmiomainen rakennne:

• Huipun tuoksut (top notes) tuntuvat ensimmäisinä — ne ovat kevyitä ja haihtuvat nopeasti.
• Sydäntuoksut (heart/middle notes) kohoavat huipun jälkeen ja muodostavat hajuveden luonteen.
• Pohjatuoksut (base notes) ovat hitaita haihtumaan ja antavat pitkän keston sekä syvyyden.

Tuoksun eri vaiheita hallitsevat eri molekyylit, joilla on eri haihtumisnopeudet.

Hajuveden vahvuudet ja tyypit

• Parfum / Extrait — korkein tuoksukonsentraatio (noin 15–30 % tuoksuöljyjä), pitkäkestoisin ja voimakkain.
• Eau de Parfum (EdP) — 10–20 % tuoksuöljyä, sopii arkikäyttöön ja iltaan.
• Eau de Toilette (EdT) — 5–15 % tuoksuöljyä, kevyehkö ja usein päivään sopiva.
• Eau de Cologne — yleensä 2–5 % tuoksuöljyä; Eau de Cologne on perinteinen, raikas ja kevyempi muoto, jota voidaan suihkuttaa keholle.
• Eau Fraîche & Aftershave — hyvin kevyitä versioita, joissa tuoksukonsentraatio on matala.

Käyttö ja levitys

Hajuveet levitetään yleensä iholle, sillä iho vaikuttaa tuoksun kehitykseen. Tuoksu voi tuntua vahvemmalta, kun lämpötila on korkeampi, koska lämpö nopeuttaa haihtumista — siksi ihmiset usein laittavat hajuvettä kaulalle, ranteeseen ja polven takaosaan, koska nämä alueet ovat lämpimämpiä ja pulssipisteitä. Käyttövinkkejä:

• Sumuta 10–30 cm etäisyydeltä iholle, älä hiero ranteita yhteen — hierominen voi rikkoa tuoksun kerrostumia.
• Voit sumuttaa myös hiuksiin tai vaatteisiin, mutta varo värin tai materiaalin tahraantumista.
• Kerrostamalla saman tuotesarjan vartalotuotteita (suihkugeeli, vartalovoide, hajuvesi) saat tuoksun keston pidemmäksi.

Säilytys

Hajuvesi kannattaa säilyttää pimeässä, viileässä ja kuivassa paikassa, poissa suorasta auringonvalosta ja lämmönlähteistä. Pidä pullo pystyasennossa ja suljettuna, sillä lämpö, valo ja ilma voivat muuttaa tuoksun laatua ajan myötä. Hyvä säilytys pidentää hajuveden käyttöikää.

Turvallisuus ja allergiat

• Testaa uusi tuoksu ensin pienellä ihoalueella, jos tunnet herkkyyttä tai allergioita.
• Jotkin eteeriset öljyt (esim. bergamotti) voivat aiheuttaa valoherkkyyttä tai ihoärsytystä.
• Vältä hajuvettä suoraan silmiin ja haavoihin.
• Hajuvedet ovat yleensä alkoholipohjaisia ja helposti syttyviä — pidä ne poissa avotulesta.

Valinta ja käyttövinkit

• Kokeile hajuvettä iholla ja anna sen kehittyä ainakin tunnin ajan ennen lopullista arviointia — tuoksut muuttuvat ajan myötä.
• Osta ensin näyte tai pienempi koko ennen kalliimman pullon hankintaa.
• Valitse kevyempiä, sitruksisia ja raikkaita tuoksuja päivään ja raskaampia, itämaisia tai puumaisia tuoksuja iltaan tai viileämpään aikaan.
• Muista, että ilmasto, iho ja henkilökohtainen kemia vaikuttavat siihen, miten hajuvesi tuntuu juuri sinulla.

Tuoksuperheet

Hajuvedet luokitellaan usein tuoksuperheisiin, esimerkiksi:

• Floral (kukkainen)
• Oriental / Amber (mausteinen, lämmin)
• Woody (puumainen)
• Fresh / Citrus (raikas, sitruksinen)
• Fougère (saniainen- ja laventelipohjaiset koostumukset)
• Gourmand (makeat, ruoka- ja jälkiruokamaiset nuotit)

Hajuvesi on siis sekä käytännöllinen että kulttuurisesti rikas tuote: se on kemiaa, taidetta ja henkilökohtaista ilmaisua. Oikean hajuveden löytäminen voi vaatia kokeilua, mutta perustietämys koostumuksesta, säilytyksestä ja levityksestä auttaa tekemään hyviä valintoja.

Historia

Nykyään käytetty sana hajuvesi tulee latinan sanasta per fumum, joka tarkoittaa "savun läpi". Hajuvesien valmistus alkoi muinaisessa Mesopotamiassa ja Egyptissä, ja roomalaiset ja persialaiset kehittivät sitä edelleen.

Maailman ensimmäisenä kemistinä pidetään Tapputi-nimistä naista, hajuvesien valmistajaa, joka mainitaan Mesopotamiassa 2. vuosituhannella eaa. tehdyssä kiilteisessä taulussa. Hän tislasi kukkia, öljyä ja kalmusta sekä muita aromiaineita, suodatti ne ja laittoi ne takaisin tislaimeen useita kertoja.

Vuonna 2005 arkeologit löysivät Kyproksen Pyrgoksesta maailman vanhimmiksi väitettyjä hajuvesiä. Hajuvedet ovat peräisin yli 4 000 vuoden takaa. Hajuvedet löydettiin muinaisesta hajuvesitehtaasta. 43 000 neliöjalan (4 000 m²) kokoisesta tehtaasta löytyi ainakin 60 tislauspulloa, sekoitusastiaa, suppiloa ja hajuvesipulloa. Muinaisina aikoina ihmiset käyttivät yrttejä ja mausteita, kuten mantelia, korianteria, myrttiä, havupuun pihkaa, bergamottia sekä kukkia.

Arabialainen alkemisti Al-Kindi (Alkindus) kirjoitti 9. vuosisadalla hajuvesiä käsittelevän kirjan, joka sisälsi yli sata reseptiä tuoksuville öljyille ja lääkeaineille.

Persialainen kemisti Avicenna esitteli prosessin, jossa kukista uutetaan öljyjä tislaamalla, mikä on nykyisin yleisimmin käytetty menetelmä. Hän kokeili ensin ruusulla. Ennen hänen keksintöään nestemäiset hajuvedet olivat öljyn ja murskattujen yrttien tai terälehtien sekoituksia, jotka muodostivat voimakkaan tuoksun. Ruusuvesi oli hienovaraisempaa, ja siitä tuli heti suosittu.

Hajuvesitaide tunnettiin Länsi-Euroopassa jo 1300- tai 1300-luvulta lähtien. Jo 1700-luvulla aromaattisia kasveja kasvatettiin Ranskassa, Sisiliassa ja Italiassa.

Egyptiläinen kohtaus, jossa kuvataan liljan hajuveden valmistusta.


Etruskien hajuvesimaljakko naisen pään muotoinen

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on hajuvesi?

K: Millä kahdella tavalla hajusteita valmistetaan hajusteiden valmistamiseksi?

K: Milloin nykyaikainen hajuvesituotanto alkoi?

K: Miksi hajuvettä laitetaan kaulaan, ranteeseen ja polven takaosaan?

K: Mikä on Eau de Cologne?

K: Milloin hajuvesiä käytettiin ensimmäisen kerran?

K: Mistä hajuvedet on valmistettu?

Hae kirjaimella