Alkibiades — ateenalainen kenraali ja poliitikko, Peloponnesoksen sodan vaikuttaja

Alkibiades — hurja ateenalainen kenraali ja politiikan kiistelty vaikuttaja, joka käänsi Peloponnesoksen sodan kulkua taktisin loikkauksin, petoksin ja neuvotteluin.

Alcibiades (Cliniasin poika, n. 450–404 eaa.; suomeksi tavallisesti Alkibiades) oli merkittävä ateenalainen aristokraatti, valtiomies, karismaattinen puhuja ja menestynyt mutta kiistanalainen kenraali. Hän edusti vaikutusvaltaista sukuperhettä ja oli nuorena tunnettu komeudestaan, älykkyydestään ja huolettomasta elämäntavastaan. Alkibiades nousi nopeasti Ateenan politiikan ja sotilaselämän keskeisiin tehtäviin, mutta hänen uransa leimasi toistuva vallan vaihtelu, loikkaukset ja syytökset, jotka lopulta johtivat traagiseen loppuun.

Varhaiskausi ja poliittinen nousu

Alkibiades kasvoi vaikutusvaltaisessa ateenalaisessa ympäristössä ja oli nuoruudessaan Sokrateen oppilas, mikä myöhemmin tuli esiin myös Sokrateen oikeudenkäynnissä. Hän kannatti 410-luvun alkupuolella Ateenan aktiivista, laajentavaa politiikkaa ja puhui erityisesti Sisiliaan suuntautuvan hyökkäyksen puolesta, jonka tarkoituksena oli vahvistaa Ateenan valtaa Välimerellä ja estää Spartan liittolaisten vahvistuminen.

Pyhäinhäväistys, karkotus ja loikkaukset

Vuonna 415 eaa. Alkibiades joutui vakavien syytösten kohteeksi: häntä vastaan nostettiin syytteet pyhäinhäväistyksestä (Hermien silpominen) ja Eleusinin mysteerien halventamisesta. Näiden skandaalien seurauksena hän pakeni Ateenasta peläten oikeudenkäyntiä ja tuomiota. Ensiksi hän siirtyi Spartaan, jossa hän toimi Spartan johtajien neuvonantajana ja käytti hyväkseen tietojaan ateenalaisten suunnitelmista.

Palvelus Spartassa ja siirtyminen Persiaan

Spartassa Alkibiades antoi strategisia neuvoja, joiden seurauksena spartalaiset muun muassa valtasivat Decelean ja julistivat avoimen hyökkäyssuunnitelman Ateenan kyliä vastaan. Hänen toimiensa katsotaan edistäneen Ateenan asemaa heikentäviä kapinoita ja taloudellista painetta. Alkibiadesin vaikutusvalta herätti kuitenkin myös katkeruutta ja epäluuloa, ja hän menetti pian suojansa Spartan johtajien keskuudessa. Tällöin hän siirtyi Persiaan, missä hän toimi neuvonantajana satrapi Tissaphernekselle — tilanne, jossa hän pyrki sekä suojelemaan omia etujaan että vaikuttamaan Persian politiikkaan Kreikan suuntiin.

Paluu Ateenaan ja sotamenestys

Aikakauden poliittinen myllerrys ja Alkibiadeen kannattajien ponnistelut mahdollistivat hänen kutsunsa takaisin Ateenaan. Palattuaan hänet valittiin useiksi vuosiksi kenraaliksi, ja hän johti menestyksekkäitä sotaretkiä, joilla Ateenan laivasto ja vaikutusvallan verkosto palautettiin osittain. Merkittävin menestys oli hänen johdollaan saavutettu merivoitto, joka pakotti Spartaa ja tämän liittolaisia epäedulliseen asemaan; perinteisesti häntä yhdistetään pitkälle menevään taktiseen kekseliäisyyteen ja siihen, että hän usein valloitti kaupunkeja ja liittolaisia enemmän petoksella tai neuvotteluilla kuin suorilla piirityksillä. ^p151

Sisilian retkikunta ja sen seuraukset

Monista syistä Alkibiadekselle annetaan kunnian Sisilian retkikunnan suunnittelusta ja sen perimmäisestä ideasta, mutta hänen poliittiset vastustajansa estivät häntä johtamasta itse retkeä. Komennon sai sen sijaan hänen kilpailijansa Nikias, ja retkikunnan katastrofi 415–413 eaa. oli yksi Ateenan poliittisen ja sotilaallisen kriisin käännekohdista. Alkibiadeen loikkaukset ja neuvot Spartalle ja Persialle aiheuttivat pitkään kantautuvan epäluulon siitä, ketä hän itse asiassa palveli.

Toinen karkotus, loppu ja kuolema

Vaikka Alkibiades oli paluunsa jälkeen ollut ratkaisevassa asemassa Ateenan menestyksissä, hänen arvaamaton luonteensa ja uudet poliittiset viholliset johtivat siihen, että hänet karkotettiin jälleen. Ateenan tuhoisa tappio meritaistelussa ja sen seuraukset loppuvaiheissa (mukaan lukien Spartaan siirtyminen vahvaan asemaan Lysanderin johdolla) romahduttivat hänen poliittiset mahdollisuutensa. Alkibiades pakeni itään ja tapettiin arviolta 404 eaa. Phrygiassa (pohjoisessa Lydiassa/Arkadiassa) — useimmat antiikin lähteet kertovat, että hänen murhansa oli järjestetty Spartan taholta tai Spartan liittolaisten toimesta ja toimeenpantiin palkkamurhaajien avulla.

Luonne ja perintö

• Monipuolinen kyvykkyys: Alkibiades oli taitava sotilasjohtaja, karismaattinen poliitikko ja taitava vallanvälineiden käyttäjä. Hän osasi hyödyntää suhteitaan, puhetaitoaan ja tilannetajuaan.
• Epävakaa lojaalisuus: Häntä on usein kuvattu opportunistiksi, joka vaihtoi puolta oman turvallisuutensa ja etunsa vuoksi. Tämä teki hänestä sekä arvokkaan että epäluotettavan liittolaisen.
• Suhde filosofiaan: Alkibiadeen yhteys Sokraateen opettajana oli historiallisesti merkittävä ja toi esiin henkilökohtaisia ja moraalisia kysymyksiä, jotka heijastuivat myös Sokrateen oikeudenkäyntiin.
• Vaikutus Peloponnesoksen sotaan: Hänen toimet — niin neuvot Spartalle ja Persian satrapoille kuin hänen paluunsa Ateenaan — muovasivat sodan kulkua monin paikoin ja vaikuttivat lopputulokseen.

Alkibiadesin elämä on jäänyt antiikin historian kiehtovimmaksi kertomukseksi: hän oli yhtä aikaa nerokas ja itsekeskeinen, suuri mahdollistaja mutta myös hajottaja. Hänen tarinansa valottaa Kreikan poliittisen pelin kovuutta ja epävarmuutta Peloponnesoksen sodan vuosikymmeninä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Alkibiades?

K: Mikä rooli hänellä oli Peloponnesoksen sodassa?

Kysymys: Minne hän meni jouduttuaan Ateenassa syytteeseen pyhäinhäväistyksestä?

K: Mitä tapahtui Sisilian retkikunnan aikana Magna Graeciassa?

K: Miten Alcibiades auttoi saamaan aikaan rauhan Spartan ja Ateenan välille?

Kysymys: Miten Sokrates liittyy tähän tarinaan?

Hae kirjaimella