Sokrates — antiikin kreikkalainen filosofi: elämä ja sokraattinen menetelmä

Sokrates ei koskaan kirjoittanut mitään. Kaikki, mitä tiedämme Sokrateesta, on peräisin siitä, mitä muut ihmiset ovat kirjoittaneet hänestä. Tärkein tietolähteemme Sokrateesta on hänen oppilaansa Platonin kirjoitukset. Jotkin Platonin dialogeista, kuten Krito ja Faedo, perustuvat löyhästi tosiseikkoihin. Ne eivät ole kirjallisia tallenteita, vaan taiteellisia uudelleenluonnoksia Sokrateen toiminnasta.

Toinen Sokrateen oppilaista, Ksenofon, kirjoitti myös Sokrateesta. Aristofanes, joka kirjoitti loistavia satiirisia komedioita, kirjoitti hänestä näytelmässä nimeltä Pilvet. Sokrates oli helppo kohde satiirille. Hän käveli paljain jaloin ja röyhkeästi. Joskus hän seisoi transsissa tuntikausia. ^s8 Pilvissä Sokrates on hullu, joka yrittää huijata ihmisiltä rahaa. Platon kirjoitti, että Sokrates opetti ilmaiseksi.

Emme tiedä, pitääkö Platonin kuvaus Sokrateesta paikkansa vai ei. Tätä kutsutaan "Sokrateen ongelmaksi". Vaikka historioitsijat hyväksyvät suuren osan siitä, mitä Platon kirjoitti Sokrateesta, jotkut uskovat, että Platon (joka näki Sokrateen sankarina) kuvasi Sokrateen suuremmaksi mieheksi kuin hän todellisuudessa oli. Jotkut uskovat, että Platon käytti Sokrateen hahmoa välineenä ilmaistakseen omia mielipiteitään sen sijaan, että olisi kirjoittanut Sokrateesta tarkasti. Tämä tekee Sokrateesta niin salaperäisen historiallisen hahmon. Platonin dialogit ovat taideteoksia, hienosti kirjoitettuja. Yleinen näkemys on, että ne perustuvat todellisuuteen, mutta niitä on epäilemättä muokattu kirjoitustarkoituksiin.

Elämäkerralliset tiedot

Sokrateen isä oli kuvanveistäjä, ja hänen äitinsä oli kätilö, joka auttoi naisia synnyttämään lapsia. Sokrates saattoi olla kivimies kuten isänsä, ja Platon kirjoitti, että hän palveli Ateenan armeijassa hopliittina (raskas jalkaväki). Tiedämme, että eräs vanhempi filosofi, Arkelaos, vaikutti häneen ja että hän keskusteli Ateenassa kaikkien niiden kanssa, joilla oli mielenkiintoisia ajatuksia, mutta sen lisäksi ei tiedetä mitään.

Sokrates oli noin 50-vuotias, kun hän meni naimisiin paljon nuoremman naisen, Xanthippen, kanssa. He saivat kolme yhteistä lasta. Sokrates valitti vaimostaan, mutta kukaan ei tiennyt, puhuiko hän totta.

Kerrotaan, että eräs Sokrateen ystävä meni kysymään Delfin oraakkelilta, oliko Ateenassa ketään Sokratesta viisaampaa. Oraakkeli vastasi, ettei viisaampaa ihmistä ollut. Oraakkeli oli tunnettu siitä, että hän sanoi asioita, jotka olivat moniselitteisiä tai epäselviä. Se ei sanonut, että Sokrates oli viisain, vaan ainoastaan, ettei ollut ketään viisaampaa.

Kun Sokrates oli hämmentynyt tästä, hän päätti lopulta, että hänen viisautensa oli siinä, että hän tiesi olevansa tietämätön. Hänen yrityksensä osoittaa kansalaisille, että jotkut heidän ajatuksistaan olivat hölynpölyä, saattavat osaltaan selittää hänen epäsuosionsa. Platonin teoksissa Sokrates sanoo, ettei hän tiedä mitään, mutta osaa vetää esiin muiden ihmisten ajatuksia aivan kuten hänen äitinsä auttoi muita naisia synnyttämään.

Syytökset

Vuonna 399 eaa., kun Sokrates oli vanha mies, kolme kansalaista - Teletos, Anytos ja Lycon - nostivat syytteen Sokrateen puolesta. Oikeudenkäynti pidettiin. Muinaisessa Ateenassa menettely oli aivan erilainen kuin nykyään. Valamiehistö koostui 500 miehestä, jotka valittiin kansalaisten joukosta. Sekä syyttäjän että vastaajan oli pidettävä valamiehistölle henkilökohtaiset puheet. Syyllisyys tai syyttömyys ratkaistiin enemmistöpäätöksellä. Jos tuomio oli "syyllinen", rangaistusta ei ollut ennalta määrätty. Sekä syyttäjä että vastaaja pitivät puheet, joissa he ehdottivat rangaistusta. Jälleen kerran äänestettiin. ^s17

Häntä vastaan oli kaksi syytettä. Yleinen teema oli, että Sokrates oli uhka yhteiskunnalle. Ensimmäinen syyte koski harhaoppisuutta, epäuskoa jumaliin. Sen tarkoituksena oli todennäköisesti aiheuttaa ennakkoluuloja valamiehistön keskuudessa. Itse asiassa Sokrates noudatti kaikkia aikansa uskonnon oikeita menettelytapoja. Syytettä oli käytetty menestyksekkäästi toista filosofia, Anaksagorasta, vastaan. ^s17

Toinen syyte oli, että hän turmeli nuorison opetuksillaan. Mitä tällä tarkoitettiin? Ilmeisesti kyse ei ollut hänen henkilökohtaisesta suhteestaan oppilaisiinsa. Kyse oli tavasta, jolla hänen uskottiin vaikuttavan heidän poliittisiin näkemyksiinsä. Hänen lähipiiriinsä oli kuulunut useita oikeistolaisia aristokraatteja, joiden ajatukset useimmat kansalaiset nyt hylkäsivät. Loistavaa Alkibiadesta, joka oli aikoinaan ollut Ateenan suuri johtaja, pidettiin nyt petturina. ^s17.

Oikeudenkäynti

Krito, Sokrateen ystävä, maksoi laittomasti vanginvartijoille, jotta Sokrates pääsisi pakenemaan. Sokrates päätti kuitenkin olla pakenematta. Kun Sokrates joutui oikeuteen, hän piti pitkän puheen puolustaakseen itseään Ateenan hallituksen väitteitä vastaan.

Meillä on Platonin versio siitä, miten Sokrates puolusti itseään, Apologiassa. Se alkaa:

"En tiedä, mikä vaikutus syyttäjilläni on ollut teihin, hyvät herrat, mutta minä puolestani jäin heidän vaikutukseensa; heidän argumenttinsa olivat niin vakuuttavia. Toisaalta tuskin sanaakaan siitä, mitä he sanoivat, oli totta". ^p19. ^p19

Tuomio

Kun Sokrateelta kysyttiin rangaistusehdotusta, Sokrates sanoi, että hallituksen pitäisi antaa hänelle ilmaiset illalliset loppuelämänsä ajan kaikesta siitä hyvästä, mitä hän teki yhteiskunnalle. Tuomioistuin järjesti äänestyksen siitä, annettiinko Sokrateelle sakko maksettavaksi vai teloitettiinko hänet. Tuomio oli, että Sokrates oli teloitettava.

Sokrateen kuolema

Sokrates ei pelännyt kuolemaa. Hän ei yrittänyt välttää kuolemaa pyytämällä tekojaan anteeksi, koska hänestä oli moraalisesti oikein pitää kiinni periaatteistaan. Sokrateen käskettiin juoda kuppi hemlockia (myrkyllistä nestettä, jota saatiin kasvista). Hän joi sen ja kuoli pian sen jälkeen.

Platon Sokrateen oikeudenkäynnistä ja kuolemasta

Platon on kirjoittanut useita dialogeja, jotka käsittelevät suoraan Sokrateen oikeudenkäyntiä ja hänen kuolemaansa edeltävää aikaa. Ne ovat tapahtumien mukaisessa järjestyksessä:

1. Apologia eli Apologia. Siinä käsitellään erityisesti Sokrateen puolustusta hänen oikeudenkäynnissään. Sitä pidetään sisällöltään ja ehkä myös yksityiskohdiltaan täsmällisenä.
2. Krito. Se käsittelee oikeudenkäynnin ja kuoleman välistä kuukautta. Erityisesti Sokrates selittää ystävälleen Kritiolle, miksi hän ei aio paeta tai sallia ystäviensä lahjoa vanginvartijaa.
3. Phaedo. Tämä on myöhempi teos. Se on kirjoitettu ikään kuin Sokrateen viimeisen elinpäivän silminnäkijän kirjoittamana. Teoksessa Eliaksen Phaedo kertoo ystäväpiirille, mitä Sokrates sanoi viimeisenä päivänään. Tätä kutsutaan "raportoiduksi dialogiksi" eli yhdeksi dialogiksi toisen sisällä. Phaedo on pidempi kuin kaksi muuta teosta.

Sokrates auttoi ihmisiä näkemään, mikä heidän ajatuksissaan oli vialla. Joskus he pitivät tästä, joskus he eivät olleet tyytyväisiä tai kiitollisia. Hän sanoi, että hän, Sokrates, ei ollut viisas, mutta että hän "tiesi, ettei tiennyt mitään". Koska muut ihmiset luulevat tietävänsä jotain, mutta kukaan ei oikeasti tiedä mitään, Sokrates väitti tietävänsä enemmän kuin kukaan muu. Hän sanoi, että ihmiset, jotka tekevät pahoja asioita, tekevät niin, koska he eivät tiedä paremmin.

Ihmiset ajattelevat, että Sokrates oli hyvä mies, koska hän ei tehnyt mitään pahaa, paitsi että hän kyseli kaikesta. Hänen elämänsä aikana monet ihmiset kuitenkin ajattelivat, että hän oli huono ihminen, koska hän esitti näitä kysymyksiä ja koska hän sai nuoret ihmiset tyytymättömiksi elämäänsä.

Joku kirjoitti kerran Sokrateen sanoneen, että "elämä, jota ei ole tutkittu, ei ole elämisen arvoista". Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen on mietittävä omaa elämäänsä ja sen tarkoitusta. Jotkut uskovat, että useimmat ihmiset ovat onnellisempia, jos he eivät ajattele liikaa elämäänsä.

Sokrates opetti myös, että monet ihmiset voivat katsoa jotakin asiaa eivätkä näe sitä todella. Hän esitti kysymyksiä elämän tarkoituksesta ja hyvyydestä. Nämä ovat edelleen hyvin tärkeitä kysymyksiä. Suuri osa filosofiasta (viisauden rakkaudesta) käsittelee näitä asioita.

Jotkut ihmiset pitävät Sokrateen marttyyrinä, koska hän kuoli vapaaehtoisesti tukeakseen ajatusta, että tieto ja viisaus ovat hyvin tärkeitä elämässämme.

Sokrates tunnetaan yhtenä historian merkittävimmistä filosofeista. Häntä kuvataan usein länsimaisen filosofian isäksi. Hän ei aloittanut länsimaista filosofiaa, mutta hänellä oli siihen suuri vaikutus. Ennen Sokrateen syntyä filosofia käsitteli lähinnä matematiikkaa ja vastauksia luonnon maailmaa koskeviin kysymyksiin. Sokrates laajensi tätä ja lisäsi filosofiaan kysymyksiä etiikasta, politiikasta ja epistemologiasta.