Sokrates — antiikin kreikkalainen filosofi: elämä ja sokraattinen menetelmä
Tutustu Sokrateseen: antiikin kreikkalaisen filosofin elämään, sokraattiseen menetelmään, oikeudenkäyntiin ja vaikutukseen länsimaisessa filosofiassa.
Brasilialainen jalkapalloilija, katso Sócrates.
Sokrates (noin 469 eaa. – 399 eaa.) oli yksi antiikin Kreikan vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista ja häntä pidetään usein länsimaisen filosofian eräänä perustajana. Hän ei jättänyt jälkeensä omia kirjallisia teoksia, joten suurin osa tiedoistamme perustuu oppilaidensa, erityisesti Platonin ja Xenophonin, sekä aikalaisten kuten Aristophaneksen kertomuksiin. Sokrates ei esittänyt järjestelmällistä oppirakennetta tai valmista oppia, vaan keskittyi tutkimaan moraalisia kysymyksiä: mitä hyve on, miten elää hyvän elämän mukaan, mitä tietäminen tai oikea toiminta merkitsee.
Elämä ja tausta
Sokrates syntyi Ateenassa ja palveli nuorukaisena sotilaana pelottomuudestaan tunnetussa asepalveluksessa. Hän tuli tunnetuksi keskustelijana ja kadunkulkijana, joka keskusteli sekä kaupunkilaisilla että nuorilla pojilla. Hänen perhetaustastaan tiedetään vähän: hänen isänsä oli kivisepän tai veistäjän ammatissa ja äitinsä tunnetaan nimellä Fainarete.
Sokratesin elämässä korostui arkipäiväinen läsnäolo Ateenan keskusteluissa, usein torilla ja kaupunkitiloissa. Hänellä oli erikoinen tapa esittää kysymyksiä, paljastaa vastaajan epäjohdonmukaisuudet ja pyrkiä yhdessä saavuttamaan selvempi määritelmä käsitteistä kuten oikeudenmukaisuus, rohkeus tai hyve. Tätä menetelmää kutsutaan usein Sokrateen menetelmäksi tai sokraattiseksi menetelmäksi.
Sokraattinen menetelmä
Sokratesta kuvaillaan usein menetelmänsä vuoksi: hän käytti niin kutsuttua elenkistä tutkintaa, jossa hän esitti välteltäviä kysymyksiä kumotakseen tai tarkentaakseen keskustelukumppanin kanta. Hän saattoi tekeytyä tietämättömäksi ja johdattaa toisen oivaltamaan ristiriidan omassa väitteessään — tätä ajoittain kutsutaan myös sokraattiseksi ivaksi tai sokraattiseksi ironiseksi suhtautumiseksi. Sokrates pyrki usein siihen, että keskustelun lopputuloksena syntyisi selkeä määritelmä ja ymmärrys käsitteen sisällöstä (maieutikon, “kätilöllinen” kuvantelu esiintyy Platonin kuvauksissa).
Keskeisiä piirteitä hänen opetuksessaan olivat:
- painotus moraalisessa tiedossa: hän piti tärkeänä, että tietäminen liittyy toimintaan (tiedon ja hyvän käyttäytymisen yhteys);
- kysymysten ja dialogin merkitys oppimisessa;
- itsereflektio ja pyrkimys täsmällisiin määritelmiin käsitteille kuten hyve, oikeus, rohkeus.
Oikeudenkäynti ja kuolema
Sokrates sai Ateenassa vihollisia ja vastustajia; häntä vastaan nostettiin vuonna 399 eaa. syytteet jumaliin uskomattomuudesta (asebeia) ja nuorison turmelemisesta. Syytteet nostivat ilmiantajat Meletos, Anytos ja Lycon. Hänet tuomittiin kuolemaan kansanäänestyksessä. Tuomion täytäntöönpanona Sokrates joi tuomion toteuttaneen myrkyn, joka Platonin kertomuksen mukaan oli eräänlainen yrttimyrkky (peräpukamamyrkkyä), yleisesti kutsuttu hemlockiksi eli keisikaksi.
Platonin Apologia kuvaa Sokratesin puolustusta oikeudessa: hän ei yrittänyt mielistellä tuomaristoa vaan piti kiinni tavastaan tutkia elämää ja kyseenalaistaa yksinkertaisia varmuuksia. Hänen viimeiset keskustelunsa ja kohtalonsa on kuvattu myös Platonin dialogeissa Crito ja Phaedo, joissa käsitellään oikeudenmukaisuutta, velvollisuutta ja sielun ikuista olemusta.
Vaikutus ja perintö
Sokratesin merkitys jälkimaailmalle on suuri, vaikka hänen oma äänensä onkin välittynyt vain toisten kirjoitusten kautta. Hänen vaikutuksestaan syntyivät useita ajattelukuntia: osa oppilaista, kuten Alkibiades, tuli tunnetuiksi poliittisessa elämässä, toiset taas kehittivät omia filosofisia suuntauksiaan (esimerkiksi kyylaisten ja kyreenaisten koulukunnat). Aristophaneksen komedia Pilvet pilkkasi Sokrateen tapoja ja ajattelua, mikä osoittaa kuinka tunnettu ja kiistanalainen hahmo hän oli jo eläessään.
Sokratesia kutsutaan joskus länsimaisen filosofian isäksi juuri siksi, että hän nosti keskusteluun kysymyksiä, jotka määrittävät edelleen filosofian ydinaiheita: mikä on tieto, mikä on hyvä elämä ja miten keskustelu voi johtaa ymmärrykseen. Hänen toimintatapansa — kriittinen, kysyvä, dialoginen — on edelleen keskeinen osa opetusta ja filosofista harjoitusta.
On tärkeää muistaa, että Sokrates itsessään ei kirjoittanut järjestelmällistä opusta. Siksi kuvat hänen ajattelustaan poikkeavat toisistaan riippuen lähteestä: Platonin esittämä Sokrates on usein teoreettisempi opettaja, kun taas Xenophon ja muut antavat toisinaan arkisemman kuvan. Tämä tekee Sokrateen tulkinnasta rikkaan mutta myös haastavan historiallisen tehtävän.
Sokrateksen muotokuva, roomalainen kopio kreikkalaisesta patsaasta, Louvren museo.
Sokrateen elämä
Sokrates ei koskaan kirjoittanut mitään. Kaikki, mitä tiedämme Sokrateesta, on peräisin siitä, mitä muut ihmiset ovat kirjoittaneet hänestä. Tärkein tietolähteemme Sokrateesta on hänen oppilaansa Platonin kirjoitukset. Jotkin Platonin dialogeista, kuten Krito ja Faedo, perustuvat löyhästi tosiseikkoihin. Ne eivät ole kirjallisia tallenteita, vaan taiteellisia uudelleenluonnoksia Sokrateen toiminnasta.
Toinen Sokrateen oppilaista, Ksenofon, kirjoitti myös Sokrateesta. Aristofanes, joka kirjoitti loistavia satiirisia komedioita, kirjoitti hänestä näytelmässä nimeltä Pilvet. Sokrates oli helppo kohde satiirille. Hän käveli paljain jaloin ja röyhkeästi. Joskus hän seisoi transsissa tuntikausia. s8 Pilvissä Sokrates on hullu, joka yrittää huijata ihmisiltä rahaa. Platon kirjoitti, että Sokrates opetti ilmaiseksi.
Emme tiedä, pitääkö Platonin kuvaus Sokrateesta paikkansa vai ei. Tätä kutsutaan "Sokrateen ongelmaksi". Vaikka historioitsijat hyväksyvät suuren osan siitä, mitä Platon kirjoitti Sokrateesta, jotkut uskovat, että Platon (joka näki Sokrateen sankarina) kuvasi Sokrateen suuremmaksi mieheksi kuin hän todellisuudessa oli. Jotkut uskovat, että Platon käytti Sokrateen hahmoa välineenä ilmaistakseen omia mielipiteitään sen sijaan, että olisi kirjoittanut Sokrateesta tarkasti. Tämä tekee Sokrateesta niin salaperäisen historiallisen hahmon. Platonin dialogit ovat taideteoksia, hienosti kirjoitettuja. Yleinen näkemys on, että ne perustuvat todellisuuteen, mutta niitä on epäilemättä muokattu kirjoitustarkoituksiin.
Elämäkerralliset tiedot
Sokrateen isä oli kuvanveistäjä, ja hänen äitinsä oli kätilö, joka auttoi naisia synnyttämään lapsia. Sokrates saattoi olla kivimies kuten isänsä, ja Platon kirjoitti, että hän palveli Ateenan armeijassa hopliittina (raskas jalkaväki). Tiedämme, että eräs vanhempi filosofi, Arkelaos, vaikutti häneen ja että hän keskusteli Ateenassa kaikkien niiden kanssa, joilla oli mielenkiintoisia ajatuksia, mutta sen lisäksi ei tiedetä mitään.
Sokrates oli noin 50-vuotias, kun hän meni naimisiin paljon nuoremman naisen, Xanthippen, kanssa. He saivat kolme yhteistä lasta. Sokrates valitti vaimostaan, mutta kukaan ei tiennyt, puhuiko hän totta.
Kerrotaan, että eräs Sokrateen ystävä meni kysymään Delfin oraakkelilta, oliko Ateenassa ketään Sokratesta viisaampaa. Oraakkeli vastasi, ettei viisaampaa ihmistä ollut. Oraakkeli oli tunnettu siitä, että hän sanoi asioita, jotka olivat moniselitteisiä tai epäselviä. Se ei sanonut, että Sokrates oli viisain, vaan ainoastaan, ettei ollut ketään viisaampaa.
Kun Sokrates oli hämmentynyt tästä, hän päätti lopulta, että hänen viisautensa oli siinä, että hän tiesi olevansa tietämätön. Hänen yrityksensä osoittaa kansalaisille, että jotkut heidän ajatuksistaan olivat hölynpölyä, saattavat osaltaan selittää hänen epäsuosionsa. Platonin teoksissa Sokrates sanoo, ettei hän tiedä mitään, mutta osaa vetää esiin muiden ihmisten ajatuksia aivan kuten hänen äitinsä auttoi muita naisia synnyttämään.
Sokrateen kuolema
Syytökset
Vuonna 399 eaa., kun Sokrates oli vanha mies, kolme kansalaista - Teletos, Anytos ja Lycon - nostivat syytteen Sokrateen puolesta. Oikeudenkäynti pidettiin. Muinaisessa Ateenassa menettely oli aivan erilainen kuin nykyään. Valamiehistö koostui 500 miehestä, jotka valittiin kansalaisten joukosta. Sekä syyttäjän että vastaajan oli pidettävä valamiehistölle henkilökohtaiset puheet. Syyllisyys tai syyttömyys ratkaistiin enemmistöpäätöksellä. Jos tuomio oli "syyllinen", rangaistusta ei ollut ennalta määrätty. Sekä syyttäjä että vastaaja pitivät puheet, joissa he ehdottivat rangaistusta. Jälleen kerran äänestettiin. s17
Häntä vastaan oli kaksi syytettä. Yleinen teema oli, että Sokrates oli uhka yhteiskunnalle. Ensimmäinen syyte koski harhaoppisuutta, epäuskoa jumaliin. Sen tarkoituksena oli todennäköisesti aiheuttaa ennakkoluuloja valamiehistön keskuudessa. Itse asiassa Sokrates noudatti kaikkia aikansa uskonnon oikeita menettelytapoja. Syytettä oli käytetty menestyksekkäästi toista filosofia, Anaksagorasta, vastaan. s17
Toinen syyte oli, että hän turmeli nuorison opetuksillaan. Mitä tällä tarkoitettiin? Ilmeisesti kyse ei ollut hänen henkilökohtaisesta suhteestaan oppilaisiinsa. Kyse oli tavasta, jolla hänen uskottiin vaikuttavan heidän poliittisiin näkemyksiinsä. Hänen lähipiiriinsä oli kuulunut useita oikeistolaisia aristokraatteja, joiden ajatukset useimmat kansalaiset nyt hylkäsivät. Loistavaa Alkibiadesta, joka oli aikoinaan ollut Ateenan suuri johtaja, pidettiin nyt petturina. s17.
Oikeudenkäynti
Krito, Sokrateen ystävä, maksoi laittomasti vanginvartijoille, jotta Sokrates pääsisi pakenemaan. Sokrates päätti kuitenkin olla pakenematta. Kun Sokrates joutui oikeuteen, hän piti pitkän puheen puolustaakseen itseään Ateenan hallituksen väitteitä vastaan.
Meillä on Platonin versio siitä, miten Sokrates puolusti itseään, Apologiassa. Se alkaa:
"En tiedä, mikä vaikutus syyttäjilläni on ollut teihin, hyvät herrat, mutta minä puolestani jäin heidän vaikutukseensa; heidän argumenttinsa olivat niin vakuuttavia. Toisaalta tuskin sanaakaan siitä, mitä he sanoivat, oli totta". p19. p19
Tuomio
Kun Sokrateelta kysyttiin rangaistusehdotusta, Sokrates sanoi, että hallituksen pitäisi antaa hänelle ilmaiset illalliset loppuelämänsä ajan kaikesta siitä hyvästä, mitä hän teki yhteiskunnalle. Tuomioistuin järjesti äänestyksen siitä, annettiinko Sokrateelle sakko maksettavaksi vai teloitettiinko hänet. Tuomio oli, että Sokrates oli teloitettava.
Sokrateen kuolema
Sokrates ei pelännyt kuolemaa. Hän ei yrittänyt välttää kuolemaa pyytämällä tekojaan anteeksi, koska hänestä oli moraalisesti oikein pitää kiinni periaatteistaan. Sokrateen käskettiin juoda kuppi hemlockia (myrkyllistä nestettä, jota saatiin kasvista). Hän joi sen ja kuoli pian sen jälkeen.
Platon Sokrateen oikeudenkäynnistä ja kuolemasta
Platon on kirjoittanut useita dialogeja, jotka käsittelevät suoraan Sokrateen oikeudenkäyntiä ja hänen kuolemaansa edeltävää aikaa. Ne ovat tapahtumien mukaisessa järjestyksessä:
- Apologia eli Apologia. Siinä käsitellään erityisesti Sokrateen puolustusta hänen oikeudenkäynnissään. Sitä pidetään sisällöltään ja ehkä myös yksityiskohdiltaan täsmällisenä.
- Krito. Se käsittelee oikeudenkäynnin ja kuoleman välistä kuukautta. Erityisesti Sokrates selittää ystävälleen Kritiolle, miksi hän ei aio paeta tai sallia ystäviensä lahjoa vanginvartijaa.
- Phaedo. Tämä on myöhempi teos. Se on kirjoitettu ikään kuin Sokrateen viimeisen elinpäivän silminnäkijän kirjoittamana. Teoksessa Eliaksen Phaedo kertoo ystäväpiirille, mitä Sokrates sanoi viimeisenä päivänään. Tätä kutsutaan "raportoiduksi dialogiksi" eli yhdeksi dialogiksi toisen sisällä. Phaedo on pidempi kuin kaksi muuta teosta.
Sokrateen ajatukset
Sokrates auttoi ihmisiä näkemään, mikä heidän ajatuksissaan oli vialla. Joskus he pitivät tästä, joskus he eivät olleet tyytyväisiä tai kiitollisia. Hän sanoi, että hän, Sokrates, ei ollut viisas, mutta että hän "tiesi, ettei tiennyt mitään". Koska muut ihmiset luulevat tietävänsä jotain, mutta kukaan ei oikeasti tiedä mitään, Sokrates väitti tietävänsä enemmän kuin kukaan muu. Hän sanoi, että ihmiset, jotka tekevät pahoja asioita, tekevät niin, koska he eivät tiedä paremmin.
Ihmiset ajattelevat, että Sokrates oli hyvä mies, koska hän ei tehnyt mitään pahaa, paitsi että hän kyseli kaikesta. Hänen elämänsä aikana monet ihmiset kuitenkin ajattelivat, että hän oli huono ihminen, koska hän esitti näitä kysymyksiä ja koska hän sai nuoret ihmiset tyytymättömiksi elämäänsä.
Joku kirjoitti kerran Sokrateen sanoneen, että "elämä, jota ei ole tutkittu, ei ole elämisen arvoista". Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen on mietittävä omaa elämäänsä ja sen tarkoitusta. Jotkut uskovat, että useimmat ihmiset ovat onnellisempia, jos he eivät ajattele liikaa elämäänsä.
Sokrates opetti myös, että monet ihmiset voivat katsoa jotakin asiaa eivätkä näe sitä todella. Hän esitti kysymyksiä elämän tarkoituksesta ja hyvyydestä. Nämä ovat edelleen hyvin tärkeitä kysymyksiä. Suuri osa filosofiasta (viisauden rakkaudesta) käsittelee näitä asioita.
Legacy
Jotkut ihmiset pitävät Sokrateen marttyyrinä, koska hän kuoli vapaaehtoisesti tukeakseen ajatusta, että tieto ja viisaus ovat hyvin tärkeitä elämässämme.
Sokrates tunnetaan yhtenä historian merkittävimmistä filosofeista. Häntä kuvataan usein länsimaisen filosofian isäksi. Hän ei aloittanut länsimaista filosofiaa, mutta hänellä oli siihen suuri vaikutus. Ennen Sokrateen syntyä filosofia käsitteli lähinnä matematiikkaa ja vastauksia luonnon maailmaa koskeviin kysymyksiin. Sokrates laajensi tätä ja lisäsi filosofiaan kysymyksiä etiikasta, politiikasta ja epistemologiasta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Sokrates?
V: Sokrates oli kreikkalainen filosofi, joka eli 469 eKr. - 399 eKr.
K: Mitä Sokrates teki?
V: Sokrates käytti argumentointia, väittelyä ja keskustelua auttaakseen ihmisiä ymmärtämään vaikeita asioita. Hän käsitteli pääasiassa moraalisia kysymyksiä siitä, miten elämää pitäisi elää.
K: Kuinka vaikutusvaltainen Sokrates oli?
V: Sokrateella oli suuri vaikutus filosofiaan, ja kaikkia häntä edeltäneitä filosofeja kutsutaan esisokraattisiksi filosofeiksi.
K: Milloin hän eli?
V: Sokrates eli vuodesta 469 eaa. vuoteen 399 eaa.
K: Ehdottiko hän jotakin tiettyä tietoa tai politiikkaa?
V: Ei, Sokrates ei ehdottanut mitään erityistä tietoa tai politiikkaa.
K: Millaisia asioita hän käsitteli? V: Sokrateen käsittelemät kysymykset olivat enimmäkseen moraalisia kysymyksiä siitä, miten elämää pitäisi elää, vaikka ne näyttäisivätkin pinnalta poliittisilta.
K: Onko muita filosofien nimiä ennen häntä? V: Kyllä, häntä edeltäneitä filosofeja kutsutaan presokraattisiksi filosofeiksi.
Etsiä