Konstantinus II, Alban kuningas 900–943: elämä, hallinto ja perintö
Konstantinus II — Alban ensimmäisen kuninkaan elämä, hallinto ja perintö 900–943: nousu vallaan, hallintopolitiikka sekä vaikutus Skotlannin varhaishistoriaan.
Konstantinus II oli Alban ensimmäinen kuningas, joka hallitsi vuodesta 900 luopumiseensa vuonna 943. Hän oli vuosina 877-878 hallinneen skottien kuninkaan Áedin poika. Hänen seuraajakseen tuli hänen ensimmäinen serkkunsa Malcolm vuonna 943, kun tämä luopui vallasta. Hän kuoli vuonna 952.
Elämä ja tausta
Konstantinus II (gael. Causantín mac Áeda) syntyi arviolta 9. vuosisadan lopulla. Hän kuului maailmallisesti merkittävään Kenneth MacAlpinin (Cináed mac Ailpín) sukuun, jonka jälkeläiset hallitsivat Pohjois-Britannian alueita, joita myöhemmin kutsuttiin Alban kuningaskunnaksi. Konstantinus nousi valtaan noin vuonna 900 sen jälkeen, kun edeltäjänä ollut kuningas Domnall II oli kuollut, ja hänen valtakautensa kesti poikkeuksellisen pitkään keskiajan oloissa.
Hallinto ja kirkon suhteet
Konstantinus II:n hallituskaudelle on tyypillistä pyrkimys vakauttaa ja konsolidoida hallintoa koko Alba-alueella. Hänen valtakautensa aikana skandinaavisten hyökkäysten ja paikallisten heimojuonteiden keskellä kuningaskunta alkoi yhä selvemmin muotoutua yhdentyneeksi alueeksi, jossa galli (gaelin kieli ja kulttuuri) vahvistui. Konstantinus oli tunnettu myös kirkon suojelijana; monet lähteet kertovat hänen suhteistaan kirkollisiin johtajiin ja luostareihin. Myöhemmin kertomuksissa mainitaan, että hän vetäytyi munkiksi luostariin luopumisensa jälkeen, mikä heijastaa ajan kuninkaallisten ja kirkon läheisiä yhteyksiä.
Sodat ja ulkopolitiikka
Konstantinus II kohtasi hallitsijana sekä norjalaisten ja iiriläisten viikinkipäälliköiden aiheuttaman uhan että englantilaisten alueelliset intressit. Tärkein sotilaallinen käännekohta Konstantinuksen uralla oli vuoden 937 taistelu Brunanburhissa, jossa Englannin kuningas Æthelstan voitti liittoutuman, johon kuuluivat Konstantinus, Strathclyden kuningas ja Pohjoismeren viikinkiarmeijat. Vaikka Brunanburhin tappio ei vienyt Konstantinukselta valtaa välittömästi, se heikensi hänen asemaansa ja vaikutti alueen valtatasapainoon.
Luopuminen ja viimeiset vuodet
Vuonna 943 Konstantinus luopui kruunusta ja vetäytyi kirkon elämään — monet lähteet nimeävät paikkaa St Andrewsin kaltaiseksi hengelliseksi keskukseksi. Luostarielämään vetäytyminen oli yksi keskiajan kuninkaiden hyväksytyistä tavoista luopua vallasta. Hän eli vielä lähes kymmenen vuotta luopumisensa jälkeen ja kuoli vuonna 952.
Perintö
Konstantinus II:n pitkä hallituskausi jätti pysyviä jälkiä Alban kehitykseen. Hänen valtakautensa aikana muotoutui vahvemmin käsitys yhdestä skottilaisesta (albanilaisesta) kuningaskunnasta, ja gallittu kulttuuri ja kirkon asema vahvistuivat. Historioitsijat pitävät Konstantinusta keskeisenä hahmona siirtymävaiheessa, jossa Britannian pohjoisosista muodostui keskiajan Skotlannin esiaste. Hänen perintönsä näkyy sekä poliittisessa jatkuvuudessa että kirkollisen ja kulttuurisen kehityksen vankentumisessa.
Lähteitä Konstantinuksen elämään ja hallintoon ovat mm. anglosaksinen kronikka sekä paikalliset skottilaiset kronikat ja myöhemmät keskiaikaiset kertomukset. Näihin lähteisiin on suhtauduttava kriittisesti, mutta ne antavat arvokasta tietoa yhden merkittävän ja pitkäaikaisen hallitsijan ajasta.
Syntymä
Konstantinuksen syntymästä ei tiedetä mitään muuta kuin se, että se tapahtui Skotlannissa, vaikka se saattoi tapahtua Ionassa, Skotlannissa.
Reign
Hänen valtakautensa alkoi vuonna 900, kun hän seurasi serkkunsa Skotlannin Donald II:n seuraajaksi, ja hän hallitsi vielä 43 vuotta. Vuonna 904 hän voitti viikinkien hyökkäyksen Streathearnin taistelussa. Hän valvoi Englannin perustamista kuningas Æthelstanin toimesta vuonna 927. Æthelstan kukisti hänet vuonna 937 ja julistautui Britannian kuninkaaksi. Skotlannissa, Walesissa, Englannissa ja Irlannissa alettiin kutsua Æthelstania isäksi, herraksi ja kuninkaaksi. Hän kuoli vuonna 939, ja vuonna 943 Englannin Edmund I alkoi hyökätä Skotlantiin hallitakseen koko Britanniaa. Constantine pelkäsi, että hänet tapettaisiin, ja luopui vallasta. Hän julisti, ettei pystyisi selviytymään englantilaisista joukoista.
Hänen valtakautensa jälkeen
Luostarista luopumisensa jälkeen Konstantin päätti ryhtyä munkiksi ja muutti luostariin St Andrewsissa, Fifessä. Hän kuoli 11 vuotta myöhemmin lapsettomana, ja valtaistuin siirtyi hänen ensimmäiselle serkulleen Malcolm I:lle, joka hallitsi vuoteen 954 asti, kaksi vuotta Konstantinuksen kuoleman jälkeen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Skotlannin Konstantin II?
V: Konstantin II oli Alban ensimmäinen kuningas, joka hallitsi vuodesta 900 luopumiseensa vuonna 943.
K: Kuka oli hänen isänsä?
A: Hänen isänsä oli Áed, skottien kuningas, joka hallitsi vuosina 877-878.
K: Milloin hän hallitsi?
V: Hän hallitsi vuodesta 900 luopumiseensa vuonna 943.
K: Kuka seurasi Konstantin II:ta?
V: Konstantin II:n ensimmäinen serkku, Malcolm, tuli hänen seuraajakseen vuonna 943, kun Konstantin II luopui vallasta.
K: Milloin Konstantin II kuoli?
V: Konstantin II kuoli vuonna 952.
Kysymys: Minkä vuosiluvun välillä hän oli syntynyt?
V: Konstantin II syntyi 870-luvulla.
K: Mikä oli Konstantinus II:n vallan merkitys?
V: Konstantin II:n valtakausi merkitsi Alpin-dynastian alkua, joka yhdisti pikit ja skotit yhdeksi kuningaskunnaksi, Albaksi.
Etsiä