YK:n yleissopimus rotusyrjinnän poistamisesta – määritelmä ja keskeiset kohdat
Tutustu YK:n rotusyrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen: määritelmä, keskeiset artiklat (1,4,14), vaikutukset ja valitusmahdollisuudet.
Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (International Convention on the Elimination of All Forms of Racial Discrimination, ICERD) on kansainvälinen sopimus valtioiden sitoutumisesta rasismia ja rotuerottelua vastaan. Sopimus on osa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kokonaisuutta. Sen hyväksyi Yhdistyneet kansakunnat 21. joulukuuta 1965 vastauksena muun muassa Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaan, ja se tuli voimaan 4. tammikuuta 1969. Sopimus on saanut laajaa kansainvälistä kannatusta, ja useimmat YK:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet tai muuten sitoutuneet sen määräyksiin.
Yleissopimuksen keskeinen sisältö ja määritelmä
Yleissopimuksessa määritellään rotusyrjintä, jotta sopimusvaltiot voivat yhdenmukaistaa käsitystä siitä, mitä tulee kieltää ja torjua. Sopimuksen 1 artiklassa rotusyrjintä määritellään seuraavasti:
"rotuun, ihonväriin, syntyperään tai kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista, rajoittamista tai suosimista, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamisen, nauttimisen tai käyttämisen mitätöiminen [niistä eroon pääseminen] tai heikentäminen yhdenvertaisesti poliittisella, taloudellisella, yhteiskunnallisella, kulttuurisella tai millä tahansa muulla julkisen elämän alalla."
Tämä määritelmä kattaa sekä suoran että epäsuoran syrjinnän sekä toimet, joiden tarkoituksena on sulkea tiettyjä ryhmiä yhteiskunnan eri aloilta.
Sopimusvaltioiden velvoitteet
- Sopimus velvoittaa valtiot kieltämään rotusyrjinnän laissa ja käytännössä sekä ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin sen poistamiseksi.
- Valtion on kumottava tai muutettava lait, käytännöt ja viranomaistoimet, jotka johtavat syrjintään, sekä säädettävä tarvittaessa rikosoikeudellisia seuraamuksia esimerkiksi rasistisen vihapuheen ja rotua koskevan yllytyksen osalta.
- Valtioiden tulee turvata kaikille henkilöille yhdenvertainen pääsy kansalaisoikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin sekä riittävä oikeussuoja syrjintätapauksissa.
- Yleissopimus edellyttää myös koulutusta, tiedonvälitystä ja muita julkisia toimenpiteitä ennakkoluulojen ja rasististen asenteiden vähentämiseksi.
Kieltojen tarkempia kohtia (4 artikla)
Yleissopimuksen 4 artikla kieltää kaikenlaisen rotuun perustuvan yllytyksen, rasistiset järjestöt ja niiden toiminnan sekä rodulliseen vihaan perustuvat rikokset. Artikla edellyttää, että sopimusvaltiot kriminalisoivat seuraavat teot tarpeen mukaan:
- rotuun perustuva yllytys tai vihapuhe;
- rotusyrjintään kannustavat järjestöt ja niiden jäsenyys;
- tällaisiin tekoihin liittyvät julkiset toimet ja väkivalta.
Samalla artikla korostaa, että ilmaisunvapauteen liittyvät rajoitukset on toteutettava suhteellisesti ja siten, että ne vastaavat demokraattisen yhteiskunnan vaatimuksia.
Valvonta ja valitukset (14 artikla ja komitea)
Sopimuksen täytäntöönpanoa valvoo YK:n Committee on the Elimination of Racial Discrimination (CERD), joka koostuu sopimuksen mukaisesti valituista itsenäisistä asiantuntijoista. Sopimusvaltiot raportoivat säännöllisesti komitealle toteuttamistaan toimista, ja komitea antaa näiden raporttien perusteella huomautuksia ja suosituksia.
Sopimuksen 14 artikla tarjoaa mahdollisuuden yksilö- tai ryhmävalituksiin: se antaa oikeuden tehdä valitus Yhdistyneiden Kansakuntien komitealle henkilöille tai ryhmille, jotka katsovat joutuneensa rotusyrjinnän uhreiksi, edellyttäen että asianomainen valtio on tunnustanut komitean kompetenssin käsitellä tällaisia valituksia. Tällaiset valitukset eivät suoraan ajaa muutoksenhakua kansainvälisissä tuomioistuimissa, mutta komitean päätelmät ja suositukset voivat vaikuttaa valituksia tekevien maiden lainsäädäntöön ja käytäntöihin.
CERD myös laatii yleisselityksiä ja General Recommendations -suosituksia, jotka auttavat tulkitsemaan sopimuksen määräyksiä ja ohjaavat valtioita käytännön toimenpiteissä.
Käytännön merkitys ja haasteet
ICERD on ollut tärkeä instrumentti apartheidin ja rotuun perustuvan lainsäädännön vastaisessa työssä sekä kasvavassa kansainvälisessä ymmärryksessä siitä, että rotusyrjintä on monimuotoinen ilmiö, joka vaatii sekä lainsäädännöllisiä että yhteiskunnallisia toimia. Sopimus on auttanut kehittämään kansallista lainsäädäntöä, lisäämään oikeusturvaa ja luomaan foorumin valituksille ja kansainväliselle valvonnalle.
Haasteina ovat muun muassa:
- erilaisten maiden eriävät tulkinnat siitä, mitä rotusyrjintä tarkoittaa käytännössä;
- riittämättömät valmiudet soveltaa ja panna täytäntöön kansainvälisiä suosituksia kansallisella tasolla;
- tasapainon löytäminen sananvapauden suojelun ja rasistisen yllytyksen tehokkaan kieltämisen välillä;
- valitusoikeuden käytännön esteet silloin, kun valtio ei ole tunnustanut komitean kompetenssia.
Yhteenveto
YK:n yleissopimus rotusyrjinnän poistamisesta määrittelee rotusyrjinnän laajasti, edellyttää jäsenvaltioilta lainsäädännöllisiä ja käytännön toimia syrjinnän kitkemiseksi sekä tarjoaa kansainvälisen valvontamekanismin CERD-komitean kautta. Sopimus on merkittävä työkalu sekä yksilörajojen suojassa että laajemmassa yhteiskunnallisessa työssä rasismia vastaan, mutta sen täysi vaikutus edellyttää kansallista tahtoa ja konkreettisia toimenpiteitä.
Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea (Committee on the Elimination of Racial Discrimination)
Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea on ihmisoikeusasiantuntijoista koostuva elin, joka valvoo yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Komitean jäseninä on kahdeksantoista riippumatonta ihmisoikeusasiantuntijaa. Heidät valitaan nelivuotiskaudeksi, ja puolet jäsenistä valitaan joka toinen vuosi. Sopimukseen liittyneet valtiot valitsevat jäsenet salaisella äänestyksellä. Kukin kansakunta saa nimetä jonkun kansakuntansa edustajan ehdokkaaksi komiteaan.
Sopimukseen liittyneiden valtioiden on toimitettava komitealle säännöllisin väliajoin kertomuksia lainsäädännöllisistä, oikeudellisista, poliittisista ja muista toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Ensimmäinen raportti on toimitettava vuoden kuluessa siitä, kun yleissopimusta on alettu soveltaa kyseisessä maassa; sen jälkeen raportit on toimitettava kahden vuoden välein tai komitean pyynnöstä. Komitea lukee jokaisen kertomuksen huolellisesti ja käsittelee huolenaiheita ja suosituksia maalle "loppuhuomautusten" muodossa.
Komitea kokoontuu yleensä maaliskuussa ja elokuussa Genevessä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus?
A: Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus on kansainvälinen sopimus, joka pyrkii estämään rasismia ja rotuerottelua. Yhdistyneet Kansakunnat hyväksyi sen vuonna 1965 vastauksena Etelä-Afrikan silloiseen apartheid-politiikkaan.
Kysymys: Kuinka monta maata on suostunut noudattamaan tätä yleissopimusta?
V: Huhtikuuhun 2019 mennessä 88 maata on suostunut noudattamaan tämän yleissopimuksen sääntöjä, ja 190 maata on periaatteessa samaa mieltä.
K: Mitä 1 artiklassa sanotaan rotusyrjinnästä?
V: 1 artiklassa rotusyrjintä määritellään rotuun, ihonväriin, syntyperään tai kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaksi erotteluksi, poissulkemiseksi, rajoittamiseksi tai suosimiseksi, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamisen, nauttimisen tai käyttämisen yhdenvertaisesti poliittisella, taloudellisella, yhteiskunnallisella, kulttuurisella tai millä tahansa muulla julkisen elämän alalla mitätöiminen tai heikentäminen.
Kysymys: Mitä 4 artiklassa kielletään?
V: 4 artiklassa kielletään kaikenlaisen rasismin, myös vihapuheen ja syrjinnän, edistäminen. Jos jokin maa hyväksyy tämän yleissopimuksen, sen on tehtävä vihapuheesta ja viharyhmiin osallistumisesta laitonta.
Kysymys: Miten valitukset voidaan käsitellä komiteassa?
V: 14 artiklassa annetaan mistä tahansa maasta kotoisin oleville henkilöille, jotka ovat kärsineet rotunsa perusteella tapahtuvasta syrjinnästä, oikeus esittää valitus Yhdistyneiden Kansakuntien komitealle. Nämä valitukset voivat vaikuttaa valituksia tekevien maiden lainsäädäntöön.
K: Milloin tämä yleissopimus tuli voimaan?
V: Yleissopimus tuli voimaan 4. tammikuuta 1969.
Etsiä