Aleksandr Valterovitš Litvinenko (30. elokuuta tai 4. joulukuuta 1962 – 23. marraskuuta 2006) oli Venäjän turvallisuuspalvelun everstiluutnantti. Myöhemmin hänestä tuli tunnettu venäläinen toisinajattelija ja kirjailija, joka eli maanpaossa ja kritisoi julkisesti Venäjän turvallisuusviranomaisia ja politiikkaa.
Ura ja poliittinen toisinajattelu
Litvinenko palveli 1980- ja 1990-luvuilla ensin KGB:ssä ja myöhemmin FSB:ssä, jossa hän kohosi esimiestehtäviin. Hän väitti sittemmin, että omat esimiehensä käyttivät laittomia keinoja ja että Boris Berezovskin vastaisten toimien yhteydessä oli tapahtunut väärinkäytöksiä. Tällaiset syytökset johtivat hänen pidätykseensä Venäjällä, mutta hänet vapautettiin ja hän pakeni lopulta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, missä hän haki turvapaikkaa ja asettui asumaan Lontooseen.
Litvinenko kirjoitti ja osallistui useisiin teoksiin, joissa hän muun muassa väitti, että presidentti Vladimir Putinin valtaannousu liittyi FSB:n toimintaan. Hänen kuuluisimpia väitteitään oli, että FSB oli järjestänyt tai peitellyt pommi-iskuja kerrostaloissa Moskovassa luodakseen pelon ilmapiiriä ja että tämän seurauksena viranomaiset olisivat siirtäneet julkista syytöstä Tšetšenian suuntaan. Nämä paljastukset ja kirjojensa sisältö lisäsivät hänen ristiriitaisia suhteitaan Venäjän johdon kanssa.
Myrkytys ja kuolema
Litvinenko sairastui äkillisesti 1. marraskuuta 2006 ja joutui nopeasti sairaalaan. Diagnoosiksi todettiin harvinainen ja voimakas säteilyaltistus: hänet oli myrkytetty radioaktiivisella isotoopilla polonium-210. Litvinenko kuoli Lontoossa 23. marraskuuta 2006 sairauden seurauksena. Tapauksen erikoisuutena oli se, että jälkiä polonium-210:stä löydettiin paitsi hänen kehostaan myös useista paikoista, joissa hän oli oleskellut (esimerkiksi hotellihuoneista ja lentokoneista), mikä viittasi siihen, että myrkkyä oli levitetty kohteisiin ennakolta.
Tapauksen tutkinnassa esille nousi, että Litvinenko oli tavannut ennen sairastumistaan entisiä venäläisiä tiedustelu- tai turvallisuusalan henkilöitä. Myöhemmin ainakin kaksi miestä tuli julkisuuteen epäiltyinä osallisuudesta, ja heidän yhteydestään Litvinenkoon sekä matkareitteihinsä kiinnitettiin huomiota. Yksityiskohtaisia tutkimuksia tehtiin sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että kansainvälisesti, koska polonium-210 on harvinainen ja sen käyttö murhan välineenä oli poikkeuksellinen.
Tutkinta, oikeudelliset seuraukset ja kansainväliset vaikutukset
Litvinenkon kuolema aiheutti laajamittaista kansainvälistä huomiota ja jännitteitä Venäjän ja Lännen välillä. Britannian viranomaiset käynnistivät tutkimuksen, ja seuraavina vuosina tapauksen yksityiskohtia tutkittiin sekä poliisi- että riippumattomissa julkisissa kuulemisissa. Vuonna 2016 julkinen tutkinta päättyi raporttiin, jossa todettiin muun muassa, että Litvinenkon myrkytys oli todennäköisesti järjestetty ja että venäläisviranomaisten roolia pidettiin todennäköisenä. Raportissa mainittiin myös johtotason hyväksyntä – lausunnot muotoiltiin varovaisesti, mutta ne lisäsivät painetta Venäjää kohtaan.
Tapauksen oikeudellinen käsittely kohtasi käytännön esteitä: useiden epäiltyjen pidättäminen ja tuomitseminen ei onnistunut, koska he asuivat Venäjällä ja Venäjä kieltäytyi luovuttamasta heitä Britannialle. Tapaus johti myös diplomaattisiin toimiin, kuten venäläisten diplomaattien karkottamiseen ja muuten kiristyneisiin suhteisiin. Lisäksi Litvinenkon kuolema lisäsi keskustelua siitä, miten valtioiden rajat ylittävää vainoa ja salamurhia tulisi tutkia ja estää.
Polonium-210 – harvinainen mutta tappava aine
Polonium-210 on radioaktiivinen alkuaine, joka lähettää ensisijaisesti alfa-hiukkasia. Sen puoliintumisaika on noin 138 vuorokautta, ja se syntyy teollisesti esimerkiksi ydinreaktoreissa isotooppimuunnoksina. Alfa-säteilyä ei läpäise ihmisen iho, mutta polonium-210 on erittäin myrkyllistä, jos sitä kulkeutuu elimistöön hengityksen, ruoan tai nesteiden kautta. Pieni määrä polonium-210:ä (mikrogrammatason hiukkaset) voi aiheuttaa vakavan ja usein kuolemaan johtavan säteilysairauden. Tämän vuoksi sen käyttö tappavana ainesosana on poikkeuksellisen harvinaista ja herättää vakavaa huolta kansainvälisestä turvallisuudesta.
Perintö ja merkitys
Aleksandr Litvinenkon tapaus jäi symboliseksi esimerkiksi kansainvälisestä riitelystä, politiikasta ja turvallisuuspalveluiden mahdollisesta roolista poliittisessa vainossa. Hänen kuolemansa ja sitä seuranneet tutkimukset ovat lisänneet julkista keskustelua valtiollisesta vastuusta, turvapaikanhakijoiden suojelusta sekä siitä, miten harvinaisia mutta tappavia aineita voidaan jäljittää ja valvoa globaalisti. Tapauksen seuraukset näkyvät edelleen kansainvälisissä suhteissa ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.