Aaron (Albert) Alexandre (heprea: אהרון אלכסנדר, synt. noin 1765/68 Hohenfeld, Franken – 16. marraskuuta 1850 Lontoo, Englanti) oli juutalainen saksalais‑ranskalais‑englantilainen shakinpelaaja, ongelmanratkaisija ja kirjailija, joka vaikutti 1800‑luvun shakkikirjallisuuteen ja -käytäntöihin.

Alexandre kouluttautui rabbiksi, mutta muutti Ranskaan vuonna 1793. Hän toimi siellä muun muassa saksanopettajana ja mekaanisena keksijänä ennen kuin omistautui päätoimisesti shakille. Alexandre tuli tunnetuksi sekä pelaajana että shakkiongelmien laatijana; hänellä oli laaja tekninen ymmärrys avauksista, pelissä esiintyvistä ideointitavoista ja loppupelin perusteista.

Teokset

  • Encyclopédie des échecs (Pariisi 1837) – laaja teos kaikista tunnetuista shakkiavauksista. Kirjassa Alexandre käytti varhaista algebrallista merkintätapaa, ja hän esitti siinä myös linnoitussymbolit 0‑0 (lyhyt linnoitus) ja 0‑0‑0 (pitkä linnoitus), jotka yleistyivät myöhemmin shakkikirjallisuudessa.
  • Collection des plus beaux Problèmes d'Echecs (Pariisi 1846) – noin 2000 shakkiongelman kokoelma, joka julkaistiin myös käännöksinä: Beauties of Chess (Lontoo) ja Praktische Sammlung bester Schachspiel‑Probleme (Leipzig). Tämä teos osoitti hänen taitonsa ongelmien laatijana ja loppupelien tuntemuksessa.

Merkitys ja perintö

Alexandren teokset muodostivat 1800‑luvun keskivaiheella vakiokirjallisuutta shakkipiireissä. Ne olivat laajoja ja käytännöllisiä kokoelmia, jotka auttoivat standardoimaan avausteoriaa ja merkintätapoja. Hänen käyttämänsä algebrallinen merkintä ja linnoitussymbolit edistivät selkeämpää tiedonvälitystä shakkikirjallisuudessa — vaikka täydellinen merkintäyhtenäisyys vakiintui vasta myöhemmin.

Alexandre oli myös yksi niistä shakinpelaajista, jotka työskentelivät kuuluisan "turkkilaisen" shakkikoneen sisällä. Mekaaninen Turk oli aikanaan yleisöä hämmästyttänyt laite, joka näytti pelaavan shakkia automaattisesti; todellisuudessa koneen sisällä istui ihminen, joka ohjasi liikkeitä ja teki siirrot. Alexandre oli mukana tällaisessa toiminnassa, mikä kuvastaa hänen laaja‑alaista osallistumistaan shakkimaailman eri ilmiöihin.

Alexandren tuotanto vaikutti erityisesti ongelma‑ajatteluun ja loppupelien tutkimukseen sekä auttoi levittämään käytäntöjä, jotka myöhemmin vakiintuivat kansainväliseksi shakkikirjallisuuden kieleksi. Hän vietti elämänsä myöhemmät vuodet Englannissa ja kuoli Lontoossa vuonna 1850.