Sotilas- tai trooppinen kuningatar (Danaus eresimus) on pohjois- ja eteläamerikkalainen perhonen. Se kuuluu Nymphalidae-heimoon. Niiden lento on hidas ja niitä on helppo lähestyä; ne lähtevät yleensä lentoon vasta, kun niitä lähestytään liian läheltä.
Ulkonäkö
Sotilas- tai trooppinen kuningatar on keskikokoinen perhonen. Siivet ovat tyypillisesti oranssin ja ruskean sävyisiä, tummilla suonilla ja tummalla reunuksella, jossa on selvästi näkyviä valkoisia pilkkuja. Alapuoli on usein hieman vaaleampi kuin yläpuoli. Koiraat ja naaraat eivät eroa toisistaan voimakkaasti ulkonäössä, mutta yksilöiden väritys voi vaihdella.
Levinneisyys ja elinympäristö
Laji esiintyy laajasti tropiikissa ja subtropiikissa, aina Etelä‑A‑merikasta pohjoiseen ulottuen esimerkiksi Keski‑Amerikan ja Etelä‑Yhdysvaltojen alueille. Sen tyypillisiä elinympäristöjä ovat niityt, pellonreunat, tienvarret, puutarhat ja muut avoimet paikat, joissa kasvavat lajit, joista toukat ravitsevat itseään.
Elämänkierto ja ravinto
Naaraat munivat munat yksitellen tai pieninä ryhminä isäntäkasvien lehdille. Toukat kehittyvät syömällä näitä kasveja; tyypillisiä isäntäkasveja ovat maitolajit (esimerkiksi Asclepias-suku) ja muut samankaltaiset lajit, joiden kasvikemikaalit tekevät toukista ja aikuisista perhosista epämiellyttäviä petoeläimille. Toukkavaiheen jälkeen toukat koteloituvat ja kehittyvät aikuisiksi perhosiksi.
Suoja ja käyttäytyminen
Sotilasperhoset hyödyntävät usein isäntäkasveista saatuja myrkyllisiä yhdisteitä (kuten sydänysteriaineita), jotka tekevät niistä epämiellyttäviä tai myrkyllisiä pedoille. Tämä antaa niille tehokkaan suojan ja selittää osan kirkkaasta värityksestä, joka varoittaa petoja. Lisäksi laji kuuluu usein jäljittelykomplekseihin, joissa eri lajit muistuttavat toisiaan suojatakseen itseään saalistukselta.
Samankaltaiset lajit ja suojelu
Sotilasperhonen voi ulkonäöltään muistuttaa muita kuningartarvihiippalaisia, kuten tavallista kuningatarperhosta (Danaus gilippus) tai monarkkia (Danaus plexippus). Erottaminen vaatii usein huomiota suonitukseen, reunapilkkujen järjestykseen ja värisävyihin. Tällä hetkellä laji ei ole yleisesti vaarassa, mutta sen elinympäristöjen väheneminen, torjunta‑aineiden käyttö ja isäntäkasvien katoaminen voivat paikallisesti uhata populaatioita.
Lisätietoja lajin tunnistuksesta ja esiintymisestä saa paikallisista perhosoppaista ja luontohavainnoista.