Kuningatarperhonen (Danaus gilippus) – perhoslaji Amerikassa
Kuningatarperhonen (Danaus gilippus) – värikäs perhoslaji Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa: levinneisyys, elintavat ja tunnistusvinkit.
Kuningatar (Danaus gilippus) on perhoslaji, joka kuuluu Nymphalidae-heimoon. Sitä tavataan laajalti Pohjois-Amerikassa, Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa. Laji esiintyy sekä trooppisilla että lauhkean vyöhykkeen alueilla, ja sen populaatiot vaihtelevat paikallisten olosuhteiden mukaan.
Ulkonäkö
Aikuisen kukan siipien kärkiväli on tyypillisesti noin 6–8 cm. Siivet ovat oranssin ja ruskean sävyisiä, reunoilla on mustaa reunaviivaa ja valkoisia pilkkuja. Kuningatar eroaa läheisestä kuningasperhosesta (monarch, Danaus plexippus) yleensä hieman pienempänä, sävyltään tummempana ja kuvioiltaan erilaisena. Toukat ovat poikkeuksellisesti värikkäitä: niillä on raidat mustan, valkoisen ja oranssin tai keltaisen sävyissä sekä tyypilliset tuberkelit (ulokkeet) päässä ja perällä. Kotelo on yleensä vaaleanvihreä ja usein kimaltavilla kullansävyisillä pilkuilla varustettu.
Elinkaari ja ravintokasvit
Kuningatar käy läpi samat kehitysvaiheet kuin muutkin perhoset: muna → toukka → kotelo → aikuinen. Naaras munii munat yleensä ravintokasveille, joista tärkein ovat maitohorsma- ja maitolajien sukulaiset, erityisesti Asclepias-suvun (maitiaiset, milkweeds) lajit. Näiden kasvien sisältämät sydänmyrkyt (kortekoiset glykosidit, cardenolides) tekevät toukista ja aikuisista epämiellyttäviä saalistajille, mikä on osa lajin puolustusta.
Tunnistus ja erot kuningasperhoseen
Erityiset tuntomerkit, joilla kuningatar erotetaan kuningasperhosesta:
- Koko: kuningatar on yleensä hieman pienempi.
- Väri: kuningatar on usein tummempi ja lämpimämmän punertava-oranssi.
- Kuvio: kuningasperhosella siipien mustat suonet näkyvät voimakkaammin; kuningattarella suonet eivät ole yhtä hallitsevia ja siipujen kuviointi on tasaisempi.
Käyttäytyminen ja suojautuminen
Kuningatar on päivällä aktiivinen operaattori, joka imee vähän koti- tai luonnonkukkien nektaria. Sen epämiellyttävä maku ja myrkyllisyys perustuvat toukkavaiheessa imeytyviin myrkkyihin, joita se saa ravintokasveistaan. Tämä aposemaattinen (varoittava) väritys suojaa lajin edustajia petoja vastaan ja tekee niistä osan laajempaa jäljittely- ja välttämisverkostoa muiden myrkyllisten tai epämiellyttävien lajien kanssa.
Esiintyminen ja levinneisyys
Laji esiintyy laajalla alueella Amerikoissa: pohjoisimmat populaatiot ulottuvat Yhdysvaltojen eteläosiin ja sitä tavataan runsaasti Meksikossa, Karibialla sekä Etelä-Amerikan trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Joillakin alueilla kuningatar voi olla muuttava, mutta sen muutot eivät yleensä ole yhtä pitkälle kulkevia ja järjestäytyneitä kuin kuningasperhosen tunnettu massamuutto.
Elinympäristö ja suojelu
Kuningatar viihtyy monenlaisissa elinympäristöissä: niityt, tienvarret, kuivemmat kosteikot, puutarhat ja metsänreunat. Vaikka laji ei yleisesti ole uhanalainen, paikalliset populaatiot voivat kärsiä elinympäristön pirstoutumisesta, torjunta-aineiden käytöstä ja ravintokasvien katoamisesta. Luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja paikallisten maitiais- ja muiden ravintokasvien säilyttäminen auttavat lajin pysymistä.
Kuinka houkutella puutarhaan
- Istuta paikallisia Asclepias-lajeja tai muita maidonpisaroita, jotka toimivat toukkien ravintokasveina.
- Tarjoa eri kukkivia nektarilähteitä koko kasvukauden ajaksi.
- Vältä hyönteismyrkkyjä ja anna jonkin verran luonnollista kasvustoa, kuten kuolleita oksia ja lehtikerrosta, jossa eri vaiheiden yksilöt voivat kehittyä.
Yhteenvetona kuningatar (Danaus gilippus) on kaunis ja mielenkiintoinen perhoslaji, joka on tärkeä osa monien ekosysteemien verkostoa. Sen tunteminen ja aineiden säilyttäminen tukevat sekä perhosien että niihin liittyvien lajien monimuotoisuutta.
Kuvaus
Siipien yläpuoli on tumman punaruskea. Siipien reunat ovat mustat. Uroksilla on androkoni (piste, joka vapauttaa tuoksuaineita houkutellakseen naaraita) kummassakin takasiivessään (siipien alaosassa). Siipien alapuoli on punaruskea. Siivissä on mustat reunat. Mustissa reunoissa on valkoisia täpliä. Takasiivessä on mustat suonet.
Mimicry
Kuningatar on yksi laji monimutkaisessa matkimisrenkaassa. Näiden perhosten ulkonäkö on samankaltainen siellä, missä niiden levinneisyysalue on päällekkäinen. Monarkki (Danaus plexippus) on oranssi. Sillä on paksut, mustat suonet. Varakuningas (Limenitis archippus) on pienempi. Sillä on paksut, mustat suonet. Sen takasiiven poikki on musta kaistale. Sotilaslinnulla (Danaus eresimus) on ohuet mustat suonet. Takasiiven alapuolella on rivi vaaleita, neliönmuotoisia täpliä.
Monarkit ovat pahanmakuisia ja myrkyllisiä, koska ne sisältävät kardenolidiksi kutsuttua kemikaalia (sydänglykosidi). Kemikaali hidastaa selkärankaisten sydämen sykettä. Monarkki-toukat saavat tätä kemikaalia, kun ne syövät maitohorsmaa.
Kun monarkki muuttuu perhoseksi, se ei enää syö maitohorsmaa, mutta sen elimistössä on edelleen kemikaalia. Perhonen osoittaa kirkkaan oranssin ja mustan siipensä avulla, että niitä ei ole hyvä syödä. Tämä on varoittava väritys. Lintu voi yrittää syödä monarkkiperhosen, mutta se sairastuu ja oksentaa syötyään sen. Tämän kokemuksen jälkeen lintu oppii olemaan syömättä toista Monarchia ja myöskään mitään muuta perhosta, joka on ulkonäöltään samanlainen.
Viceroy on samannäköinen kuin monarkki, mutta sen kehossa ei ole maitohorsman myrkkyä. Linnut, jotka ovat saaneet huonoja kokemuksia Monarchin syömisestä, eivät yleensä syö Viceroyta. Se on esimerkki batesilaisesta matkimisesta. Tai niin luultiin, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat kyseenalaistaneet tämän. Tämäntyyppisen tutkimuksen vaikeus on siinä, että perhonen voi olla myrkyllinen jossain osassa levinneisyysaluettaan ja hyvä syötävä jossain toisessa osassa. Paljon riippuu kasveista, joihin munat munitaan.
Kuningatar
Kuningatar on yksi monista hyönteisistä, jotka saavat kemiallisen puolustuksen saalistajiaan vastaan ravintokasvistaan. Suurin osa myrkyllisistä kardenolideista, jotka tekevät kuningattarista niin epämiellyttävän saalistajilleen, on peräisin toukkien isäntäkasveista. Periaatteessa kuningattarella on yhteinen Müllerin mimiikka Monarchin kanssa. Sen myrkyllisyyden laajuus vaihtelee kuitenkin suuresti sen levinneisyysalueen eri osissa. Ympäristön mikrogeografiset erot johtavat mimeettisten suhteiden dynamiikan vaihteluun jopa paikallisella tasolla.
Lentoaika
Kuningatar on nähtävissä ympäri vuoden Teksasissa, Arizonassa ja eteläisessä Floridassa. Pohjois-Floridassa sitä tavataan helmikuusta joulukuuhun. Etelä-Kaliforniassa ja Nevadan eteläosissa sitä tavataan huhtikuusta marraskuuhun.
Habitat
Tätä perhosta tavataan avoimilla paikoilla, kuten avoimissa metsissä, pelloilla, erämaissa, soilla ja metsänreunoilla.
Elinkaari
Naaras munii yksittäin. Munat munitaan isäntäkasvin lehtiin, varsiin ja kukkiin (isäntäkasvi on kasvi, jolla toukka ruokailee). Muna on vaaleanvihreä. Toukka on keltaisen ja mustan värinen. Rungossa on kolme paria mustia ulokkeita. Ensimmäinen pari on lähellä päätä. Toinen pari on rintakehällä. Kolmas pari on lähellä vartalon päätä. Kotelo on vihreä. Siinä on kultaisia täpliä. Vatsassa on mustakultainen kaistale. Se on hyvin samankaltainen kuin monarkkien kotelo. Sillä on kolme tai useampia poikasia (poikanen on ryhmä jälkeläisiä) vuodessa.
Caterpillar
Isäntäkasvit
Tässä on luettelo isäntäkasveista, joilla kuningatar-toukka ruokailee:
- Asclepias albicans - Valkovartinen maitohorsma
- Asclepias amplexicaulis - Maitohorsma (Clasping Milkweed)
- Asclepias asperula - Antilooppisarvet
- Asclepias curassavica - Tulipunainen maitohorsma (Scarlet Milkweed)
- Asclepias erosa - Aavikkomaitohorsma (Desert Milkweed)
- Asclepias fascicularis - Kapealehtinen maitohorsma.
- Asclepias humistrata - Hiekkamäenmaitohorsma
- Asclepias nivea - Karibian maitohorsma
- Asclepias subulata - Rush Milkweed (maitohorsma)
- Asclepias tuberosa - perhoskasvi Rikkaruoho
- Calotropis procera - Sodoman omena
- Cynanchum angustifolium - Hiekkaviiniköynnös
- Matelea carolinensis - Maroon Carolina Milkvine - karoliininen maitohorsma
- Matelea hirsuta
- Sarcostemma clausum - Valkoinen viiniköynnös
- Sarcostemma cynanchoides - Vining Milkweed (maitohorsma)
- Sarcostemma hirtellum - Maitohorsma - Rambling Milkweed (maitohorsma)
Etsiä