Deborah Sampson (s. 17. joulukuuta 1760 – k. 29. huhtikuuta 1827) oli amerikkalainen nainen, joka pukeutui mieheksi voidakseen liittyä amerikkalaisten sotilaiden joukkoon vapaussodassa. Vallankumoussota käytiin Ison-Britannian ja kolmentoista alkuperäisen siirtomaan välillä, ja se päättyi Yhdysvaltojen itsenäistymiseen. Sampson syntyi köyhään perheeseen Plymptonissa, Massachusettsissa. Hän oli palvelusvelvollisena jo nuorena: kahdeksanvuotiaana alkanut työ palvelijana jatkui lapsuudesta aikuisuuteen asti. Perheessä, jossa hän palveli, hän sai mahdollisuuden opiskella poikien kanssa ja viettää aikaa heidän kanssaan, mikä vaikutti myöhempiin pyrkimyksiin ja valmiuksiin.
Sampson halusi palvella sodassa brittejä vastaan, mutta Yhdysvaltain armeijaan otettiin tuolloin virallisesti vain miehiä. Hän päätti vaihtaa puvustusta ja henkilöllisyyttä ja esiintyä miehenä. Pukeutuen mieheksi hän pääsi Manner-Euroopan armeijaan Continental Armyyn ja käytti nimeä Robert Shurtleff (nimi on kirjoitettu eri lähteissä myös muodossa Shurtliff tai Shurtleff). Hän palveli eri tehtävissä, osallistui vartio- ja partiotehtäviin sekä muihin sotilaallisiin velvoitteisiin ja toimi lojaalisti joukkojaan kohtaan useiden kuukausien ajan.
Sota-aikanaan hän joutui äärimmäisyyksiin säilyttääkseen henkilöllisyytensä salassa. Hän loukkaantui useaan kertaan: hän sai viiltohaavan päähän ja hänet ammuttiin jalkaan kahdesti. Erään haavan ja ammushaavan vuoksi hän poisti itse luodin ja siteerasi haavansa, jotta kukaan ei huomaisi hänen olevan nainen. Myöhemmin sairasteltuaan hän lyyhistyi kuumeeseen ja hänet vietiin sairaalaan. Sairaalassa lääkintähenkilökunta ja hänen toverinsa huomasivat, että hän oli nainen, ja hänen todellinen henkilöllisyytensä paljastui.
Kun hänen sukupuolensa tuli ilmi, hänet vapautettiin armeijasta. Vaikka hän oli valehdellut ikänsä ja sukupuolensa päästäkseen armeijaan, hänen rohkeutensa, omistautumisensa ja kärsivällisyytensä tunnustettiin laajasti. Monet upseerit arvostivat hänen palvelustaan, ja myöhemmin myös valtion taholta tuli tunnustusta. Hän sai eläkettä ja palkkioita myöhemmin elämässään sen perusteella, että hän oli palvellut ja loukkaantunut vapauden puolesta.
Vapautumisen jälkeen Sampson palasi siviiliin. Hän meni myöhemmin naimisiin Benjamin Gannettin kanssa ja toimi opettajana. Taloudellisista syistä hän piti myös julkisia esitelmiä ja kertoi kokemuksistaan sodassa — nämä esitykset tekivät hänet tunnetuksi ja auttoivat saamaan tukea perheelle. Myöhemmin hän anoi ja sai sotilaspensionin tunnustuksena palveluksestaan, minkä ansiosta hänet muistetaan yhtenä ensimmäisistä naisista, jotka saivat vastaavaa tunnustusta Yhdysvaltain historiassa.
Deborah Sampsonin tarina on esimerkki yksilön rohkeudesta ja päättäväisyydestä epätavallisissa olosuhteissa. Hänen toimintansa sotavuosina on herättänyt kiinnostusta historiantutkimuksessa ja populaarikulttuurissa: hän on muistutuksena siitä, että naiset ovat osallistuneet ja vaikuttaneet itsenäisyyden saavuttamiseen monin tavoin.