Deinonychus oli keskikokoinen theropodi dinosaurus. Se oli dromaeosaurus ja myös kuuluisan Velociraptorin suurempi sukulainen. Tämä 3,4 metriä pitkä Deinonychus eli alemman liitukauden aikana, noin 115–108 miljoonaa vuotta sitten. Fossiileja on löydetty Yhdysvaltain Montanan, Wyomingin ja Oklahoman osavaltioista.
Deinonychus on ehkä tärkein 1900-luvun puolivälissä löydetty dinosaurus. Lajin kuvailu vuonna 1969 paleontologi John Ostromin toimesta käynnisti niin sanotun "dinosaurusrenssanssin": se muutti käsityksen dinosauruksista hitaista ja kylmäverisistä eläimistä nopeiksi, aktiivisiksi ja mahdollisesti lintuihin sukua oleviksi eläimiksi.
Ulkonäkö ja anatomi
Deinonychuksella oli kapea, lihaksikas runko, pitkät takaraajat ja pitkä jäykkä häntä, joka toimi tasapainottajana. Sen tunnusomaisin piirre oli suuri, sirppiä muistuttava kynsi toisen varpaan sisäsyrjällä (toinen varvas oli nostettavissa maasta kuljetuksen aikana). Tästä kynsestä on arvioitu olleen noin 12–13 cm pitkä. Hampaat olivat sahalaitaisia ja leuat sopivat lihaa repivään ravintoon.
Käyttäytyminen ja ravinto
Fossiiliset löydöt viittaavat siihen, että Deinonychus oli tehokas saalistaja. Löydöt, joissa useita yksilöitä on lähellä suuremman kasvinsyöjän, kuten Tenontosauruksen, jäännöksiä, ovat herättäneet ajatuksia ryhmäsaalistuksesta. Toisaalta asiantuntijoiden keskuudessa on erimielisyyttä siitä, oliko kyse todellisesta koordinoinnista vai yksittäisten eläinten kokoontumisesta ruokailupaikalle. Lajin ketteryys, terävät kynnet ja hampaiden rakenne viittaavat aktiiviseen lihansyöntiin.
Lämmönsäätely ja höyhenpeite
Suoria höyhenfossiileja ei ole dokumentoitu juuri Deinonychuksesta, mutta läheisillä dromaeosaurideilla ja monilla muilla pienemmillä teropodeilla on löydetty höyhenrakenteita. Nykyinen näkemys on, että myös Deinonychus oli todennäköisesti ainakin osittain höyhenpeitteinen. Lajin anatomia ja aktiivinen elämäntapa ovat myös johtaneet arkeisiin oletuksiin korkeammasta aineenvaihdunnasta verrattuna perinteisiin matalalämpöisiin matelijoihin.
Luonto ja elinympäristö
Deinonychus eli pääosin jokien ja tulvapainanteiden ympäristössä, missä oli runsasta kasvillisuutta ja monipuolinen eläimistö. Alueen fossiilikerrostumat, kuten Cloverly- ja Antlers-formaatiot, ovat antaneet tärkeitä tietoja liitukauden ekosysteemeistä ja lajin ekologisesta asemasta.
Tieteellinen merkitys
Deinonychuksen löydöt vaikuttivat voimakkaasti paleontologian ja yleiseen käsitykseen dinosaurusten biologiasta. Lajin tutkimus tukee teoriaa, että linnut polveutuvat theropodeista, ja se on edelleen tärkeä esimerkki siitä, miten fossiilit muuttavat eläinten käyttäytymisestä ja evoluutiosta muodostuvaa kuvaa.
