Dinosaurukset ovat arkkosaurusmatelijoiden monipuolinen ryhmä. Ne olivat mesotsooisen kauden voimakkaimpia maaeläimiä. Dinosauruksista tunnetaan yli 500 eri sukua, ja niiden kuvaan kuuluu suuri vaihtelu koossa, muodoissa ja elintavoissa: pienistä, ketteristä petoeläimistä aina jättimäisiin kasvinsyöjiin. Dinosaurusten fossiileja on löydetty jokaiselta mantereelta, ja uusia löytöjä tehdään edelleen, erityisesti Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.
Historia ja ajanjaksot
Dinosaurukset saivat alkunsa ylemmässä triaskaudessa, noin 230 miljoonaa vuotta sitten. Varhaisimmat dinosaurusfossiilit ovat Eoraptor ja Herrerasaurus Argentiinasta ja Saturnalia Brasiliasta, 237-228 mya. Triaskauden jälkeen dinosaurukset kukoistivat jurakaudella ja liitukaudella, jolloin niistä kehittyi useita erikoistuneita ryhmiä. Ajan myötä muodostui suuria taksonomisia ryhmiä, kuten luiset sauropsidit, ja jakautuminen esimerkiksi saurischia- ja ornithischia-ryhmiin kuvaa niiden suuriakin biologisia eroja.
Sukupuutto ja selviytyminen
Juurikauden alkuun mennessä ne olivat maaselkärankaisten kärkijoukossa, ja ne hallitsivat useimpia ympäristöjä maalla. Ne jatkoivat toimintaansa K/T-sukupuutostapahtumaan 66 miljoonaa vuotta sitten asti. Nykyisen käsityksen mukaan suuren mittakaavan sukupuuttoon johti ilmakehään osunut asteroidi (Chicxulub) yhdistettynä voimakkaisiin tulivuoritoimintoihin (Deccan-trappien purkaukset), mikä aiheutti ilmaston nopean muutoksen ja ravintoketjujen romahtamisen. Ainoat dinosaurukset, jotka säilyivät tähän päivään asti, ovat linnut.
Fossiilit, todisteet ja paleontologia
Fossiiliaineiston perusteella tiedetään, että linnut ovat eläviä höyhenpeitteisiä dinosauruksia. Fossiileista palaavat tiedot muodostuvat luista, hampaista, jälkiästä, munista, pesistä sekä harvinaisemmista pehmytosajäljistä kuten ihon ja höyhenpeitteen jäämyksistä. Radiometrinen ajoitus ja stratigrafia auttavat ajoittamaan löydöt. Paleontologit analysoivat luuston rakennetta, kasvun käyriä ja morfologiaa selvittääkseen lajien elintapoja, kasvunopeutta ja fysiologiaa.
Elintavat ja sopeutumat
Dinosauruksilla oli sopeutumisia, jotka auttoivat niitä menestymään. Ensimmäiset tunnetut dinosaurukset olivat pieniä petoeläimiä, jotka kävelivät kahdella jalalla. Kaikilla niiden jälkeläisillä oli pystyasento, jossa jalat olivat vartalon alapuolella. Tämä muutti niiden koko elämäntyylin: liikkuminen ja hengityselimistön rakenne kehittyivät aktiivisemmiksi kuin monilla samanaikaisilla matelijoilla. Oli muitakin piirteitä. Useimmilla pienemmillä dinosauruksilla oli höyheniä, ja ne olivat todennäköisesti lämminverisiä. Tämän vuoksi ne olivat aktiivisia ja niiden aineenvaihdunta oli nopeampi kuin nykyisillä matelijoilla. Nykyisten tutkimusten mukaan lämmönsäätely vaihteli ryhmittäin: jotkut lajit olivat todennäköisesti täysin endotermisiä (lämminverisiä), toiset enemmän poikilotermejä tai välivaiheita.
Sosiaalinen vuorovaikutus, laumoissa eläminen ja yhteistyö, näyttää olevan varmaa joidenkin tyyppien kohdalla. Yhteisten munapaikkojen olemassaolo on ymmärrettävintä, jos aikuiset eläimet kulkivat laumoissa, kuten kasvinsyöjät nykyään. Pesintäkäyttäytymisestä kertovat löydöt, joissa on munia ja pesiä sekä mahdollisia kasvatusjärjestelyjä; monet dinosaurukset luultavasti hoitivat poikasiaan jonkin verran samalla tavalla kuin nykylinnut ja monet matelijat.
Luokittelu ja esimerkkejä
Dinosaurusten suuret pääryhmät erottuvat luuston rakenteen ja ruokavalion perusteella. Tunnettuja ja usein mainittuja lajeja ovat esimerkiksi Tyrannosaurus (suuri petodinosaur), Triceratops (sarvipäinen kasvinsyöjä), Stegosaurus (selkälevyinen kasvinsyöjä) ja monet muut. Pienemmät theropodit, kuten Velociraptor-tyyppiset lajit, näyttävät useimmiten kantaneen höyheniä ja toimineen aktiivisina saalistajina tai mahdollisesti yleisravinnon hyödyntäjinä.
Tutkimuksen historia ja kulttuurinen vaikutus
Ensimmäiset fossiilit tunnistettiin dinosauruksiksi 1800-luvun alussa. Joitakin niiden luita löydettiin paljon aikaisemmin, mutta niitä ei ymmärretty. William Buckland, Gideon Mantell ja Richard Owen näkivät, että nämä luut olivat erityinen eläinryhmä, ja Richard Owen lanseerasi termin "Dinosauria" 1840-luvulla. Dinosaurukset ovat nykyään tärkeitä nähtävyyksiä museoissa eri puolilla maailmaa. Niistä on tullut osa populaarikulttuuria. Niistä on tehty monia bestsellereitä ja elokuvia, jotka ovat lisänneet yleisön kiinnostusta paleontologiaan ja luonnonhistoriaan. Uusista löydöistä kerrotaan tiedotusvälineissä, ja ne muuttavat jatkuvasti käsityksiämme siitä, miltä nämä eläimet näyttivät ja miten ne elivät.
Tutkimus kehittyy nopeasti: uudet fossiililöydöt, tekniikat kuten CT-skannaukset, isotooppitutkimukset ja DNA-tekniikan kehittyminen (vaikka DNA ei yleensä säily dinosaurusten iässä) antavat jatkuvasti lisätietoa. Näin pala palalta muodostuu monipuolisempi ja tarkempi kuva siitä, mitä dinosaurukset olivat, miten ne elivät ja miksi niiden aikakausi päättyi.




.jpg)




