Dinosaurukset | Ne olivat mesotsooisen aikakauden voimakkaimpia maaeläimiä

Dinosauruksen ominaisuudet

Dinosaurukset ovat niin erilaisia, että ei ole helppoa löytää, mitä yhteistä niillä kaikilla on. Kohtuullinen luettelo sisältäisi monia luurangon piirteitä, jotka eivät ole tuttuja yleiselle lukijalle.

Dinosaurukset olivat aluksi pieniä ja kaksijalkaisia: ne kävelivät takajaloillaan. Ne munivat munia pesiin, ja niihin kuului sekä lihansyöjiä että kasvissyöjiä.Nyt tiedämme, että linnut ovat niiden eläviä jälkeläisiä, ja siitä lisää myöhemmin.

Muutokset dinosaurusten perusrakenteessa johtuivat sopeutumisesta erilaisiin elämäntapoihin. Niiden fossiilisten tietojen alusta lähtien oli sekä kasvinsyöjiä että lihansyöjiä.

 
Merkitty kaavio tyypillisestä arkkosauruksen kallosta, Dromaeosauruksen kallosta.  

Dinosaurustyypit

Dinosauruksia yhdistää ainakin 21 kallon ja luurangon piirrettä. Näiden yhteisten piirteiden (ns. synapomorfioiden) ansiosta paleontologit ovat varmoja siitä, että dinosauruksilla oli yhteinen alkuperä.

Kun lopulliset dinosaurusfossiilit kuitenkin ilmestyivät (ylemmän triaskauden alkupuolella), ryhmä oli jo jakautunut kahteen suureen järjestykseen, Saurischia- ja Ornithischia-heimoon. Saurischia-heimossa on säilynyt niiden esi-isiltä arkkosauruksilta peritty lonkkarakenne, ja Ornithischia-heimossa lonkkarakenne on muuttunut.

A. Eoraptor, varhainen saurischian, B Lesothosaurus, alkeellinen ornithischian,
C Saurischian lantio (Staurikosaurus) D Lesothosauruksen lantio.

Dinosaurusten luokittelu

Seuraavassa on yksinkertaistettu luettelo dinosaurusryhmistä niiden evoluution perusteella. Ryhmillä, joiden vieressä on tikari (†), ei ole yhtään elävää jäsentä.

• Dinosauria

·         Saurischia ("liskoeläimet"; sisältää Theropoda- ja Sauropodomorpha-suvun).

·         Theropoda (kaikki kaksijalkaisia; useimmat olivat lihansyöjiä).

·         †Herrerasauria (varhaiset kaksijalkaiset lihansyöjät).

·         †Coelophysoidea (pienet, varhaiset theropodit; sisältää Coelophysis ja sen lähisukulaiset).

·         †Dilophosauridae (varhaiset harjakorentoiset ja lihansyöjät theropodit).

·         †Ceratosauria (yleensä pitkälle sarvipäiset, liitukauden hallitsevat eteläiset lihansyöjät).

·         Tetanurae (tarkoittaa "jäykkää häntää"; sisältää useimmat theropodit).

·         †Megalosauroidea (suurten lihansyöjien varhainen ryhmä, johon kuuluvat myös semiaquatic spinosauridit).

·         †Carnosauria (Allosaurus ja lähisukulaiset, kuten Carcharodontosaurus).

·         Coelurosauria (höyhenpeitteiset theropodit, joilla on useita eri ruumiinkokoja ja -näkymiä).

·         †Compsognathidae (yleiset varhaiset koelurosaurukset).

·         †Tyrannosauridae (Tyrannosaurus ja sen lähisukulaiset)

·         †Ornithomimosauria (tarkoittaa "strutsin jäljittelijöitä"; enimmäkseen hampaattomia; lihansyöjistä mahdollisiin kasvissyöjiin).

·         †Alvarezsauroidea (pieniä hyönteissyöjiä, joilla oli lyhyet kädet ja joilla kullakin oli yksi suuri kynsi).

·         Maniraptora (tarkoittaa "käden sieppaajia"; sillä oli pitkät, hoikat kädet ja sormet).

·         †Therizinosauria (kaksijalkaiset kasvinsyöjät, joilla oli suuret käsikynnet ja pienet päät).

·         †Oviraptorosauria (enimmäkseen hampaattomia; niiden ruokavalio ja elämäntapa ovat epävarmoja).

·         †Archaeopterygidae (pienet, siivekkäät theropodit tai alkukantaiset linnut).

·         †Deinonychosauria (pienistä keskikokoisiin, linnun kaltaisiin, joilla on erottuva varpaankynsi.).

·         Avialae (nykyajan linnut ja niiden sukupuuttoon kuolleet sukulaiset)

·         †Scansoriopterygidae (pienet alkukantaiset aviaabelit, joilla on pitkät kolmossormet).

·         †Omnivoropterygidae (suuret, varhaiset lyhythäntäiset aviaasit).

·         †Confuciusornithidae (pienet hampaattomat avialans)

·         †Enantiornithes (alkukantaiset lentävät avialaiset, jotka elivät puissa).

·         Euornithes (kehittyneet lentävät linnut)

·         †Yanornithiformes (kiinalaiset hammastetut liitukauden linnut)

·         †Hesperornithes (erikoistuneet sukeltajalinnut)

·         Aves (nykyiset nokkalinnut ja niiden sukupuuttoon kuolleet sukulaiset).

·         †Sauropodomorpha (kasvinsyöjät, joilla on pieni pää, pitkä kaula ja pitkä häntä).

·         †Guaibasauridae (pienet, alkeelliset, kaikkiruokaiset sauropodomorfit).

·         †Plateosauridae (alkeelliset, kaksijalkaiset "prosauropodit").

·         †Riojasauridae (pienet, alkeelliset sauropodomorfit).

·         †Massospondylidae (pienet, alkeelliset sauropodomorfit).

·         †Sauropoda (hyvin suuri ja raskas, yleensä yli 15 m pitkä; nelivarvas).

·         †Vulcanodontidae (alkeelliset sauropodit, joilla on pylväsmäiset käsivarret ja jalat).

·         †Eusauropoda ("todelliset sauropodat")

·         †Cetiosauridae ("valasmatelijat")

·         †Turiasauria (jurakauden ja liitukauden sauropodien eurooppalainen ryhmä).

·         †Neosauropoda ("uudet sauropodat")

·         †Diplodocoidea (kallot ja pyrstöt pitkänomaisia; hampaat tyypillisesti kapeita ja kynänmuotoisia).

·         †Macronaria (laatikkomaiset kallot; lusikan- tai kynänmuotoiset hampaat).

·         †Brachiosauridae (pitkäkaulaiset, pitkäkätiset makronarjalaiset).

·         †Titanosauria (monimuotoinen; tukeva, leveä lantio; yleisin eteläisten mantereiden myöhäisliitukaudella).

·         †Ornithischia ("lintukypärä"; erilaisia kaksi- ja nelijalkaisia kasvinsyöjiä).

·         †Heterodontosauridae (pienet basaaliset ornithopodiset kasvinsyöjät/nälkäeläimet, joilla on ulkonevat koirahammasmaiset hampaat).

·         †Thyreophora (panssaridinosaurukset; enimmäkseen nelijalkaisia).

·         †Ankylosauria (suomut pääpanssarina; joillakin oli nuijamainen pyrstö).

·         †Stegosauria (piikit ja lautaset ensisijaisena panssarina).

·         †Neornithischia ("uudet ornithischianit")

·         †Ornithopoda (erikokoisia; kaksi- ja nelijalkaisia; kehittäneet pureskelutavan, jossa käytetään taipuisaa kalloa ja monia hampaita).

·         †Marginocephalia (niiden kallossa oli luusta tehtyjä kupolimaisia kasvaimia).

·         †Pachycephalosauria (kaksijalkaiset, joiden kalloissa on kupolimainen tai nystyräinen kasvu).

·         †Ceratopsia (nelijalkaiset, joilla oli röyhelöt; monilla oli myös sarvet).

1.       

 

Talovarpunen on yksi yleisimmistä elävistä theropodeista...  


Monien dromaeosauridien kokovertailu, täysin höyhenpeitteisten dinosaurusten perhe, johon kuuluvat sekä Velociraptor että Deinonychus.  


Suurimpien sauropodien kokoerot verrattuna ihmiseen  

Dinosaurusten alkuperä ja evoluutio

Arkkosaurukset

Arkkosaurukset kehittyivät kahteen pääryhmään: krokotiileihin ja dinosauruksiin sukua oleviin lajeihin.

• Archosauria
• Pseudosuchia: krokotiilien ja niiden sukulaisten suku.
• Avemetatarsalia: dinosaurusten, lentoliskojen, lintujen ja niiden sukulaisten klaadi.
• Aphanosauria
• Ornithodira: lentoliskojen ja dinosaurusten suku.
• Pterosaurukset
• Dinosaurukset

Varhaisimmat dinosaurukset

Ensimmäiset tunnetut dinosaurukset olivat kaksijalkaisia petoeläimiä, jotka olivat yhdestä kahteen metriä pitkiä.

Varhaisimpiin varmistettuihin dinosaurusfossiileihin kuuluvat saurischian ("liskoihminen") dinosaurukset Herrerasaurus 230-220 mya, Staurikosaurus mahdollisesti 230-225 mya, Eoraptor 231,4 mya ja Alwalkeria 230-220 mya. Saturnalia, 232-225 mya, saattaa olla perustason saurischian tai prosauropodi. Muut ovat basaalisia saurischianeita.

Varhaisimpiin ornithischian ("lintuihin kiinnittyneisiin") dinosauruksiin kuuluu Pisanosaurus 230-220 mya. Vaikka Lesothosaurus on peräisin 199-189 mya:n ikäiseltä ajalta, luurangon piirteet viittaavat siihen, että se haarautui Ornithischia-päälinjasta vähintään yhtä aikaisin kuin Pisanosaurus.

Varhaiset saurischianit olivat samankaltaisia kuin varhaiset ornithischianit, mutta erilaisia kuin nykyiset krokotiilit. Sauriskiaiset eroavat ornithischiaisista siinä, että ne säilyttävät lantion luiden esi-isien mukaisen kokoonpanon (esitetty yllä olevassa kaaviossa). Toinen ero on kallossa: ornithischioiden yläkallo on kiinteämpi, ja alaleuan yhdistävä nivel on joustavampi. Nämä piirteet ovat sopeutumista kasvinsyöntiin; toisin sanoen se auttoi niitä jauhamaan kasvisruokaa.

 
Varhaiset muodot Herrerasaurus (suuri), Eoraptor (pieni) ja Plateosauruksen kallo.  

Sopeutuva säteily

Dinosaurukset olivat monipuolinen eläinryhmä. Sopeutuvaa säteilyä tapahtui. Tämän ansiosta ne pystyivät elämään monissa ekologisissa kapeikoissa. Paleontologit ovat tunnistaneet yli 500 erilaista sukua ja 1 000 lajia muita kuin avian dinosauruksia. Niiden jälkeläisiä, lintuja, on 9 000 elävää lajia, ja ne ovat maaselkärankaisten monipuolisin ryhmä.

Suurimmat dinosaurukset olivat kasvinsyöjiä, kuten Apatosaurus ja Brachiosaurus. Ne olivat suurimmat eläimet, jotka ovat koskaan kävelleet kuivalla maalla. Muilla kasvinsyöjillä, kuten Iguanodonilla, oli erityisiä aseita, joiden avulla ne pystyivät taistelemaan lihansyöjiä vastaan. Esimerkiksi Triceratopsilla oli kolme sarvea pääkilvessään, Ankylosaurus oli peitetty luisilla levyillä ja Stegosauruksella oli piikkejä hännässään.

Lihansyöjät olivat kaksijalkaisia (kävelivät takajaloillaan), vaikkakaan eivät kuten me. Niiden vartalo oli enemmän vaakasuorassa, ja niiden häntä tasapainotti niiden selkää. Jotkut olivat hyvin suuria, kuten Tyrannosaurus, Allosaurus ja Spinosaurus, mutta jotkut olivat pieniä, kuten Compsognathus. Juuri pienikokoisista lihansyöjistä saattoivat kehittyä linnut. Ensimmäisen fossiililinnun, Archaeopteryxin, luuranko muistutti paljon dinosauruksen luurankoa.

 

Elämäntapa

Liikkuminen

Dinosaurukset olivat alkuaan kaksijalkaisia: niiden todennäköiset esi-isät olivat pieniä kaksijalkaisia arkkosauruksia. Varhaisen dinosaurussuvun Eoraptorin ajoitus 231,4 miljoonaa vuotta sitten on tärkeä. Eoraptor muistuttaa todennäköisesti kaikkien dinosaurusten yhteistä esi-isää; sen piirteet viittaavat siihen, että ensimmäiset dinosaurukset olivat pieniä, kaksijalkaisia saalistajia. Alkukantaisten, ennen dinosauruksia eläneiden tyyppien löytyminen keskitriaskauden kerrostumista tukee tätä näkemystä. Niiden fossiilien analyysi viittaa siihen, että eläimet olivat todellakin pieniä, kaksijalkaisia saalistajia.

Ne dinosaurukset, jotka palasivat nelijalkaiseen asentoon, pitivät kaikki neljä jalkaansa ruumiinsa alla. Tämä on paljon tehokkaampaa kuin liskojen rönsyilevät jalat.

Suuret sauropodit eivät olisi koskaan voineet saavuttaa näin suurta kokoa ilman pylväsmäisiä jalkojaan. Katsaus kartoittaa, mitä tiedämme dinosaurusten liikkumisen mekaniikasta.

Lämminverinen

Suuri muutos näkemyksissä tapahtui 1960-luvulla, kun huomattiin, että pienet theropodit olivat todennäköisesti lämminverisiä. Kysymys siitä, olivatko kaikki theropodit tai edes kaikki dinosaurukset lämminverisiä, on edelleen ratkaisematta.

Nyt on varmaa (Kiinasta löydettyjen fossiilien perusteella: ks. Jeholin eliöstö), että pienillä theropodeilla oli höyheniä. Tämä sopii hyvin yhteen sen ajatuksen kanssa, että ne olivat lämminverisiä ja että lintujen alkuperä voidaan jäljittää pienten theropodien sukuun.

Toiminta

Lämminveristen eläinten aineenvaihdunta on nopeaa (ne kuluttavat ruokaa nopeammin). Ne voivat olla aktiivisempia ja pidempään kuin eläimet, jotka ovat riippuvaisia ympäristön lämmityksestä. Siksi ajatus höyhenillä eristetyistä lämminverisistä dinosauruksista johti ajatukseen, että ne olivat aktiivisempia, älykkäämpiä ja nopeampia juoksijoita kuin aiemmin luultiin.

Vakiintuneet paleontologit ovat noudattaneet tätä näkemystä pienten theropodien osalta, mutta eivät suurempien kasvinsyöjien osalta. Koska tiedämme, että stegosauruksen aivojen koko oli noin saksanpähkinän kokoinen, on hyvä syy olettaa, että sen älykkyys oli rajallinen.

Rajoitukset

Vaikka dinosaurukset menestyivät hyvin pitkällä aikavälillä, oli elämäntapoja, joita ne eivät koskaan kehittäneet. Yksikään niistä ei koskaan kehittynyt elämään kokonaan vedessä, kuten monet nisäkkäät, vaikka Spinosaurus olikin puoliksi vesieläin. Ne eivät koskaan hallinneet pientä maanpäällistä markkinarakoa. Koko mesotsooisen kauden ajan useimmat pienet selkärankaiset olivat nisäkkäitä ja liskoja.

 
Lonkkanivelet ja takaraajojen asennot  

Extinction

Liitukauden lopun sukupuuttoon kuoleminen johtui yhdestä tai useammasta katastrofaalisesta tapahtumasta, kuten massiivisista asteroidi- tai meteoriittitörmäyksistä (kuten Chicxulubin törmäys) tai lisääntyneestä vulkaanisesta toiminnasta.

Useat törmäyskraatterit ja massiivinen vulkaaninen toiminta, kuten Deccanin ansat Intiassa, on ajoitettu suunnilleen sukupuuttoon kuolemisen aikaan. Nämä geologiset tapahtumat ovat saattaneet vähentää auringonvaloa ja haitata fotosynteesiä, mikä johti massiiviseen häiriöön maapallon ekologiassa.

Selvisikö yksikään maanpäällinen dinosaurus suuren sukupuuttoon kuolemisen jälkeen? Hell Creek -muodostumasta on löydetty useita fossiileja noin 40 000 vuotta K/T-sukupuutostapahtumaa myöhemmin. Monet tiedemiehet hylkäävät "paleoseenin dinosaurukset" uudelleen muokattuina eli alkuperäisiltä paikoiltaan huuhtoutuneina ja sitten uudelleen hautautuneina paljon myöhempiin sedimentteihin. K/T-rajan yläpuolelta löydetty yhdistetty luuranko (esim. useampi kuin yksi luu samasta yksilöstä) olisi vakuuttava, mutta tällaisia löytöjä ei ole raportoitu.

 
Badlands lähellä Drumhelleria Albertassa. Eroosio on paljastanut savikiven K/T-rajan.  

Dinosaurukset fiktiossa

"...Primen lohikäärmeitä,
jotka raapivat toisiaan limaisuudessaan". Tennyson, In Memoriam, 1849.

Dinosauruksista kertovat kirjat ovat olleet suosittuja erityisesti lasten keskuudessa, mutta myös aikuiset ovat pitäneet tällaisista kirjoista. Arthur Conan Doyle kirjoitti Edwardin aikana romaanin dinosaurusten täyttämästä tasangosta, jonka hän nimesi Kadonnut maailma -kirjaksi.

Jurassic Park vuonna 1990 aloitti uuden vaiheen dinosaurusten populaarikulttuurissa.

Romaani- ja elokuvasovitukset

• Jurassic Park (romaani), Michael Crichtonin romaani vuodelta 1990.
• Jurassic Park (elokuva), Steven Spielbergin ohjaama, romaaniin perustuva elokuvasovitus vuodelta 1993.
• Kadonnut maailma: Jurassic Park (1997), sarjan toinen elokuva.
• Jurassic Park III (2001), sarjan kolmas elokuva.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Luettelo dinosauruksista
• Dinosaurusten aivot ja älykkyys
• Dinolinnut", katso lintujen alkuperä.
• K/T sukupuutto

 

Kirjat

• Bakker, Robert T. 1986. Dinosaurusten harhaopit: uusia teorioita dinosaurusten ja niiden sukupuuttoon kuolemisen mysteereistä. New York: Morrow. ISBN 0-688-04287-2
• Farlow J.O. ja Brett-Surman M.K. (toim.) 1997. The Complete Dinosaur. Indiana University Press. ISBN 0-253-33349-0
• Holtz, Thomas R. Jr. 2007. Dinosaurukset: kattavin ja ajantasaisin tietosanakirja kaikenikäisille dinosaurusten ystäville. New York: Random House. ISBN 978-0-375-82419-7.
• Paul, Gregory S. 2000. Scientific Americanin dinosauruskirja. New York: Martin's Press. ISBN 0-312-26226-4
• Weishampel, David B; Dodson, Peter ja Osmólska, Halszka (toim.) 2004. The Dinosauria. 2. painos, Berkeley: University of California Press. ISBN 0-520-24209-2