Della Rovere -suku (lausutaan [della ˈroːvere]; kirjaimellisesti "tammi") oli Urbinon aatelissuku Keski-Italiassa. Suku oli alun perin kotoisin Savonasta, Liguriasta ja nousi valtakunnalliseen merkitykseen 1400–1500-luvuilla. Nimen symboliikka – tammi – näkyy usein suvun vaakunoissa ja tunnuksissa.
Nousu ja vaikutusvalta
Suku nousi vaikutusvaltaan osittain nepotismin ja kunnianhimoisten avioliittojen kautta. Keskeinen käännekohta oli, kun Francesco della Rovere valittiin paaviksi ( paavi Sixtus IV, 1471–1484). Hän käytti paavinvaltaansa edistääkseen sukunsa etuja: nimitti läheisiä sukulaisia korkeisiin kirkollisiin virkoihin ja järjesti avioliittoja, jotka vahvistivat suvun poliittista asemaa.
Paavit ja Urbino
Sixtus IV:n veljenpoika Giuliano della Rovere nousi myöhemmin paaviksi nimellä paavi Julius II (1503–1513). Julius II tunnettiin niin sotaisasta politiikasta kuin taiteen suojelijana: hänen valtakaudellaan suvulla oli mahdollisuus laajentaa maallista valtaansa. Julius II käytti vaikutusvaltaansa myös edistääkseen sukulaistensa asemaa, mikä johti siihen, että Della Rovere -suvusta tuli Ducalinen eli herttuallisen Urbinon hallitsijasukua. Erityisesti Francesco Maria I della Rovere (hän oli Julius II:n veljenpojanpoika ja adoptoitu perillinen) vakiinnutti suvun aseman Urbinon herttuina.
Taide- ja rakennusprojektit
Paavit della Roveret olivat merkittäviä renessanssin ajan suojelijoita. Paavi Sixtus IV rakennutti ja rahoitti mm. Sikstuksen kappelin, joka on nimetty hänestä. Se jäi myöhemmin maailman merkittävimpien taideteosten näyttämöksi, kun Michelangelo maalasi kappelin katto- ja seinäfreskot paavi Julius II:n (ja hänen seuraajiensa) kaudella. Lisäksi Basilica San Pietro in Vincoli Roomassa on tunnettu suvun yhteydestä: sinne sijoittui muun muassa Julius II:n hautamuistomerkki, jolle Michelangelo loi kuuluisan veistoksen "Moses".
Vittoria della Rovere ja suvun perintö
Vittoria della Rovere (1622–1694) kuului suvun myöhäisempään polveen ja oli yhden aikakauden tunnetuimmista famiglia-persoonaista. Hän meni naimisiin Medici-suvun kanssa ja toimi Toscanan suurherttuattarena. Vittoria toi Medici-kotiin della Roveren perintöä, muun muassa taidekokoelmia, arvokkaita tekstiilejä ja jalokiviä, ja hänen kauttaan osa suvun taideaarteista siirtyi Toscanaan. Vittoria oli yksi Toscanan viimeisistä suurherttuattarista, ja hänen jälkeensä della Roveren suku menetti vähitellen poliittisen itsenäisyytensä.
Perintö ja merkitys
Della Roveren suvun merkitys näkyy erityisesti renessanssin taiteen ja arkkitehtuurin historiassa sekä Urbinon herttuakunnan hallinnossa. Heidän vaikutuksensa on nähtävissä niin Vatikaanin ja Rooman rakennuksissa kuin Urbinon palatseissa ja kokoelmissa. Suku muistetaan laajalti niin poliittisista käänteistään kuin suojelijatyöstään, joka mahdollisti monien ikonisiksi muodostuneiden mestariteosten syntymisen.