Dentiini eli hammasluu on kalkkimainen kudos, joka muodostaa hampaiden toisen kerroksen. Hampaan kruunussa (yläosassa) dentiini sijaitsee kiilteen ja massan välissä. Hampaan juuressa se sijaitsee sementin ja massan välissä. Dentiini muodostaa suurimman osan hampaasta. Dentiini on keltainen. Dentinin keltaisuus näkyy hampaassa, koska kiille on puoliksi läpikuultavaa.

Rakenteesta ja koostumuksesta

Dentiini koostuu orgaanisesta kollageenimatriisista ja mineraaleista (pääosin hydroksiapatiitista). Sen tunnusomainen rakenne-elementti ovat hammaslaskimot eli dentinikanalit (tubulukset), jotka kulkevat kohti kiilleä ja sisältävät odontoblasteiksi kutsuttujen solujen säikeitä ja kudosnestettä. Kanavien vuoksi dentiini on läpäisevämpää kuin kovempi kiille.

  • Intertubulaarinen dentiini: kanavien välissä oleva kantava osa, jossa on kollageeniverkkoa.
  • Peritubulaarinen dentiini: kanavien ympärillä tiiviimpi, enemmän mineralisoitunut kerros.
  • Kerrokset: hammasluussa erotetaan muun muassa mantle-dentiini (ulkoreuna), primaarinen, sekundaarinen ja tertiäärinen (reparatiivinen) dentiini.

Toiminnallinen merkitys

Dentiini tukee ja suojaa kiillettä, toimii hampaan rakenteellisena runkona ja välittää lämpö-, paine- ja kemiallisia ärsykkeitä hampaan ytimestä hermoihin. Hammaslaskimoiden läpi tapahtuva nestevirtauksen muutokset selittävät usein äkillisen herkkyyden (dentin herkkyys) esimerkiksi kuuman tai kylmän syömisen yhteydessä.

Kasvu ja korjaantuminen

Dentiini muodostuu odontoblastisolujen toimesta. Hampaiden kehityksen jälkeen dentiiniä syntyy edelleen hitaasti (sekundaarinen dentiini), mikä pienentää hammasytimen tilavuutta iän myötä. Kun dentiinia vaurioituu tai sitä ärsyttää (esim. karies tai kuluma), odontoblastit tai niihin liittyvät solut voivat muodostaa tertiääristä eli reparatiivista dentiiniä suojatakseen ydintä.

Kliininen merkitys

  • Karies: kun hammaskiille vaurioituu, bakteerit voivat nopeasti edetä dentiiniin, koska dentiini on pehmeämpää ja kanavainen. Karieksen eteneminen dentiinin läpi voi johtaa pulpan tulehdukseen.
  • Herkkyys: paljastunut dentiini (recesio tai kiilteen kuluma) voi aiheuttaa terävää kipua lämpö- ja kemiallisten ärsykkeiden yhteydessä.
  • Paikat ja kiinnittyminen: hammaspaikkojen ja liimausten tarttuminen dentiiniin on teknisesti haastavampaa kuin kiilteeseen, koska dentiini on huokoisempaa ja kostea. Siksi hammaslääkärissä käytetään erityisiä yhdistelmäadhesiiveja.
  • Ikääntyminen ja skleroosi: iän myötä dentiini voi mineralisoitua (skleroosi), mikä pienentää kanavien läpäisevyyttä ja muuttaa väritystä ja mekaanisia ominaisuuksia.

Väritys ja estetiikka

Dentiinin keltainen sävy vaikuttaa hampaiden yleisilmeeseen, koska kiille on osittain läpikuultavaa. Värimuutokset voivat johtua iän vaikutuksesta, tetrasykliini-antibiooteista, kariesta tai juuren täytteistä. Valkoiset täytteet ja hampaiden valkaisu vaikuttavat myös siihen, miten dentiinin väri näkyy lopullisessa ulkonäössä.

Ennaltaehkäisy ja hoitomahdollisuudet

  • Hyvä suuhygienia ja fluorituotteiden käyttö hidastavat karieksen etenemistä dentiiniin.
  • Varhainen hoito estää laajojen paikkojen ja juurihoitojen tarvetta.
  • Herkkyyteen voidaan käyttää desensitisoivia hammastahnoja, lakka- tai liimakäsittelyjä ja tarvittaessa hammaslääkärin tekemää paikkausta.
  • Edistyneissä vaurioissa hoitovaihtoehtoina ovat paikkaus, kruunu tai juurihoito (endodonttinen hoito), jos pulpa on vaurioitunut.

Yhteenveto

Dentiini on hampaan tärkein tukeva ja suojallinen kudos, jolla on sekä mekaaninen että sensorinen rooli. Sen rakenne ja kanavainen luonne selittävät monia suun terveyteen liittyviä ilmiöitä, kuten herkkyyden ja karieksen nopean etenemisen. Oikeanlainen ennaltaehkäisy, varhainen diagnosointi ja hammaslääkärin hoito auttavat säilyttämään dentiinin toiminnallisuuden ja estämään vakavia komplikaatioita.