"Don't Look Back in Anger" on englantilaisen rockyhtye Oasiksen kappale. Se julkaistiin vuonna 1996 neljäntenä singlenä heidän toiselta albumiltaan (What's the Story) Morning Glory?. Kappaleen on kirjoittanut yhtyeen entinen kitaristi ja pääbiisintekijä Noel Gallagher127728. Kappaleesta tuli yhtyeen toinen single, joka nousi Ison-Britannian singlelistalla listaykköseksi. Se sai myös platinaa. "Don't Look Back in Anger" oli myös ensimmäinen Oasis-single, jossa Noel lauloi veljensä Liam Gallagherin sijaan.
Tausta ja sävellys
Kappaleen ydin muodostuu tarttuvasta pianomelodiasta ja klassisesta lauluratkaisusta, jossa Noel Gallagherin lauluääni erottuu yhtyeen aiemmasta materiaalista. Teksti käsittelee katkeruuden ja menneisyyden jättämistä taakse sekä anteeksiantoon liittyviä teemoja, mistä on syntynyt kappaleen helposti samaistuttava ja yhteislaulattava tunnelma. Sävellykseen on usein viitattu vaikutteita 1960–1970-lukujen brittiläisestä pop/rock -perinteestä.
Julkaisu ja vastaanotto
Singlen julkaisupäivä oli helmikuussa 1996 (Yhdistyneessä kuningaskunnassa 19. helmikuuta 1996) ja se nousi nopeasti listaykköseksi Isossa-Britanniassa. "Don't Look Back in Anger" on yksi Oasisin kaupallisimmista ja kriitikoiden arvostamista kappaleista, ja se on saanut useita sertifikaatteja, mukaan lukien platinaa Isossa-Britanniassa. Kappaleen menestys vahvisti Oasisin asemaa Britpopin kärkiniminä 1990-luvulla.
Musiikkivideo ja live-esitykset
Kappaleen musiikkivideot ja live-esitykset ovat korostaneet kappaleen anthemaattisuutta: se on vakiinnuttanut paikkansa konserttien päätös- tai suurena yhteislaulutempauksena. Yleisöjen yhteislaulut ja tapa, jolla kappale yhdistää kuulijoita, ovat olleet osa sen vetovoimaa.
Merkitys ja perintö
"Don't Look Back in Anger" on muodostunut yhdeksi Oasisin tunnusbiiseistä ja yhdeksi 1990-luvun brittirockin ikoneista. Kappaletta on siteerattu ja käytetty lukuisissa kulttuurisissa tilanteissa, ja se on jäänyt elämään yhtyeen suosituimpien kappaleiden joukkoon. Erityisesti kappaleen yhteisöllinen luonne on noussut esiin suurissa yleisötapahtumissa ja muistotilaisuuksissa, joissa sitä on usein käytetty muistamisen ja lohdun symbolina.
Vaikka kappaleen kirjoittajana ja laulajana toimikin Noel Gallagher, sen suosio on laajentunut koko yhtyeen imagoon ja se muistetaan usein yhtenä sellaisista hetkinä, jolloin Oasis onnistui yhdistämään tarttuvan melodian ja laajemman yleisön tunnesiteet.