Single (levyjulkaisu) – A- ja B-puoli: määritelmä ja historia

Single (levyjulkaisu) – A- ja B-puoli: selkeä määritelmä, historia ja esimerkit singlejen roolista musiikkimarkkinoinnissa ja äänitealalla.

Populaarimusiikin markkinoinnissa single on levyjulkaisu, joka sisältää vain yhden tai kaksi kappaletta. Ensimmäistä kappaletta (yleensä se, jota mainostetaan eniten ja jota kuullaan useammin tiedotusvälineissä) kutsutaan A-puoleksi, kun taas mitä tahansa muuta single-kappaleen kappaletta kutsutaan B-puoleksi.

Tallenteiden yhdistäminen yhdelle levylle juontaa juurensa sellakka- ja vinyylilevyjen ajoilta, jolloin levyillä oli kaksi toistettavaa puolta. Nykyaikaiset CD-single-levyt voivat sisältää useamman kuin yhden version joko A- tai B-puolesta, tai joskus myös saman esittäjän lisälevyn. B-puolet voivat olla valikoituja kappaleita albumilta tai kappaleita, joita ei muuten ole julkaistu myytäväksi.

Usein mahdollisuus saada uusi kappale A-puolelle aiheuttaa kilpailua bändien jäsenten tai lauluntekijätiimien välillä. JohnLennon ja Paul McCartney Beatlesista yrittivät kirjoittaa toinen toistaan parempia kappaleita saadakseen enemmän A-puolia kuin toinen. George Harrison, joka myös kuului Beatleihin, sai harvoin kappaleitaan valittua singlelohkoiksi, mutta sai yhtyeelle hitin kappaleella "Something".

Vinyylisinkkujen aikoihin A- ja B-puolisten kappaleiden tekijänoikeuskorvaukset maksettiin tasan. Monet kuuntelijat eivät soittaneet B-puolia kuin kerran, ja radio keskittyi A-puoliin. Monet äänitteitä tehneet tiesivät tämän ja käyttivät sitä hyväkseen ansaitakseen ylimääräistä rahaa myynnistä tai mainostaakseen muuta tekemäänsä musiikkia. Phil Spector käytti toisinaan studiobändinsä lyhyitä jammailusessioita tuottamiensa singlejen B-puolina.

Monkeesin Michael Nesmith halusi, että hänen kappaleensa esiintyisivät Monkeesin singleillä. Hän tyytyisi B-puoliin, jos ei saisi A-puolta. Don Kirshner, joka valvoi yhtyeen varhaisvaiheen musiikkia, halusi, että B-puolet tulisivat muilta hänelle työskenteleviltä lauluntekijöiltä. Nesmith ja Kirshner olivat eri mieltä, ja se aiheutti jännitteitä Monkeesille ja heidän yhtiölleen.

Levyjä, jotka sisältävät enemmän kuin kaksi tai kolme kappaletta, kutsutaan yleensä EP:ksi (extended play), ja ne voivat sisältää neljä tai useampia erillisiä kappaleita, mutta eivät yhtä monta kuin albumilla.

Tekniset muodot ja kehitys

Singlejen muoto on muuttunut teknologian mukana. Varhaisimmat kaupalliset singlet olivat 78 rpm sellakkalevyjä, joiden jälkeen vinyyliaika toi 7-tuuman 45 rpm -singlet, jotka vakiintuivat suosituimmiksi 1950-luvulta lähtien. 1970-luvulla ja 1980-luvulla DJ:t ja disco-kappaleet suosivat 12-tuuman singlejä, joiden suurempi koko mahdollisti pidemmät ja laajemmin bassoalueiset äänitukset ja remixit.

Myöhemmin markkinoille tulivat kasettisinglet (ns. cassingles) ja CD-singlet, jotka pystyivät sisältämään useita eri versioita yhdestä kappaleesta (radioedit, pitkä versio, remix, instrumentaali). 2000-luvun ja 2010-luvun digitaalisessa siirtymässä perinteinen A-/B-puoli käsitteenä menetti osittain merkitystään, kun yksittäisiä kappaleita julkaistiin suoraan lataus- ja suoratoistopalveluihin. Silti termiä käytetään yhä kuvaamaan pääkappaletta ja sen seuralaisjulkaisua tai bonus-kappaletta.

B-puolen rooli ja kulttuuri

B-puoli on usein toiminut tilaisuutena kokeilulle: bändit ovat laittaneet sinne kappaleita, jotka eivät sovi albumin linjaan, live-tallenteita, covereita, remiksejä tai demoversion kaltaisia nauhoituksia. Joistain B-puolista on tullut fanien keskuudessa keräilyharvinaisuuksia tai myöhemmin fanien suosimia klassikoita.

On olemassa myös niin kutsuttuja double A-side -julkaisuja, joissa levyn molemmat puolet markkinoidaan yhtä voimakkaasti kuin A-puoli. Tällaiset julkaisut ovat antaneet artisteille mahdollisuuden promotoida kahta johtosingleä samanaikaisesti ja joskus myös vaikuttaneet hittilistoihin siten, että molemmat kappaleet saavat radiosoittoa ja myynti lasketaan yhteen.

Taloudelliset ja lainsäädännölliset näkökohdat

Kuten aiemmin mainittu, vinyylikaudella A- ja B-puolen tekijänoikeuskorvaukset maksettiin usein tasan, koska levy myytiin yhtenä tuotteena ja toistokerrat saattoivat keskittyä selkeästi A-puoleen. Tällainen käytäntö vaikutti usein siihen, mitä julkaistiin B-puolille: levy-yhtiöt tai tuottajat saattoivat laittaa sinne materiaalia, joka tuotti lisätuloja tai toimi mainoksena muulle tuotannolle.

Nykyiset korvauskäytännöt ja listauksen säännöt vaihtelevat maittain ja ajan mukaan, ja suoratoiston aikakaudella laskentatavat eroavat perinteisestä fyysisestä myynnistä. Tämä on osaltaan vähentänyt fyysisen B-puolen suoraa taloudellista vaikutusta, vaikka konsepti säilyy yhä kulttuurisena ja markkinointivalintana.

Nykytila ja jälkivaikutus

Vaikka perinteinen fyysinen single on harvinaisempi nykymarkkinoilla, singlejulkaisujärjestelmä elää digitaalisina singleinä, joissa "B-puoli" saattaa näkyä bonus-kappaleena, remixinä tai eksklusiivisena latauksena. Keräilijät ja ääniharrastajat arvostavat edelleen vanhoja vinyylisinglejä, picture disc -versioita ja harvinaisia B-puolia, sillä ne tarjoavat usein ainutlaatuista sisältöä, joka ei ole muuten saatavilla.

Yhteenvetona: A- ja B-puoli -jako on perinteinen tapa järjestää singlejulkaisu, jonka merkitys ja muoto ovat muuttuneet teknologian ja musiikkimarkkinoiden myötä, mutta käsitteen perusidea — pääkappaleen ja sen seuralaisen erottelu — säilyy edelleen monissa julkaisukäytännöissä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on single populaarimusiikin markkinoinnissa?

K: Millä nimellä kutsutaan singlen kahta äänitettä?

K: Miten nykyaikaiset CD-singlet eroavat vinyylisingleistä?

K: Miksi The Beatlesin John Lennon ja Paul McCartney yrittivät kirjoittaa toisiaan parempia kappaleita?

K: Miten vinyylisingleistä maksettiin tekijänoikeuskorvauksia A- ja B-puolista?

K: Millaiset levyt sisälsivät enemmän kuin kaksi tai kolme kappaletta?

Hae kirjaimella