Neuvostoliitto | Se oli olemassa 68 vuotta, vuodesta 1922 vuoteen 1991

Holidays

Päivämäärä	Englanninkielinen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uusi vuosi	Новый Год
8. maaliskuuta	Kansainvälinen naistenpäivä	Международный Женский День
1. toukokuuta-2. toukokuuta	Työväen kansainvälisen solidaarisuuden päivä	Первое Мая - День Международной Солидарности Трудящихся
9. toukokuuta	Voiton päivä	День Победы	Natsi-Saksan tappio toisessa maailmansodassa vuonna 1945
7. lokakuuta	Perustuslain päivä	День Конституции	vuodesta 1978
7. marraskuuta	Suuri sosialistinen lokakuun vallankumous	Седьмое Ноября	Lokakuun vallankumous 1917; nykyisin sen nimi on День Согласия и Примирения.

 

Neuvostoliiton tasavallat

Neuvostoliitto koostui 15 tasavallasta. Ne olivat joko sosialistisia neuvostotasavaltoja tai sosialistisia liittotasavaltoja. Kukin tasavalta oli itsenäinen ja hoiti omat kulttuuriasiansa. Jokaisella oli myös oikeus erota liitosta, minkä ne tekivät vuonna 1991.

Liittotasavallat erosivat toisistaan siinä, että niillä oli enemmän autonomiaa ja ne muodostuivat osavaltioista. Niitä kutsuttiin usein autonomisiksi sosialistisiksi neuvostotasavalloiksi. Niitä oli useita. Useimmat niistä ovat edelleen olemassa, vaikka ne ovatkin nyt tasavaltoja itsenäisen valtion sisällä. Esimerkiksi Tatarian ASSR:stä tuli Tatarstanin tasavalta (se sijaitsee Kazanin ympäristössä).

Neuvostotasavallat

1. Armenian SSR (Sosialistinen neuvostotasavalta)
2. Azerbaidžanin SSR
3. Valko-Venäjän SSR
4. Viron SSR
5. Georgian SSR
6. Kazakstanin SNT
7. Kirgisian sosialistinen liittotasavalta
8. Latvian SSR
9. Liettuan SSR
10. Moldavian SSR
11. Venäjän SFSR (Sosialistinen Neuvostoliittotasavalta)
12. Tadžikistanin SNT
13. Turkmenistanin liittotasavalta
14. Ukrainan SSR
15. Uzbekistanin SNT
16. Karjalan-Suomalainen SNT(1940-1956)

Itsenäiset maat

1. Armenia
2. Azerbaidžan
3. Valko-Venäjä
4. Viro
5. Georgia
6. Kazakstan
7. Kirgisia
8. Latvia
9. Liettua
10. Moldova
11. Venäjä
12. Tadžikistan
13. Turkmenistan
14. Ukraina
15. Uzbekistan
16. N/A (Karjala on Venäjän tasavalta)

 

Neuvostoliitto ennen romahtamistaan  

Maantiede, ilmasto ja ympäristö

Neuvostoliitto oli vuonna 1991 suurimmillaan 22 400 000 neliökilometrillä maailman suurin maa. Se kattoi kuudesosan maapallon pinta-alasta ja oli kooltaan verrattavissa Pohjois-Amerikkaan. Länsiosa (Euroopassa) muodosti neljänneksen maan pinta-alasta, ja se oli maan kulttuurinen ja taloudellinen keskus. Itäosa (Aasiassa) ulottui Tyyneen valtamereen idässä ja Afganistaniin etelässä, ja siellä asui paljon vähemmän ihmisiä kuin länsiosassa. Sen leveys oli yli 10 000 kilometriä (11 aikavyöhykettä) ja pituus pohjoisesta etelään lähes 7 200 kilometriä. Sen viisi ilmastovyöhykettä (eri sää, lämpötila, kosteus ja ilmanpaine) olivat tundra, taiga, aro, aavikko ja vuoristo.

Neuvostoliitolla oli maailman pisin raja, jonka pituus vuonna 1991 oli yli 60 000 kilometriä. Kaksi kolmasosaa Neuvostoliiton rajasta oli Jäämeren rannikkoa. Beringinsalmen toisella puolella oli Yhdysvallat. Toisen maailmansodan päättyessä Neuvostoliiton rajanaapureina olivat Afganistan, Kiina, Tšekkoslovakia, Suomi, Unkari, Iran, Mongolia, Pohjois-Korea, Norja, Puola, Romania ja Turkki.

Neuvostoliiton (ja nykyisin Venäjän) pisimmät joet ovat Jenisej, Ob/Irtyš, Amur ja Lena. Neuvostoliiton korkein vuori oli Tadžikistanissa sijaitseva Kommunismi-huippu (nykyään Ismoil Somoni -huippu), jonka korkeus oli 7 495 metriä. Maailman suurin järvi, Kaspianmeri, sijaitsi enimmäkseen Neuvostoliitossa. samoin kuin maailman syvin järvi, Baikaljärvi.

 

Historia

Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II hallitsi Venäjää maaliskuuhun 1917 asti, jolloin Venäjän keisarikunta vallattiin ja tilalle tuli lyhytikäinen "väliaikainen hallitus", jota johti Aleksandr Kerenski ja jonka bolsevikit pian marraskuussa syrjäyttivät.

Vuosina 1917-1922 Neuvostoliittoa edeltänyt maa oli Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta (RSFSR), joka oli oma maansa, kuten muutkin neuvostotasavallat tuolloin. Neuvostoliitto perustettiin virallisesti joulukuussa 1922 kommunististen bolshevikkipuolueiden hallitsemien Venäjän (tunnetaan myös nimellä bolshevistinen Venäjä), Ukrainan, Valko-Venäjän ja Transkaukasian neuvostotasavaltojen liittona.

Vallankumous ja perusta

Venäjän keisarikunnassa äärimmäinen hallitusta muuttava toiminta alkoi vuoden 1825 dekabristikapinasta, ja vaikka maaorjuus poistettiinkin vuonna 1861, sen poistaminen toteutettiin talonpoikien (köyhien maataloustyöntekijöiden) kannalta epäedullisin ehdoin, ja se rohkaisi muuttajia (vallankumouksellisia). Parlamentti (lakiasäätävä kokous) - valtion duuma - perustettiin vuonna 1906 Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen, mutta tsaari tukahdutti ihmiset, jotka yrittivät siirtyä absoluuttisesta monarkiasta perustuslailliseen monarkiaan. Kapinat jatkuivat ja pahenivat ensimmäisen maailmansodan aikana, kun epäonnistumiset ja elintarvikepula kansankaupungeissa pahensivat tilannetta.

Petrogradin kapina, joka oli vastaus Venäjän talouden ja moraalin sodanaikaiseen rappioon, aiheutti helmikuun vallankumouksen ja hallituksen syrjäyttämisen maaliskuussa 1917. Tsaarin itsevaltiuden korvasi Venäjän "väliaikainen hallitus", jonka johtajat aikoivat järjestää vaalit Venäjän perustuslakia säätävään kokoukseen ja jatkaa sotaa Ententen puolella ensimmäisessä maailmansodassa.

Samaan aikaan eri puolille maata syntyi työläisneuvostoja, niin sanottuja neuvostoja. Vladimir Leninin johtamat bolshevikit ajoivat sosialistista vallankumousta neuvostoissa ja kaduilla. Marraskuussa 1917, lokakuun vallankumouksen aikana, he ottivat vallan väliaikaiselta hallitukselta. Joulukuussa bolsevikit allekirjoittivat aselevon (rauhan) keskusvaltojen kanssa. Maaliskuussa, uusien taistelujen jälkeen, neuvostoliittolaiset lopettivat sodan lopullisesti ja allekirjoittivat Brest-Litovskin sopimuksen.

Venäjän pitkässä ja verisessä sisällissodassa uusi neuvostovalta voitti. Punaisten ja valkoisten välinen sisällissota alkoi vuonna 1917 ja päättyi vuonna 1923. Siihen sisältyi Siperian väliintulo ja muu ulkomainen sekaantuminen, Nikolai II:n ja hänen perheensä surmaaminen sekä vuoden 1921 nälänhätä, jossa kuoli noin 5 miljoonaa ihmistä. Maaliskuussa 1921 allekirjoitettiin asiaan liittyvän konfliktin aikana Puolan kanssa Riian rauha, joka jakoi kiistanalaiset alueet Valko-Venäjällä ja Ukrainassa Puolan tasavallan ja Neuvosto-Venäjän kesken. Neuvostoliitto joutui ratkaisemaan samanlaisia konflikteja vastaperustetun Suomen tasavallan, Viron tasavallan, Latvian tasavallan ja Liettuan tasavallan kanssa, jotka kaikki olivat paenneet valtakuntaa sisällissodan aikana.

Neuvostotasavaltojen yhdistyminen

Venäjän SFSR:n, Transkaukasian SFSR:n, Ukrainan SSR:n ja Valko-Venäjän SSR:n asukkaat hyväksyivät 28. joulukuuta 1922 sopimuksen Neuvostoliiton perustamisesta ja julistuksen Neuvostoliiton perustamisesta, joilla perustettiin Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto. Nämä kaksi asiakirjaa tehtiin todeksi Neuvostoliiton 1. neuvostokongressissa, ja valtuuskuntien johtajat allekirjoittivat ne.

Britannian imperiumi hyväksyi Neuvostoliiton valtiona 1. helmikuuta 1924. Vuonna 1924 hyväksyttiin myös Neuvostoliiton perustuslaki (lakikokoelma), jolla Venäjän SFSR:n, Ukrainan SSR:n, Valko-Venäjän SSR:n ja Transkaukasian SFSR:n joulukuussa 1922 tapahtuneesta yhdistymisestä muodostettiin "Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto" (Neuvostoliitto).

Suuret muutokset maan taloudessa, teollisuudessa ja politiikassa alkoivat neuvostovallan alkuaikoina vuonna 1917. Suuri osa niistä toteutettiin Vladimir Leninin allekirjoittamien bolševikkien alkuasetusten, neuvostohallituksen asiakirjojen, mukaisesti. Yksi tärkeimmistä ja merkittävimmistä läpimurroista oli GOELRO-suunnitelma, jossa suunniteltiin Neuvostoliiton talouden suurta muutosta, joka perustui maan täydelliseen sähköistämiseen. Suunnitelma laadittiin vuonna 1920, ja se kattoi 10-15 vuoden ajanjakson. Siihen sisältyi 30 alueellisen voimalaitoksen verkoston, mukaan lukien kymmenen suurta vesivoimalaitosta, ja lukuisten sähköllä toimivien suurten teollisuusorganisaatioiden tekeminen. Suunnitelmasta tuli prototyyppi myöhemmille viisivuotissuunnitelmille, ja se oli periaatteessa toteutunut vuoteen 1931 mennessä. Loppu

Stalinin hallinto

Neuvostoliiton hallintoa hallitsi sen alkuvuosista lähtien kommunistinen puolue (bolshevikit), joka oli yksipuolueinen valtio. Sisällissodan aikaisen sotakommunismin talouspolitiikan jälkeen neuvostohallitus salli jonkin verran yksityisyrittäjyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla 1920-luvulla, ja maaseudun täydellinen elintarvikkeiden pakkolunastus korvattiin elintarvikeverolla (ks. Uusi talouspolitiikka).

Neuvostojohtajat väittivät, että yksipuoluehallinto oli välttämätön, koska se varmisti, että "kapitalistinen riisto" ei palaisi Neuvostoliittoon ja että demokraattisen sentralismin periaatteet edustaisivat kansan tahtoa. Keskustelu talouden tulevaisuudesta tarjosi taustan, jonka pohjalta neuvostojohtajat ottivat lisää valtaa Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924. Aluksi Leninin tilalle oli määrä asettaa "troikka", johon kuuluivat ukrainalainen Grigori Zinovjev, moskovalainen Lev Kamenev ja georgialainen Josif Stalin.

Stalin johti maata läpi toisen maailmansodan ja kylmän sodan. Gulag-leirit laajenivat huomattavasti ja ottivat paljon vankeja. Hänen kuoltuaan Georgi Malenkov jatkoi lyhyesti hänen politiikkaansa. Nikita Hruštšov kumosi osan Stalinin politiikasta, mutta Leonid Brežnev ja Aleksei Kosygin pitivät asiat ennallaan.

Vuoden 1936 tarkistetun perustuslain jälkeen Neuvostoliitto lakkasi toimimasta tasavaltojen liittona ja toimi enemmänkin yhtenä supervaltiona.

Hruštšovin aikakausi

Stalin kuoli 5. maaliskuuta 1953. Nikita Hruštšov voitti lopulta seuraavan valtataistelun 1950-luvun puoliväliin mennessä. Vuonna 1956 hän tuomitsi Stalinin sortotoimet ja kevensi puolueen ja yhteiskunnan valvontaa. Tämä tunnettiin nimellä de-stalinisaatio.

Moskova piti Itä-Eurooppaa erittäin elintärkeänä puskurivyöhykkeenä läntisten rajojensa etupuolustusta varten. Tästä syystä Neuvostoliitto pyrki vahvistamaan alueen valvontaa. Se teki tämän muuttamalla Itä-Euroopan maat satelliittivaltioiksi, jotka olivat riippuvaisia sen johdosta ja tottelivat sitä. Neuvostoliiton sotilaallista voimaa käytettiin Unkarissa ja Puolassa vuonna 1956 tapahtuneiden stalinismin vastaisten kansannousujen tukahduttamiseen.

Hruštšovin vallan aikana aloitettiin ohjelma, jossa jokainen kaupunkilaisperhe siirrettiin erilliseen asuntoon. Rakennettiin paljon 5-kerroksisia rakennuksia, joissa asuttiin 20 vuotta.

Krushtshevin Yhdysvaltain-vierailun jälkeen maissista tuli hyvin suosittua Neuvostoliitossa.

1950-luvun lopulla Neuvostoliiton politiikkaa koskeva vastakkainasettelu Kiinan kanssa johti Kiinan ja Neuvostoliiton eroon. Tämä johti katkaisuun koko maailmanlaajuisessa marxilais-leninistisessä liikkeessä. Albanian, Kambodžan ja Somalian hallitukset päättivät liittoutua Kiinan kanssa Neuvostoliiton sijasta.

Tänä aikana 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Neuvostoliitto jatkoi edistymistä avaruuskilvassa. Se kilpaili Yhdysvaltojen kanssa. Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen keinotekoisen satelliitin, Sputnik 1:n vuonna 1957, elävän koiran nimeltä Laika vuonna 1957, ensimmäisen ihmisen, Juri Gagarinin vuonna 1961, ensimmäisen naisen avaruuteen, Valentina Tereshkovan vuonna 1963, Aleksei Leonovin, ensimmäisen ihmisen, joka käveli avaruudessa vuonna 1965, ensimmäisen pehmeän laskeutumisen Kuuhun avaruusaluksella Luna 9 vuonna 1966 ja ensimmäiset kuun kulkijat, Lunokhod 1 ja Lunokhod 2.

Leonid Brežnev

Leonid Brežnev johti Neuvostoliittoa vuodesta 1964 kuolemaansa asti vuonna 1982. Hän nousi valtaan saatuaan hallituksen syrjäyttämään silloisen johtajan Nikita Krushtshevin. Brežnevin hallinto yhdistetään usein Neuvostoliiton talouden taantumiseen ja sen tapahtumaketjun käynnistämiseen, joka johti lopulta unionin romahtamiseen. Hänellä oli monia itse myöntämiään mitaleja. Hänet palkittiin Neuvostoliiton sankarina (korkein kunnianosoitus) kolmeen eri otteeseen. Brežnevin seuraaja oli Juri Andropov, joka kuoli muutamaa vuotta myöhemmin. Andropovia seurasi hauras ja ikääntyvä Konstantin Tšernenko. Tšernenko kuoli vain vuosi virkaanastumisensa jälkeen.

Vuonna 1980 Neuvostoliitto isännöi kesäolympialaisia, ja Brežnev avasi ja päätti kisat. Länsimaat, erityisesti Yhdysvallat, boikotoivat kisoja voimakkaasti. Loppuseremoniassa nostettiin Los Angelesin kaupungin lippu Yhdysvaltojen lipun sijasta (symboloimaan seuraavaa isäntäkaupunkia/maata) ja soitettiin olympiahymni Yhdysvaltojen hymnin sijasta vastauksena boikottiin.

Brežnev oli Stalinin jälkeen toiseksi pitkäaikaisin neuvostojohtaja. Seuraavassa on luettelo johtajista (kommunistisen puolueen pääsihteeri) heidän toimikautensa ja johtajuuden pituuden mukaisessa järjestyksessä:

• Vladimir Lenin 1922-1924 (2 vuotta)
• Leon Trotski 1924-1927 (3 vuotta epäonnistui)
• Josif Stalin 1924-1953 (29 vuotta)
• Lavrenti Beria 1953 (epäonnistui maalis-kesäkuussa 1953)
• Vjatšeslav Molotov 1953-1956 (3 vuotta)
• Georgi Malenkov 1953-1955 (1,5 vuotta)
• Nikita Hruštšov 1953-1964 (11 vuotta)
• Leonid Brežnev 1964-1982 (18 vuotta)
• Juri Andropov 1982-1984 (2 vuotta)
• Konstantin Chernenko 1984-1985 (1 vuosi)
• Mihail Gorbatshov 1985-1991 (6 vuotta)

Hruštšov ja Gorbatshov ovat ainoat neuvostojohtajat, jotka eivät ole kuolleet virassa ollessaan. Lenin, Stalin ja Hruštšov ovat ainoat johtajat, jotka eivät olleet (de jure) valtionpäämiehiä johtajakaudellaan.

Gorbatshovin hallinto

Mihail Gorbatshov oli Neuvostoliiton viimeinen johtaja. Hän oli ainoa neuvostojohtaja, joka oli syntynyt lokakuun vallankumouksen jälkeen ja oli siten Neuvostoliiton tuote, sillä hän oli kasvanut Neuvostoliitossa. Hän ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan allekirjoittivat sopimuksen joidenkin ydinaseiden poistamisesta. Gorbatshov aloitti sosiaaliset ja taloudelliset uudistukset, jotka antoivat ihmisille sananvapauden, mikä antoi heille mahdollisuuden arvostella hallitusta ja sen politiikkaa. Hallitseva kommunistinen puolue menetti otteensa tiedotusvälineistä ja kansasta. Sanomalehdet alkoivat julkaista monia epäonnistumisia, joita Neuvostoliitto oli salannut ja kieltänyt menneisyydessään. Neuvostoliiton talous oli jäänyt jälkeen, ja hallitus käytti paljon rahaa kilpailuun lännen kanssa.

Purkaminen

1980-luvulla Neuvostoliiton talous kärsi, mutta se oli vakaa. Gorbatshovin uudet ideat olivat karanneet käsistä, ja kommunistinen puolue oli menettänyt hallinnan. Boris Jeltsin valittiin (demokraattisesti) Venäjän SFSR:n presidentiksi, vaikka Gorbatshov ei halunnut häntä valtaan. Liettua ilmoitti itsenäisyydestään unionista, ja Neuvostoliiton hallitus vaati Liettuaa luopumaan itsenäisyydestään tai se lähettäisi puna-armeijan pitämään järjestystä yllä. Gorbatshov keksi pitää Neuvostoliiton koossa siten, että jokainen tasavalta olisi itsenäisempi mutta saman johtajan alaisuudessa. Hän halusi kutsua sitä "Neuvostoliiton suvereenien tasavaltojen liitoksi" säilyttääkseen venäjänkieliset nimikirjaimet CCCP (englanniksi USSR).

Joukko kommunistijohtajia, jotka eivät olleet tyytyväisiä Gorbatshovin ajatukseen, yritti vallata Moskovan ja estää Neuvostoliiton romahtamisen. Se sai ihmiset vain haluamaan itsenäisyyttä entistä enemmän. Vaikka hän selvisi vallankaappausyrityksestä, hän menetti kaiken valtansa Moskovan ulkopuolella. Venäjä julistautui itsenäiseksi joulukuussa 1991. Myöhemmin samassa kuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat allekirjoittivat Belavezha-sopimuksen Neuvostoliiton hajottamiseksi, mikä suututti Gorbatshovin äärimmäisen paljon. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sopimus ja erota joulupäivänä 1991. Neuvostoliiton parlamentti (korkein neuvosto) teki Belavezha-sopimuksen laiksi, mikä merkitsi virallisesti Neuvostoliiton hajoamista. Seuraavana päivänä Neuvostoliiton lippu laskettiin Kremlistä viimeisen kerran.

Vuodesta 2013 lähtien asiakirja, jossa vahvistettiin Neuvostoliiton hajoaminen, on ollut kadoksissa.

 

Kristuksen Vapahtajan katedraali Moskovassa puretaan vuonna 1931. Järjestäytynyt uskonto tukahdutettiin Neuvostoliitossa.  


Kartta Neuvostoliiton ja sen liittolaisten suurimmasta alueellisesta laajuudesta vuonna 1960, vuoden 1959 Kuuban vallankumouksen jälkeen, mutta ennen vuoden 1961 virallista Kiinan ja Neuvostoliiton jakoa.  


Vladimir Lenin ja Leon Trotski vastavallankumouksellisessa propagandassaan  


Neuvostoliiton kosmonautti Juri Gagarin on ensimmäinen ihminen, joka matkustaa avaruuteen.  


Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov vuonna 1985.  

Urheilu

20. heinäkuuta 1924 Moskovassa ilmestynyt Sovetski Sport oli Neuvostoliiton ensimmäinen urheilusanomalehti.

 

Kulttuuri

Neuvostoliiton kulttuuri kävi läpi useita vaiheita Neuvostoliiton olemassaolon aikana. Vallankumousta seuranneiden 10 ensimmäisen vuoden aikana vallitsi vapaus, ja taiteilijat kokeilivat useita eri tyylejä löytääkseen omaleimaisen neuvostotaiteen tyylin. Lenin halusi taiteen olevan Venäjän kansan saatavilla. Toisaalta satoja älykkäitä ihmisiä, kirjailijoita ja taiteilijoita tapettiin, eivätkä heidän työnsä olleet kenenkään saatavilla, kuten Nikolai Gumiljov, joka ammuttiin, koska hän oli salaliittoutunut bolshevikkihallintoa vastaan ilman todisteita.

Stalinin valtakaudella neuvostokulttuuria kuvasi hallituksen pakottama sosialistisen realismin nousu, ja kaikki muut suuntaukset tukahdutettiin ankarasti, harvoja poikkeuksia, kuten Mihail Bulgakovin teoksia, lukuun ottamatta. Monia kirjailijoita vangittiin ja tapettiin.

Hruštšovin sulatuksen jälkeen sensuuri poistettiin. Tänä aikana kehittyi erilainen neuvostokulttuurin kausi, jota kuvaavat julkinen elämä ja voimakas keskittyminen henkilökohtaiseen elämään. Taidemuotojen laajempi testaaminen sallittiin jälleen, mikä johti parempien ja tärkeämpien teosten luomiseen. Maanalainen toisinajattelijakirjallisuus, joka tunnetaan nimellä samizdat, syntyi tämän myöhäiskauden aikana. Arkkitehtuurissa eli rakennusten suunnittelun ja rakentamisen taiteessa ja käytännössä Hruštšovin kaudella keskityttiin lähinnä toiminnalliseen suunnitteluun, toisin kuin Stalinin aikakauden erittäin koristellussa tyylissä. Musiikin alalla vastauksena länsimaisen populaarimusiikin, kuten jazzin, kasvavaan suosioon Neuvostoliitossa sallittiin useita jazz-orkestereita kaikkialla Neuvostoliitossa, erityisesti Melodija Ensemble, joka sai nimensä Neuvostoliiton tärkeimmän levy-yhtiön mukaan.

1980-luvun jälkipuoliskolla Gorbatshovin perestroika- ja glasnost-politiikka lisäsi merkittävästi maan sananvapautta tiedotusvälineissä ja lehdistössä.

 

 

Luettelo sodista (1917-1923/1932-1945)

Venäjän vallankumous (1917-1923)

Venäjän sisällissota (1917-1923)

Neuvostoliiton ja Ukrainan sota (1917-1921)

Puolan ja Neuvostoliiton sota (1918-1921)

Neuvostoliiton ja Japanin rajaselkkaukset (1932-1939)

Espanjan sisällissota (1936-1939)

Talvisota (1939-1940)

Toinen maailmansota (1939-1945)

Neuvostoliiton ja Japanin sota (1945)

Sodat kylmässä sodassa (1946/1947-1976)

Ensimmäinen Indokiinan sota (1946-1954)

Kiinan toinen sisällissota (1945-1949)

Korean sota (1950-1953)

Egyptin vallankumous 1952

Itä-Saksan kansannousu 1953

Iranin vallankaappaus (1953)

Kuuban vallankumous (1953-1959)

Vietnamin sota (1955-1975)

Suezin kriisi (1956)

Unkarin vallankumous (1956)

U-2-välikohtaus (1960)

Kongon kriisi (1961)

Kuuban ohjuskriisi (1962)

Kulttuurivallankumous (1966-1976)

Kambodžan sisällissota (1967-1975)

Varsovan liiton hyökkäys Tšekkoslovakiaan (1968)

Kiinan ja Neuvostoliiton kahtiajako (1956-1966)

Indonesian hyökkäys Itä-Timoriin (1975-1976)

Kylmän sodan loppu (1979-1989)

Neuvostoliiton ja Afganistanin sota (1979-1989)

Berliinin muurin murtuminen (1989)

Itäblokin romahdus (1989-1991)

Romanian vallankumous (1989)

 

 

 

 

 

• Neuvostoliiton historia (1985-1991)
• Luettelo Neuvostoliittoon liittyvistä aiheista