Dương Văn Minh (16. helmikuuta 1916 – 6. elokuuta 2001) oli Vietnamin tasavallan armeijan kenraali ja merkittävä poliittinen hahmo Etelä-Vietnamin viimeisiltä vuosikymmeniltä. Hän kuului ensimmäiseen kurssiin Ranskan Indokiinassa toimineessa sotilasakatemiassa, jonka tavoitteena oli kouluttaa paikallisia upseereita siirtomaavallan joukkoihin. Aktiivipalveluksensa aikana hän toimi useissa komento- ja esikuntatehtävissä ja eteni harvinaiseen arvostettuun asemaan: hän oli yksi harvoista upseereista, jotka ylennettiin tasavallan kenraalin arvoon (kenraalimajuri vuonna 1955) ja yksi viidestä kenraalista Vietnamin tasavallan asevoimissa.
Sotilaallinen ura ja asema
Minh tunnettiin tiukasta kurinalaisuudesta ja vahvasta asemastaan armeijan sisällä. Hän toimi sekä kenttä- että esikuntatehtävissä ja oli mukana muodostamassa Etelä-Vietnamin sotilaallista johtoa 1950- ja 1960-luvuilla. Hänen sotilaalliset ansionsa nostivat hänet keskeiseen asemaan maan poliittisessa elämässä, sillä sotilasjohto oli tuohon aikaan vahvasti sekaantunut siviilihallintoon.
Poliittinen toiminta 1963–1964
Vuoden 1963 tapahtumat olivat Minhin uralla käännekohtia. Hän oli mukana joukossa upseereita, jotka kukistivat ja syrjäyttivät presidentti Ngô Đình Diệmin. Tämän jälkeen Minh toimi hetken aikaa valtion johtotehtävissä ja oli valtionpäämiehenä vuosina 1963–1964. Kauden aikana hallinto oli epävakaa ja valtasuhteet jatkuvan sotatilanteen takia monimutkaiset.
Viimeinen presidentti ja Sagonin antautuminen 1975
Kun Pohjois-Vietnamin ja Viet Congin joukot etenivät huhtikuussa 1975 kohti pääkaupunkia, Dương Văn Minh nimitettiin Etelä-Vietnamin presidentiksi. Hän palveli virassa vain muutaman päivän (28.4.–30.4.1975), mutta nämä päivät olivat ratkaisevia. Minhin päätös kehotti Etelä-Vietnamin asevoimia lopettamaan taistelu ja hyväksymään antautuminen ehdoitta Kansallisen vapautusrintaman pyynnöstä. Tätä päätöstä on pidetty keskeisenä tekijänä Sagonin (nykyisen Ho Chi Minh Cityn) suurten tuhojen estämisessä ja siviiliuhrien vähentämisessä kaupungin valloituksen yhteydessä.
Jälkivaikutukset ja perintö
Minhin toiminta herätti ristiriitaisia tunteita: toisaalta häntä muistetaan niistä päätöksistä, jotka lopettivat sodan Etelä-Vietnamin alueella ja ehkäisivät laajamittaisen kaupunkituhoamisen, toisaalta hän oli osa armeijan ja poliittisen eliitin ryhmää, jonka toiminta aiempina vuosina vaikutti maan epävakauteen. Sodan jälkeen Minh vetäytyi julkisesta elämästä. Hän kuoli 6. elokuuta 2001.
- Syntymä: 16. helmikuuta 1916
- Kuolema: 6. elokuuta 2001
- Keskeiset asemat: korkea-arvoinen kenraali, valtionpäämies 1963–1964, Etelä-Vietnamin viimeinen presidentti huhtikuussa 1975
- Tunnettu päätös 30.4.1975: määräsi antautumisen ja tulitaukopyynnön Kansallisen vapautusrintaman edellyttämällä tavalla, mikä lopetti aseelliset taistelut pääkaupungissa
Dương Văn Minhin elämä ja ura heijastavat Vietnamin 1900-luvun myllerryksiä: siirtomaavallan ajoista sotaan ja poliittiseen murrokseen. Hänen roolinsa arvioidaan edelleen osana laajempaa keskustelua Etelä-Vietnamin hallinnon ja sotilaallisen johdon valinnoista sodan aikana.