Elapidit (Elapidae) – myrkykäärmeet: lajit ja levinneisyys
Tutustu elapideihin: myrkykäärmeet, 61 sukua ja 231 lajia, lajiesittelyt, levinneisyys ja tunnistusvinkit trooppisilta alueilta—asiantunteva opas.
Elapidae-heimo eli elapidit ovat myrkkykäärmeiden suku, jotka esiintyvät pääasiassa trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla ympäri maailman. Näitä käärmeitä tavataan myös Intian valtamerellä ja Tyynellämerellä. Elapideille on tunnusomaista, että niillä on etuhampaissaan ontot, kiinteät torahampaat, joiden kautta ne ruiskuttavat myrkkyä. Koko vaihtelee huomattavasti: pienimmät lajit voivat olla vain noin 18 cm pitkiä (Drysdalia), ja suurimpien joukossa on jopa noin 6 metriä pitkiksi kasvavia yksilöitä (King Cobra). Tällä hetkellä tunnetaan 61 sukua ja 231 lajia.
Morfologia ja myrkyn toiminta
Elapideilla on lyhyt, eteenpäin suuntautunut etuhammasjärjestelmä (proteroglyfinen), jossa hammaskuoret ovat kiinteät ja ontot. Useimpien elapidien myrkyt ovat pääasiassa neurotoksisia, eli ne vaikuttavat hermostoon ja voivat aiheuttaa lihasheikkoutta, hengitysvaikeuksia ja halvaantumista. Joillakin lajeilla myrkyssä on myös syövyttäviä tai lihaksia hajottavia komponentteja (myotoksisuus) tai muita toksisia vaikutuksia. Merikäärmeiden (Hydrophiinae-ryhmä) myrkyt ovat usein erittäin voimakkaita ja erikoistuneita merenelävien saalistukseen.
Lajisto ja tunnettuja edustajia
Elapideihin kuuluu monia tunnettuja ryhmiä, kuten kobra- ja kuningaskobra-lajit (Ophiophagus), mambat (Dendroaspis), taipanit ja ruskeat käärmeet (Oxyuranus, Pseudonaja), kilpikonnakäärmeet eli korallit (Micrurus ja muut amerikkalaiset korallit) sekä useat merikäärmelajit. Monet lajit ovat tärkeitä sekä ekologisesti että lääketieteellisesti: niiden myrkkyjä tutkitaan lääkkeiden kehittämisessä ja antivenomien valmistuksessa.
Elinympäristöt ja levinneisyys
Elapidit asuttavat monenlaisia elinympäristöjä: sademetsiä, savanneja, aavikoita, niittyjä, mangrovealueita ja merialueita. Levinneisyys kattaa laajasti Afrikan, Aasian, Australian ja osia Amerikan mantereesta sekä lukuisia saaria. Merikäärmeet ovat sopeutuneet kokonaan vesielämään: niillä on lateraalisesti litistynyt häntä uimiseen ja osalla taito pidättää hengitystä pitkiä aikoja. Elapidit tavataan myös Intian valtamerellä ja Tyynellämerellä, missä monet lajit elävät koralliriuttojen ja rannikkoalueiden läheisyydessä.
Käyttäytyminen ja lisääntyminen
Elapidit ovat yleensä aktiivisia saalistajia. Ne käyttävät myrkkyä saaliin lamaannuttamiseen tai tappamiseen ennen nielemistä. Lisääntymistavat vaihtelevat: monet maalla elävät elapidit munivat (oviparous), mutta osa merikäärmeistä ja muutamat maanpäälliset lajit synnyttävät eläviä poikasia (viviparous tai ovoviviparous). Joillakin lajeilla esiintyy pesänhoitoa tai naaraan huolenpitoa poikasten syntymän yhteydessä (esimerkiksi kuningaskobra voi vartioida pesäänsä).
Ihmisten kanssa vuorovaikutus ja ensiapu
Elapidien puremat voivat olla vaarallisia ihmisille, koska neurotoksiset vaikutukset voivat nopeasti johtaa hengityslamaan. Ensisijainen toimenpide purematapauksessa on hakeutua välittömästi sairaalahoitoon, jossa voidaan antaa asianmukaista antivenomia ja tukea hengitystä. Monissa maissa suositellaan elapidien aiheuttamissa myrkytystapauksissa myös paine-immobilisaatiomenetelmää (sitominen ja immobilisointi puremakädelle), mutta ensiavussa on tärkeää noudattaa paikallisten terveysviranomaisten ohjeita. Vältä puristamista, haavan leikkaamista tai veren imemistä — nämä toimenpiteet eivät yleensä auta ja voivat lisätä riskejä.
Säilyminen ja uhat
Monet elapidilajit kohtaavat uhkia kuten elinympäristöjen tuhoutumista, ihmisen vainoa (pelosta tai vahingoksi), saastumista ja elintilakilpailua. Lisäksi joidenkin lajien populaatiot voivat kärsiä ylikalastuksesta tai kaupallisesta keräilystä. Suojelu tarkoittaa usein elinympäristöjen suojelua, tutkimusta, koulutusta ja tarpeen mukaan lajin- tai aluekohtaista suojelua sekä oikeanlaista myrkkytutkimusta ja antivenomien saatavuuden turvaamista.
Elapidit ovat monimuotoinen ja ekologisesti tärkeä käärmeiden ryhmä: ne säätelevät saalistajapopulaatioita ja niiden myrkyt tarjoavat sekä riskejä että mahdollisuuksia lääketieteellisessä tutkimuksessa. Niihin tulee suhtautua kunnioittaen ja varovaisesti, ja uhkatilanteissa hakea nopeasti ammattiapua.
Kuvaus
Maalla
Ne elapidit, jotka elävät maalla, muistuttavat paljon colubrideja: lähes kaikilla niillä on pitkä ja hoikka vartalo, jossa on sileät suomut, pää, jota peittävät suuret kilvet ja joka ei aina erotu kaulasta, ja silmät, joissa on pyöreät pupillit. Lisäksi niiden käyttäytyminen on yleensä melko aktiivista, ja useimmat ovat munivia. Kaikista näistä yleistyksistä on poikkeuksia: Esimerkiksi kuolinsyöjiin (Acanthophis) kuuluu lyhyitä ja lihavia, karkeakaljuisia, hyvin leveäpäisiä, kissasilmäisiä, eläväisiä, verkkaisia väijytyspetoja, joilla on osittain pirstaleiset pääkilvet.
Jotkut lajit viettävät suurimman osan elämästään puissa tai pensaissa; tätä kutsutaan arboreaaliseksi (afrikkalaiset Pseudohaje ja Dendroaspis, australialainen Hoplocephalus). Monet muut ovat erikoistuneita kaivautujia (esim. Ogmodon, Parapistocalamus, Simoselaps, Toxicocalamus, Vermicella). Joidenkin lajien ruokavalio on hyvin yleinen. Toiset taas ovat erikoistuneet tiettyyn saalislajiin. Ne ovat myös sopeutuneet syömään muita käärmeitä, tiettyjä liskoja, neliömäisten munia, nisäkkäitä, lintuja, sammakoita, kaloja jne. paremmin.
Vedessä
Merikäärmeet, jotka ovat myös elapideja, ovat sopeutuneet merelliseen elämäntapaan eri tavoin. Kaikki ovat kehittäneet pyrstönsä niin, että sitä voidaan käyttää uintiin. Ne voivat myös erittää suolaa. Useimmilla on myös muuttunut ruumis, joka soveltuu paremmin uintiin. Vatsanpuoleiset suomut ovat paljon pienempiä, käärmeiden sieraimet sijaitsevat selkäpuolella ja ilman suomuja niiden välissä. Ne synnyttävät eläviä poikasia (ovoviviparous). Yleisesti ottaen niillä on kyky hengittää ihon läpi; keltarintaisella merikäärmeellä (Pelamis platurus) tehdyt kokeet ovat osoittaneet, että tämä laji pystyy tyydyttämään noin 20 prosenttia hapentarpeestaan tällä tavoin. Tämän ansiosta se voi pysyä veden alla pidempään. Merikäärmeet (Laticauda sp. ) ovat vähiten sopeutuneita vesielämään. Ne viettävät suuren osan ajastaan maalla, jossa ne myös munivat (munivia). Niillä on leveät vatsanahkaiset suomut, pyrstö ei ole yhtä hyvin kehittynyt uintia varten, ja niiden sieraimet ovat suomujen erottamat.
Myrkky metsästykseen ja itsepuolustukseen
Kaikilla elapideilla on pari proteroglyfisiä torahampaita, joita käytetään myrkyn ruiskuttamiseen yläleuan takaosassa sijaitsevista rauhasista. Hampaat ovat kummankin yläleuan kaksi ensimmäistä hammasta, jotka ovat suurennettuja ja onttoja, ja yleensä kummallakin puolella on aina vain yksi hammas paikallaan. Leukaluu on pituudeltaan ja liikkuvuudeltaan tyypillisten colubridien (pitkät, vähemmän liikkuvat) ja viperidien (hyvin lyhyet, hyvin liikkuvat) välimuoto. Kun suu on suljettu, torahampaat asettuvat suupohjassa oleviin uritettuihin aukkoihin; pisimpihampaisilla elapideilla (esim. Acanthophis, Oxyuranus) on tavallista, että torahampaat lävistävät suoraan välileuan ihon, mikä ei näytä vaarantavan käärmettä. Hampaat ovat tavallisesti silmän etureunan alapuolella ja ne ovat kulmautuneet taaksepäin; tämän rakenteen vuoksi useimpien elapidien on itse asiassa purra, jotta ne voivat aiheuttaa myrkytyksen. Toiminta ei siis ole yhtä nopeaa kuin käärmeillä, jotka voivat myrkyttää vain nopealla, pistävällä liikkeellä. Joillakin elapideilla (Acanthophis, Oxyuranus ja erityisesti Dendroaspis) on pitkät torahampaat varsin liikkuvissa yläleuoissa (prefrontal- ja ectopterygoid-kontaktit ovat lähes yhtä lähellä toisiaan kuin viperideilla), ja ne voivat siksi tehdä hyvin nopeita pistäviä iskuja viperidien tavoin. Muutamat lajit kykenevät suihkuttamaan myrkkyä eteenpäin suunnatuista rei'istä, jotka ovat niiden hampaiden kärjissä, puolustautumiskeinona. Elapidit käyttävät myrkkyään sekä saaliinsa liikuntakyvyttömäksi tekemiseen että itsepuolustukseen.
Venom
Kaikki elapidit ovat myrkyllisiä, ja monet niistä voivat olla tappavia. Myrkyt ovat enimmäkseen neurotoksisia, ja niitä pidetään vaarallisempina kuin pääasiassa proteolyyttisiä kyykäärmeiden myrkkyjä. Niihin kuuluvat muun muassa musta mamba (Dendroaspis polylepis), jota monet pitävät maailman vaarallisimpana käärmeenä, hurjakäärme (Oxyuranus microlepidotus), joka on hiirille myrkyllisin maakäärme, ja Hydrophis belcheri, joka on merikäärme ja jonka myrkyllisin myrkky on kaikista käärmeistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Elapid?
A: Elapid on myrkkykäärmeiden suku, jolle on ominaista, että niillä on onttoja, kiinteitä torahampaita, joiden kautta ne ruiskuttavat myrkkyä.
K: Missä Elapideja tavataan?
V: Elapideja tavataan trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla ympäri maailmaa sekä Intian valtameressä ja Tyynellämerellä.
K: Miten Elapidit ruiskuttavat myrkkyä?
V: Elapidit ruiskuttavat myrkkyä onttojen, kiinteiden torahampaiden kautta.
K: Mikä on Elapidien kokoluokka?
V: Elapidit voivat olla erikokoisia, ja niiden pituus vaihtelee vain 18 cm:stä (Drysdalia) aina 6 metriin (King Cobra).
K: Kuinka monta Elapidien lajia tunnetaan tällä hetkellä?
V: Tällä hetkellä tunnetaan 61 sukua, joissa on 231 lajia Elapideja.
K: Ovatko Elapidat vaarattomia käärmeitä?
V: Ei, Elapidit ovat myrkkykäärmeitä.
K: Mikä on tunnetuin Elapid-laji?
V: Tunnetuin Elapid-laji on kuningaskobra, joka voi kasvaa jopa 6 metrin pituiseksi.
Etsiä