Merikäärmeet eli "koralliriuttakäärmeet" ovat myrkyllisiä käärmeitä, jotka viettävät suurimman osan tai koko elämänsä meriympäristöissä. Tällä hetkellä merikäärmeiksi on kuvattu 17 sukua, joissa on 62 lajia. Useimmat lajit elävät rannikkoalueilla, riutoilla ja matalissa laguuneissa, mutta joukossa on myös pelagisia (avomerialueilla liikkuvia) lajeja.
Ne kehittyivät maalla elävistä käärmeistä. Joillakin merikäärmeillä näkyy vielä esi-isiensä maalla elämisen käyttäytymismalleja ja fysiologisia piirteitä: esimerkiksi Laticauda-suvun käärmeet kykenevät liikkumaan maalla ja munimaan maalle, kun taas useimmat muut merikäärmeet eivät pysty liikkumaan maalla lainkaan vaan ovat erikoistuneet täysin vesielämään.
Ulkonäkö ja sopeutumat
Merikäärmeet ovat usein pitkiä ja niiden ruumis on virtaviivainen uimaan. Many species have a vertically flattened, oar-like tail that helps propulsion in water, and nostrils that can sulkeutua tai joissa on sulkuklapit, jotta hengitys veden pinnalla olisi helpompaa. Iho on usein kiiltävä ja väritys vaihtelee lajeittain: jotkut ovat kirkkaasti kirjavia, toiset tummempia tai tasavärisiä. Useimmilla lajeilla on kehittynyt myrkky, jolla ne lamauttavat saaliin.
Ravinto ja saalistus
Merikäärmeet saalistavat pääasiassa kaloja, erityisesti matelijoille sopeutuneita pieniä kaloja ja meriahvenia, mutta osa lajeista saattaa syödä myös katkarapuja, kaloja ja merikissoja. Ne käyttävät myrkkyään saaliin lamauttamiseen; myrkky on usein voimakasta neurotoksiinia, joka vaikuttaa hermostoon nopeasti. Saalistustapa vaihtelee: jotkut vaanivat koloa tai riutannokkaa, toiset pyydystävät saalista aktiivisesti.
Lisääntyminen ja elämäntapa
Useimmat merikäärmeet ovat eläviä synnyttäjiä (vivipaarisia): naaras kantaa poikaset sisällään ja synnyttää elävinä vedessä. Poikkeuksena Laticauda-lajit, jotka palaavat maalle munimaan. Merikäärmeet viettävät paljon aikaa pinnalla hengittäen, ja niiden metabolia sekä hengityselimistö ovat kehittyneet siihen, että ne voivat pidättää hengitystä pitkiäkin aikoja sukelluksen ajaksi.
Myrkky ja ihmisten kohtaamiset
Merikäärmeiden myrkky on usein erittäin voimakasta, pääosin hermostoon vaikuttavaa, ja pienikin määrä voi olla hengenvaarallinen ihmiselle. Onneksi merikäärmeiden puremat ihmisiin ovat harvinaisia, koska käärmeet ovat yleensä ujoja ja pyrkivät välttämään ihmisiä. Useimmat puremat syntyvät, kun käärmettä käsitellään, pyydystetään tai tallotaan vahingossa. Pureman jälkeen oireet voivat kehittyä nopeasti: kipu, heikkous, hengitysvaikeudet ja lihashalvaus. Hoitoon kuuluu sairaalahoito, tukihoidot ja tarvittaessa spesifinen vasta-aine (antivenomi), jos sitä on saatavilla.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Merikäärmeitä tavataan lämpimissä rannikkovesissä Intian valtamerestä Tyynellemerelle. Ne suosivat trooppisia ja lämpimiä alueita, erityisesti koralliriuttojen ja matalien rantavesien läheisyyttä. Merikäärmeitä ei luonnollisesti esiinny Atlantin valtameressä tai Pohjois-Amerikan rannikolla Kalifornianlahden yläpuolella, vaan niiden jakautuminen rajoittuu Indo-Pasifin alueelle.
Uhat ja suojelu
Merikäärmettä uhkaavat elinympäristöjen tuhoutuminen, koralliriuttojen rappeutuminen, veden saastuminen sekä sivusaaliiksi jääminen kalastuksessa. Lisäksi joitakin lajeja uhkaa liiallinen keräily. Monet merikäärmelajit ovat suojelun ja seurannan kohteena, ja suojelualueet, kestävät kalastusmenetelmät sekä koralliriuttojen suojelu auttavat niiden säilyttämisessä. Tutkimus on tärkeää, sillä lajistomääritys ja taksonomia uudistuvat: uusia lajeja saatetaan kuvata ja luokituksia päivitetään DNA-analyysien perusteella.
Yhteenveto: Merikäärmeet ovat mielenkiintoinen ja erikoistunut ryhmä merinisäkkäiden kaltaisesta elämäntavasta poikkeavia käärmeitä. Ne ovat sopeutuneet veteen erikoisrakenteilla ja voimakkaalla myrkkyllä, elävät pääosin Intian- ja Tyynenmeren lämpimissä vesissä ja tarvitsevat suojelua ihmisten aiheuttamilta uhkilta.
