Sähköinen lennätin – määritelmä, toiminta ja merkitys viestinnässä
Sähköinen lennätin on sähköisiä signaaleja käyttävä lennätin. Yleisesti ottaen termi sähköinen lennätin viittaa merkinantojärjestelmään, jossa operaattori luo ja katkaisee sähköisen kosketuksen lennätinavaimeen, mikä johtaa toisessa päässä kuultavaan signaaliin, jonka tuottaa lennätinääni ja jonka tulkitsee ja kirjoittaa ihmisen käyttämä operaattori.
Toimintaperiaate
Sähköisessä lennättimessä tieto muutetaan aikaan sidottuun sähkösignaaliin, joka siirtyy johtimia pitkin (tai radiotaajuuksina langattomasti) lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Lähetys tapahtuu usein niin, että operaattori painaa ja vapauttaa lennätinavainta muodostaen sarjan lyhyitä ja pitkiä signaaleja (esimerkiksi morsekoodissa pisteitä ja viivoja). Vastakkaisessa päässä sähkösignaali ohjaa mekaanista tai sähköistä äänilaitetta (lennätinääni, rele, kirkuna tms.), jonka perusteella vastaanottaja tulkitsee viestin ja kirjoittaa sen ylös.
Keskeiset komponentit
- Lennätinavain – operaattorin käyttämä kytkin, jolla signaali lähetetään ja katkaistaan.
- Lähetin – laitteisto, joka muuntaa avaimen tilan sähköiseksi signaaliksi ja vahvistaa sen tarvittaessa.
- Vastaanotin – laite, joka vastaanottaa sähköisen signaalin ja muuntaa sen kuultavaksi tai mekaaniseksi merkkiksi.
- Siirtotie – kupari- tai muuntovälitteinen johto, valokuitu tai radiokanava, jonka kautta signaali kulkee.
- Koodit ja protokollat – esimerkiksi Morse-koodi, joka määrittää, miten merkit muodostetaan pisteistä ja viivoista.
Koodit ja merkinanto
Historiallisesti yleisin merkintätapa oli Morse-koodi, jossa kirjaimet ja numerot esitetään pisteiden ja viivojen sarjoina. Myöhemmin kehitettiin muita merkinantojärjestelmiä ja automaatioita, jotka mahdollistivat nopeamman ja virheettömämmän tiedonsiirron (esimerkiksi automaattiset telegraafijärjestelmät ja nykyaikaiset digitaaliset protokollat).
Käyttöhistoria ja merkitys viestinnässä
Sähköinen lennätin oli 1800-luvun puolivälistä lähtien keskeinen tapa siirtää tietoa pitkien etäisyyksien yli nopeasti. Se mullisti uutisvälityksen, sotilastiedustelun, kaupankäynnin ja merenkulun turvallisuuden. Lennättimen avulla tehtiin ensimmäiset nopeutetut tiedonsiirrot kaupunkien, valtioiden ja mantereiden välillä — se loi perustan nykyaikaiselle tietoliikenteelle.
Nykyiset sovellukset ja perintö
Vaikka perinteinen lennätintekniikka on suurelta osin korvattu moderneilla sähköisillä ja optisilla verkoilla, sen periaatteet elävät edelleen esimerkiksi digitaalisessa signaalinkäsittelyssä, radioviestinnässä ja poikkeustilanteiden varajärjestelmissä. Lisäksi morsekoodi ja lennätinhistoria kiinnostavat harrastajia: amatööriradioasemat käyttävät edelleen ajoittain morsea ja lennätinperinteen tuntemusta.
Yhteenveto
Sähköinen lennätin on yksinkertainen mutta tehokas järjestelmä, jossa ihmisen muodostamat sähköiset kontaktit muunnetaan etäpäähän kuultaviksi tai muiksi merkeiksi. Se loi perustan reaaliaikaiselle kaukokirjeenvaihdolle ja toimi merkittävänä kehitysaskeleena kohti nykyisiä tietoliikenneverkkoja.
Sähkölennätintyypit
Gauss-Weberin lennätin ja Carl Steinheil.
Carl Friedrich Gauss ja Wilhelm Weber asensivat 1000 metriä pitkän johdon kaupungin kattojen yläpuolelle. He saivat tehdä tämän 6. toukokuuta 1833. Carl August Steinheil pystyi rakentamaan lennätinverkon vuosina 1835-1836. Hän asensi lennätinlinjan Saksan ensimmäisen rautatien varrelle vuonna 1835.
Schillingin lennätin
Lennättimessä oli lähetin, jossa oli näppäimistö, jossa oli 16 mustavalkoista näppäintä. Näppäimillä voitiin kytkeä sähkövirta.
Alter ja Elderton Telegraph
Tohtori David Alter loi sen vuotta ennen kuin paljon suositumpi Morse-telegrafi keksittiin. Alter esitteli sen julkisesti.
Morselähettimet
Yhdysvalloissa lennättimen kehittivät Samuel Morse ja Alfred Vail. Morse loi sähköisen lennättimen vuonna 1837. Hänen versionsa oli malli, joka pystyi lähettämään pitkien etäisyyksien yli huonolaatuista johtoa käyttäen. Vail, hänen avustajansa, kehitti Morsen kanssa Morse-koodin merkkiaakkoset.
Amerikan ensimmäinen sähke, joka lähetettiin toistimen välityksellä: Samuel F.B. Morsen vuonna 1844 lähettämä "What hath God wrought".
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sähköinen lennätin?
V: Sähköinen lennätin on lennätin, joka käyttää sähköisiä signaaleja.
K: Miten sähköinen lennätin toimii?
A: Operaattori luo ja katkaisee sähköisen yhteyden lennätinavaimeen, joka tuottaa äänimerkin toiseen päähän. Signaalin tuottaa lennätinääni, ja sen jälkeen ihminen tulkitsee ja muuntaa sen.
K: Millaiseen merkinantojärjestelmään termi sähköinen lennätin viittaa?
V: Termi sähköinen lennätin viittaa merkinantojärjestelmään, jossa operaattori luo ja katkaisee sähköisen yhteyden lennätinavaimeen.
K: Mikä tuottaa äänimerkin sähköisessä lennättimessä?
V: Sähköteleografin äänimerkki tuotetaan sähkösignaalin äänimerkillä.
K: Miten signaali kirjoitetaan sähköteleografin avulla?
V: Kun sähkösignaali on tuotettu sähkösignaalin äänimittarilla, ihminen tulkitsee ja kirjoittaa sen.
K: Kuka käyttää sähköistä lennätintä?
V: Operaattori on vastuussa signaalien lähettämisestä ja vastaanottamisesta sähköteleografeissa.
K: Mikä on sähkösähköteleografin avaimen tärkein tehtävä sähköteleografeissa?
V: Sähköteleografin avaimen tärkein tehtävä sähköteleografeissa on muodostaa ja katkaista sähköinen kontakti, joka tuottaa signaalin, joka lähetetään toiseen päähän.
