Telegrafia: lennätin, morsekoodi ja viestien etäsiirron periaatteet
Telegrafia (kreikan sanoista tele (τηλε) = kaukana ja graphein (γραφειν) = kirjoittaa) on kirjallisten viestien välittämistä pitkien etäisyyksien päähän ilman kirjainten fyysistä kuljetusta.
Lennätin lähettää sähköimpulsseja erityisellä koodilla, joka koostuu lyhyistä ja suurista merkeistä. Yleensä radioamatöörit käyttävät morsekoodia.
Telegrafia kattaa useita tekniikoita ja välineitä: optiset järjestelmät (esim. semaforit ja heliografit), sähköiset lennättimet, langattomat radiolennättimet sekä myöhemmin teleprinterit ja digitaaliset siirtomenetelmät. Sen perusajatus on koodata kirjain- ja numeromerkit selkeiksi signaaleiksi, jotka voidaan välittää nopeasti ja tulkita vastaanottopäässä.
Lyhyt historiakatsaus
Optinen telegrafia oli ennakko muulle lennätykselle: 1700–1800-luvuilla esimerkiksi Ranskassa käytettiin puisia liikkuvia mastoja, joilla lähetettiin visuaalisia merkkejä kaupunkien välillä. Sähköisen telegrafin kehitys 1800-luvun alkupuolella mullisti viestinnän: Samuel Morse ja muut kehittivät menetelmiä, joilla sähköimpulssit kuljettivat kirjaimia pitkiä johtoja pitkin. Ensimmäiset kaupalliset ja valtiolliset lennätinlinjat mahdollistivat uutisten, kaupan ja sotilasviestinnän lähes reaaliaikaisen välittämisen yli maiden rajojen.
Periaatteet ja toteutus
Perusperiaate on yksinkertainen: signaali muodostuu kahdesta tilasta — esimerkiksi sähkövirran ON ja OFF. Näitä tiloja käytetään erilaisten merkkien muodostamiseen koodin avulla. Kun koodi ja välitystekniikka ovat sovitut, lähettäjä ja vastaanottaja voivat kommunikoida luotettavasti.
Morsekoodin keskeiset säännöt
Morsekoodi perustuu pisteisiin (lyhyt merkki) ja viivoihin (pitkä merkki). Tärkeitä ajoitusperiaatteita:
- Perusyksikkö: yksi "yksikkö" on pisteen kesto.
- Viiva kestää 3 yksikköä.
- Merkkien sisäinen väli (pisteiden ja viivojen väli saman kirjaimen sisällä) on 1 yksikkö.
- Kirjainten välinen tauko on 3 yksikköä.
- Sanojen välinen tauko on 7 yksikköä.
Esimerkki: SOS kirjoitetaan ...---... (kolme pistettä, kolme viivaa, kolme pistettä) ja on yleisesti tunnettu hätämerkki. On myös erikoismerkkejä ja "prosign"-merkintöjä, joita käytetään yhteyden päättämiseen, aloittamiseen tai viestin muuhun hallintaan.
Tekniset laitteet ja käyttömuodot
- Koskettimet ja magneettireleet: perinteinen lennätin käyttää kytkintä (telegrapher's key), jolla lähetetään tarkasti ajoitettuja impulssisarjoja.
- Radiolennätin: langattomassa käytössä morsea kutsutaan usein "CW" (continuous wave) -lähetykseksi, jossa kanttaajuutta avataan ja suljetaan.
- Teleprinter ja telex: myöhemmät järjestelmät automatisaoivat viestien lähettämisen ja vastaanoton kirjainmuodossa.
Merkitys ja vaikutus
Telegrafia nopeutti tiedon leviämistä merkittävästi: uutiset, taloustiedot ja sotilasmääräykset pystyttiin välittämään minuuteissa aikaisemmin päiviä tai viikkoja vaatineiden menetelmien sijaan. Se loi myös perustan nykyaikaiselle tietoliikenteelle ja loi teknologiaa, protokollia ja käytäntöjä, jotka yhä näkyvät nykyisessä viestinnässä.
Nykykäyttö ja harrastaminen
Vaikka puhelin, internet ja muut digitaaliset palvelut ovat korvanneet suuren osan perinteisestä lennätinliikenteestä, morse ja lennätinosaaminen elävät edelleen harrastajayhteisöissä. Radioamatöörit harjoittelevat morsea sekä kilpailullisissa yhteyksissä että hätäviestinnän varmistamiseksi. Lisäksi telehistorialliset yhdistykset ja museot säilyttävät ja demonstroivat alkuperäisiä laitteita.
Yhteenveto
Telegrafia on perinteinen mutta merkittävä viestinnän muoto, joka loi perustan modernille reaaliaikaiselle tiedonsiirrolle. Sen periaatteet — signaalien koodaus, ajoitus ja luotettava siirto — ovat säilyttäneet arvonsa teknologian muuttuessa. Morse-koodi on yksi tunnetuimmista ja kestäneimmistä ilmentymistä näistä periaatteista.


Laite


Morseaakkoset


Claude Chappen optinen lennätin Litermont-joella lähellä Nalbachia, Saksa.
Historia
Ensimmäisiä lennättimiä valmistettiin 1700-luvun lopulla, mutta niitä oli vaikea käyttää, koska niissä oli liikaa johtoja. Samuel Morse teki lennättimen, jossa käytettiin vain yhtä johtoa. Vuonna 1844 hän rakensi lennätinlinjan Baltimoresta Washingtoniin, ja pian lennättimiä oli kaikkialla Yhdysvalloissa. Tämä helpotti ihmisten puhumista kaukana olevien ihmisten kanssa ja helpotti ihmisten muuttoa länteen. Atlantin ylittävä lennätinkaapeli ja muu kehitys yhdisti maailman toisiinsa vuosisadan loppuun mennessä. Radiosähkötys yleistyi 1900-luvun alussa erityisesti laivoilla.
Ihmiset lähettivät toisille ihmisille sähkösanomiksi kutsuttuja viestejä. He antoivat viestin lennätinoperaattorille, joka lähetti viestin Morseaakkosilla. Toisessa päässä oleva operaattori kirjoitti viestin ylös ja antoi sen vastaanottajalle. 1930-luvun jälkeen kaukopuheluiden soittaminen tuli halvemmaksi kuin sähkeiden lähettäminen, joten sähkeitä lähetettiin vähemmän. Western Union, amerikkalainen yritys, joka perustettiin sähkeitä varten, lähetti viimeisen sähkeensä vuonna 2006.
Telegrafit nyt
Lennättimet ovat käyneet harvinaisiksi. Tämä johtuu uudemmasta tekniikasta, jota ihmiset voivat käyttää viestintään, kuten puhelimesta ja Internetistä. Radioamatöörien keskuudessa morsetusta käytetään kuitenkin edelleen mielellään.