Englanti toisena kielenä on yleinen ilmaisu, johon liittyy myös seuraavia lyhenteitä. Seuraavassa selitetään termien merkitykset, käytännön erot ja millaisissa tilanteissa kutakin termiä yleensä käytetään.

  • ESL, joka tarkoittaa "englanti toisena kielenä". Tätä käytetään useimmiten maassa, jossa englanti on ensisijainen kieli.

    Käytännössä ESL viittaa oppijoihin, jotka asuvat englanninkielisessä ympäristössä (esim. Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa) ja tarvitsevat kieltä arkeen, koulutukseen tai työelämään integroitumisessa. ESL-opetus painottaa usein funktionaalista kieltä, suullista viestintää, akateemista englannin kieltä ja yhteiskunnallisia taitoja.

  • EFL, joka tarkoittaa "englanti vieraana kielenä". Tätä käytetään useimmiten maassa, jossa englanti ei ole ensisijainen kieli.

    EFL-tilanteissa oppijat kohtaavat englantia pääasiassa opetuksessa, matkailussa tai kansainvälisessä viestinnässä, mutta eivät välttämättä tarvitse sitä päivittäisessä arjessa. Opetus voi painottua kielioppiin, lukemiseen, sanastoon ja kokeisiin valmistautumiseen (esim. kouluarvioinnit, kielitutkinnot).

  • EAL, joka tarkoittaa "englanti lisäkielenä". Tätä käytetään harvoin.

    EAL (English as an Additional Language) on koulumaailmassa usein neutraalimpi ja osallistava termi, jota käytetään kuvaamaan oppijoita, joilla on jokin muu äidinkieli ja jotka oppivat englantia lisäkielenä. Termi korostaa monikielisyyttä eikä aseta oletusta siitä, onko englanti kotimaassa yleinen vai ei.

  • ESOL, joka tarkoittaa "English for Speakers of Other Languages". Tämä on harvinaista.

    ESOL-käsite on yleinen etenkin Isossa-Britanniassa ja tarkoittaa usein aikuisille suunnattuja kursseja, joissa yhdistyvät kieliopin, arjen kielen, lukutaidon ja mahdollisesti kansalaisuuteen tai työelämään liittyvien taitojen opetus. Termiä käytetään myös organisaatioiden kurssinimikkeissä (esim. ESOL-luokat yhteisökeskuksissa).

  • ELF, joka tarkoittaa "English as a Lingua Franca", globalisaatioon liittyvä termi.

    ELF-käsite liittyy tutkimukseen ja kielipolitiikkaan: se kuvaa tilanteita, joissa englanti on kansainvälinen yhteinen kieli eri äidinkielisten puhujien välillä. ELF-tarkastelu korostaa viestinnän toimivuutta, kulttuuristen erojen huomioimista ja sitä, ettei natiivien kielioppinormien tavoittelu ole aina ensisijaista.

Termien erot käytännössä

Vaikka jokainen näistä lyhenteistä viittaa samanlaiseen ilmiöön — eli oppijoihin, joilla on toinen äidinkieli ja jotka oppivat englantia — niiden käyttötarkoitus ja painotukset voivat poiketa. ESL tuo esiin kieliympäristön (englanti kotikielenä ympäröivässä yhteiskunnassa), kun taas EFL viittaa siihen, että englanti on koulussa tai kursseilla opiskeltava vieras kieli. EAL ja ESOL ovat usein koulutus- ja sosiaalipalveluiden käytössä olevia, osallistavampia termejä. ELF sen sijaan on tutkimuksellinen käsite, joka muuttaa painopistettä kohti globaalia viestintää.

Vaikutus opetukseen ja arviointiin

Termivalinta voi vaikuttaa opetussuunnitelmiin, opetusmenetelmiin ja arviointiin. Esimerkiksi:

  • ESL-opetus saattaa sisältää enemmän integroitua kielenopetusta ja akateemisen kielen kehittämistä kouluissa ja yliopistoissa.
  • EFL-opetus voi painottaa kielioppia, testivalmiuksia ja luokkahuoneopetusta maissa, joissa englantia ei käytetä arjessa.
  • EAL- ja ESOL-ohjelmat usein huomioivat oppijan monikielisyyden, kulttuuritaustan ja tarjoavat tukea koulumenestykseen ja sosiaaliseen integroitumiseen.
  • ELF-näkökulma voi johtaa kommunikatiiviseen opetukseen, jossa tärkeämpää on ymmärrettävyys ja toimiva viestintä kuin natiivinomainen tarkkuus.

Mitä opettajan tai järjestäjän kannattaa huomioida?

  • Käytä termiä, joka kuvaa parhaiten opetuksen tai palvelun kontekstia — esimerkiksi käytä ESL-terminologiaa, kun oppijat elävät englanninkielisessä yhteiskunnassa, ja EFL-terminologiaa ympäristössä, jossa englantia ei käytetä arjessa.
  • Ole tietoinen kielen, kulttuurin ja koulutuksen tarpeista: monilla oppijoilla on monia tavoitteita (työ, opiskelu, sosiaalinen elämä) ja eri taustoja.
  • Kunnioita oppijoiden äidinkieltä ja hyödynnä monikielisyyttä opetusresurssina (translanguaging, kotouttava opetus).
  • Selkeytä termin käyttöä viestinnässä — esimerkiksi oppituntikuvauksissa, hankehakemuksissa ja arvioinneissa — jotta oppijat ja sidosryhmät ymmärtävät, mitä palvelu tai kurssi tarjoaa.

Lopuksi

Termit ESL, EFL, EAL, ESOL ja ELF kuvaavat kaikki sitä, että englanti opitaan muiden kielten rinnalle, mutta ne korostavat eri näkökulmia: ympäristöä, opetustarkoitusta, osallistavuutta tai globaalia viestintää. Käytännössä rajat ovat liukuvia — tärkeintä on ymmärtää oppijoiden tarpeet ja valita opetukselle tavoitteisiin sopiva lähestymistapa.