Globalisaatio
Globalisaatio on maailman eri osien yhdistyminen, joka johtaa kansainvälisen kulttuurisen, taloudellisen ja poliittisen toiminnan laajentumiseen. Se on tavaroiden ja ihmisten liikkumista ja integroitumista eri maiden välillä. Globalisaatioon liittyy etuja ja haittoja, joilla kaikilla on taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Globalisaatio kuvaa lähinnä kauppakäytäntöjä, mutta se ulottuu myös näiden käytäntöjen taustalla oleviin viestintämalleihin ja kulttuurijärjestelmään.
Määritelmä
Termiä voidaan käyttää laajasti tarkoittaen asioiden tekemistä niin kuin kaukana asuvat ihmiset tekevät, tai suppeammin tarkoittaen maailmanlaajuisten normien noudattamista taloudessa, politiikassa, kulttuurissa, koulutuksessa, ympäristössä tai muissa asioissa. Se kuvaa tapaa, jolla maailman maat ja ihmiset ovat vuorovaikutuksessa ja integroituvat. Monet asiat ovat globalisoituneet, kun ihmiset ovat joutuneet kosketuksiin keskenään.
Talouden globalisaatio tarkoittaa sitä, että maat yhdistyvät yhdeksi suureksi maailmantaloudeksi, mikä helpottaa kansainvälistä kauppaa. 1900-luvun lopulla monet ihmiset sopivat alentavansa tulleja eli muista maista tuotavien tavaroiden veroja. Lennätin ja härkä muut viestintätekniikat ovat auttaneet ihmisiä ostamaan ja myymään tuotteita ympäri maailmaa, mikä on tuonut globalisaation. Herman E. Daly on sanonut, että kansainvälistymisen ja globalisaation välillä on tärkeä ero. Kansainvälistymisessä on kyse siitä, että kansakunnat työskentelevät yhdessä samojen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi sopimukset, liittoutumat ja muut kansainväliset sopimukset. Globalisaatiossa on kyse kansainvälisestä kaupasta, jota kansalliset rajat estävät vähemmän.
Poliittinen globalisaatio tarkoittaa sitä, miten instituutiot ja maat voivat vaikuttaa koko maailmaan. Yhdistyneet Kansakunnat ovat esimerkki globalisaatiosta, koska useimmat maailman maat ovat sen yleiskokouksen jäseniä. Tämä kansainvälinen järjestö voi saada maat noudattamaan sääntöjä ja soveltaa talouspakotteita maahan, joka ei noudata niitä. Tämä tarkoittaa sitä, että YK:n jäsenmaat rankaisevat maita olemalla puhumatta tai käymättä kauppaa niiden kanssa, joten ne eivät hyödy globalisaatiosta.
Kulttuurinen globalisaatio tarkoittaa sitä, että kulttuurista on tulossa homogeeninen, mikä tarkoittaa, että ihmiset eri puolilta maailmaa toimivat samalla tavalla. Esimerkiksi monet ihmiset ympäri maailmaa kirjoittavat latinalaisilla aakkosilla, käyttävät T-paitoja ja farkkuja ja katsovat Hollywood-elokuvia ja muuta mediaa.
Kritiikki
Jotkut ihmiset, kuten Noam Chomsky, eivät pidä globalisaatiosta, koska heidän mielestään se vain auttaa rikkaita rikastumaan tekemällä köyhistä köyhempiä. Offshore-ulkoistaminen, esimerkiksi se, että yritys palkkaa työntekijöitä kehitysmaasta, on usein osa globalisaatiota. Tämä tarkoittaa joskus sitä, että jotkut ihmiset kehittyneessä maassa menettävät työpaikkansa. Joseph Stiglitzin mukaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kaltaiset kansainväliset ryhmät ovat vaikeuttaneet köyhien maiden rikastumista. Globalisaatio tarkoittaa myös sitä, että muista maista tulevat ongelmat vaikuttavat omaan maahasi. Esimerkiksi 1930-luvun suuri lama alkoi Yhdysvalloista, mutta vaikutti koko maailmaan.
Monet maat eivät myöskään pidä siitä, että kansainväliset järjestöt, kuten Yhdistyneet Kansakunnat, määräävät niille, mitä niiden on tehtävä. Ne kuitenkin tottelevat välttääkseen pakotteita. Monet kritisoivat myös sitä, että globalisaatio tarkoittaa sitä, että yhä harvemmat ihmiset päättävät, mitkä tuotemerkit, kuten Coca-Cola ja McDonald's, valtaavat pienemmät, paikalliset kaupat ja yritykset. He kritisoivat sitä, että vaikutusvaltaisilla mailla on suurempi vaikutusvalta maailman kulttuuriin kuin muilla. Esimerkiksi Yhdysvallat on suurin kulttuurin viejä, mikä tarkoittaa, että maista ympäri maailmaa on tulossa Yhdysvaltojen kaltaisia. Tämä kuitenkin vahingoittaa paikallisia kulttuureja. Jean Baudrillard uskoo, että globalisaatio vahingoittaa paikallisia kulttuureja ja on syy suurimpaan osaan terrorismista. Hän uskoo myös, että useimmat globalisaation kannattajat haluavat vain pysyä vallassa.
Gregory Meyjes tulkitsee globalisaation olevan pitkälti hegemoninen ja epätasa-arvoinen sosiokulttuurisen pakottamisen prosessi. Meyjes kyseenalaistaa erilaiset prosessit (taloudelliset, poliittiset ja kulttuuriset), joiden avulla globalisaatio tai maailmanlaajuistuminen on suosinut nopeaa anglo-kulttuurista ylivaltaa asteittaisemman, tasa-arvoisemman kehityksen kohti osallistavaa maailmansivilisaatiota, ja puoltaa kulttuuripolitiikkaa, joka tukee paikallisten etnokulttuuristen perinteiden välisiä "ekologisia" suhteita suojelemalla lyhyellä aikavälillä kulttuurista erityisluonnetta ja sallimalla mahdollisimman monien kulttuuriryhmien orgaanisesti osallistua kokonaisuuteen. Globaalilla tasolla Meyjes ehdottaakin termiä universalisaatio tai yleistyminen tarkoittamaan (suurelta osin) valtiotason ja valtiotasoa alemman tason ryhmien ja "kansakuntien" välistä (suurelta osin) ei-pakotettua sosiokulttuurista vaihtoprosessia - eli transnationaalista prosessia, joka pohjustaa universaalin sivilisaation asteittaista syntymistä.
Tuki
Toiset, kuten Thomas Friedman, uskovat, että globalisaatio voi yhdistää ihmisiä ja tehdä kaikista rikkaampia ilman, että paikallisista kulttuureista luovutaan. Globalisaatiota kannattavat ihmiset uskovat myös, että se vähentää sodan todennäköisyyttä, koska se on huono asia liiketoiminnalle. Francis Fukuyama väitti myös, että globalisaatio johtaisi lopulta maailmanhallintajärjestelmään, jonka ansiosta sodat loppuisivat.
Monet uskovat, että globalisaatio auttaa köyhempiä maita tuomalla niille liiketoimintaa. Maailmanpankin raportin mukaan Intian ja Indonesian köyhyys puolittui globalisaation ansiosta. Raportissa sanottiin myös, että köyhien maiden ihmiset elävät pidempään ja paremmin, koska he ansaitsevat enemmän rahaa.
