Eurytides marcellus – Zebra Swallowtail, Tennesseen virallinen perhonen
Zebra Swallowtail (Eurytides marcellus) on pohjoisamerikkalainen perhonen. Se kuuluu Papilionidae-heimoon. Jotkut kirjoittajat sijoittavat lajin Iphiclides-, Graphium- ja Papilio-sukuihin. Sen selvä mustavalkoraitainen kuvio muistuttaa seepran kuviota. Zebra Swallowtail on Tennesseen virallinen perhonen.
Tuntomerkit
Laji on helppo tunnistaa mustavalkoisista pitkittäisraidoista ja takasiipien pitkistä “pyrstöistä”. Siivissä on tyypillisesti myös pienet siniset täplät ja punainen laikku takasiipien tyvessä. Siipiväli on noin 6–10 cm. Koiraat ja naaraat ovat ulkoisesti melko samannäköisiä.
Zebra Swallowtaililla on selvä vuodenaikaismuoto: kevätmuoto on usein pienempi ja vaaleampi, mustat raidat kapeammat ja pyrstöt lyhyemmät. Kesämuoto on tummempi, raidat leveämmät ja pyrstöt pitemmät.
Levinneisyys ja elinympäristö
Lajia tavataan laajasti itäisessä ja kaakkoisessa Pohjois-Amerikassa. Esiintymisalue seuraa sen isäntäkasvien, Asimina-suvun (pawpaw), levinneisyyttä. Tyypillisiä elinympäristöjä ovat kosteahkot lehdot, jokilaaksot, pensaikkoiset metsäaukot ja niityt sekä asuinalueiden reunavyöhykkeet, jos lähettyvillä kasvaa pawpaw’ta.
Isäntäkasvit ja ravinto
Toukat elävät vain Asimina-suvun kasveilla (mm. Asimina triloba), jotka kuuluvat annonakasveihin (Annonaceae). Näiden kasvien yhdisteet tekevät toukista pahanmakuisia monille saalistajille, ja vaikutus säilyy osin myös täysikasvuisilla perhosilla.
Aikuiset perhoset imevät ravintoa erilaisista kukista sekä toisinaan ylikypsistä hedelmistä. Koiraat keräävät lisäksi mineraaleja kosteasta maasta (ns. mud puddling), mikä tukee lisääntymistä.
Elinkaari
Naaraat munivat yksittäisiä munia nuorille pawpaw-lehdille tai versonkärkiin. Toukkavaiheessa laji käy läpi useita kehitysvaiheita ja puolustautuu tyypillisellä papillionideille ominaisella, esiin kääntyvällä osmeterium-elimellä. Kotelo voi olla vihreä tai ruskea ja muistuttaa lehteä tai pientä oksaa.
Vuosittaisia sukupolvia on pohjoisessa tavallisesti kaksi (kevät–kesä), etelämpänä useampia ja lentoajanjakso pitenee keväästä syksyyn. Lento on nopeaa ja matalaa, ja perhosta nähdään useimmiten pawpaw-kasvustojen läheisyydessä.
Käyttäytyminen
Lento on vuoroin liitävää ja nopein siiveniskuin etenevää. Perhoset paistattelevat usein auringossa siivet levällään ja liikkuvat ravinnonhaussa avoimilla paikoilla, metsäteiden varsilla ja jokivarsiniityillä. Koiraat partioivat isäntäkasvien ympärillä etsiessään naaraita.
Nimeäminen ja luokittelu
Zebra Swallowtail kuuluu Papilionidae-heimoon ja sukuun Eurytides, mutta kirjallisuudessa laji on toisinaan sijoitettu myös Iphiclides-, Graphium- ja Papilio-sukuihin. Lajin tieteellinen nimi on Eurytides marcellus, ja siihen viitataan englanniksi usein nimellä “zebra swallowtail”.
Tennesseen tunnuslaji ja suojelu
Zebra Swallowtail on Tennesseen virallinen perhonen, mikä heijastaa sen näkyvyyttä osavaltion jokilaaksoissa ja lehtometsissä, joissa pawpaw kasvaa yleisesti. Laji ei ole laajasti uhanalainen, mutta paikallinen menestys riippuu isäntäkasvien saatavuudesta ja kosteiden lehtojen säilyttämisestä. Puutarhureita, jotka haluavat tukea lajia, kannustetaan istuttamaan Asimina-lajeja, jos ilmasto ja tila sen sallivat.
Kuvaus
Seeprakielekkeellä on kolmionmuotoiset siivet. Sen takasiivissä (alasiivissä) on pitkät pyrstöt. Sen siivissä on joitakin mustavalkoisia merkkejä. Takasiivissä on pieniä punaisia ja sinisiä merkkejä. Kausimuotoja on kaksi. Kevätmuodot ovat valkoisempia. Niillä on pienet mustat pyrstöt, joiden kärjet ovat valkoiset. Kesämuodot ovat enemmän mustia. Niillä on pidemmät pyrstöt, joissa on enemmän valkoista. Siipien kärkiväli on 2 2/5-3 1/2 tuumaa.
Kesän muoto
Jakelu
Tätä lajia tavataan Pohjois-Amerikan itä- ja kaakkoisosissa.
Habitat
Tätä perhosta voi tavata useissa eri elinympäristöissä pawpaw-puiden läheisyydessä. Tällaisia elinympäristöjä ovat esimerkiksi avoimet metsät, nurmipellot, savannit ja eteläiset mäntymetsät.
Lentoaika
Seeprakyyhkyä voi nähdä maaliskuun lopusta elokuuhun levinneisyysalueensa pohjoisosassa. Levinneisyysalueensa eteläosassa sitä voi nähdä helmikuusta joulukuuhun.
Elinkaari
Naaraat munivat yksitellen pawpaw-lehdille. Joskus ne munivat myös puunrunkoon. Muna on vaaleanvihreä. Kolmen päivän kuluttua se muuttuu oranssinruskeaksi. Juuri ennen kuoriutumista se muuttuu tummanharmaaksi. Toukat ovat kannibalistisia (tämä tarkoittaa, että kaksi saman lajin yksilöä syö toisensa). Nuoret toukat ovat mustia. Vanhemmilla toukilla on kaksi eri värimuotoa. Yleisempi muoto on vihreä. Siinä on keltaisia ja valkoisia raitoja. On olemassa kolmivärinen (eli kolmivärinen) kaistale, joka on sinivalkoinen, musta ja keltainen. Harvinaisempi muoto on musta, jossa on valkoisia ja oransseja raitoja. Toukalla on pahanhajuinen, haarautuva rauhanen, jota kutsutaan osmeteriumiksi. Se sijaitsee heti pään takana. Se käyttää osmeteriumia saalistajien pelotteluun. Osmeterium voi vetäytyä takaisin pään sisään, kun toukka ei käytä sitä. Kotelo on joko vihreä tai ruskea. Kotelo vaipuu talvehtimaan. Sen levinneisyysalueen pohjoisosassa sillä on 1-2 pesintää vuodessa. Levinneisyysalueensa eteläosassa sillä on 3-4 pesintää vuodessa.
Seeprakyyhkysen munat. Vasemmanpuoleinen muna on 1 päivän vanha. Oikea muna on 3 päivän ikäinen.
Vihreä toukka
Musta toukka
Ruskea kotelo
Isäntäkasvit
Seuraavassa on luettelo isäntäkasveista, joilla Zebra Swallowtail -toukka ruokailee:
- Asimina incarna
- Asimina reticulata
- Asimina tetramera - Nelilehtinen tassutassu
- Asimina triloba - tavallinen tassunpihlaja
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Eurytides marcellus -nimisen lajin yleisnimi?
V: Eurytides marcellus -lajin yleisnimi on seeprakyyhkynen.
Kysymys: Missä seeprakielihäntää esiintyy?
V: Seeprakyyhkyä tavataan Pohjois-Amerikassa.
Kysymys: Mihin heimoon seeprakielihäntä kuuluu?
V: Seeprakyyhkynen kuuluu Papilionidae-heimoon.
Kysymys: Onko seeprakyyhkynen Tennesseen virallinen perhonen?
V: Kyllä, seeprakielihäntä on Tennesseen virallinen perhonen.
K: Mikä kuvio on seepranhännän siivissä?
V: Zebra Swallowtailin siivissä on selvä mustavalkoinen raidallinen kuvio, joka muistuttaa seepran siipiä.
Kysymys: Mihin sukuun jotkut kirjoittajat ovat sijoittaneet Eurytides marcellusin?
V: Jotkut kirjoittajat ovat sijoittaneet Eurytides marcelluksen Iphiclides-, Graphium- ja Papilio-sukujen joukkoon.
Kysymys: Onko seeprakyyhkyä tavattu muualla kuin Pohjois-Amerikassa?
V: Tekstissä ei mainita, esiintyykö seeprakielihäntää muualla kuin Pohjois-Amerikassa.
