Valegaviaali
Vääränlainen gharial eli malaijin gharial (Tomistoma schlegelii) on makean veden matelija. Se näyttää krokotiililta, jolla on hyvin ohut ja pitkä kuono, kuten gharialilla. Siitä lajin nimi on peräisin.
Se on pitkään luokiteltu Crocodylidae-heimoon. Viimeaikaiset immunologiset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että se on läheisempää sukua gharialille kuin alun perin luultiin. Niinpä se luokitellaan nyt sittenkin Gavialidae-heimoon.
Eläin on kotoisin kuudesta jokijärjestelmästä Sumatralla ja Malesiassa. Sitä tavataan myös Borneolla, Jaavalla, Vietnamissa, Thaimaassa (ei tavattu sitten vuoden 1970) ja mahdollisesti Sulawesilla. Etelä-Kiinasta löydetyt fossiilit viittaavat siihen, että laji on esiintynyt siellä joskus menneisyydessä.
Valegharial, kuten kaikki muutkin krokotiilit, munii munia. Se pesii munakumpuja. Naaraat ovat yleensä sukukypsiä 2-3 metrin ikäisinä. Paritetut naaraat munivat 30-60 munan kimpun kuivien lehtien tai turpeen muodostamaan kasaan. Kun munat on laskettu ja kumpu on rakennettu, naaras jättää pesänsä. Toisin kuin useimmat muut krokotiililajit, poikaset eivät saa vanhempiensa huolenpitoa, ja ne ovat vaarassa joutua petojen, kuten villisikojen, mongussien, suurten kissojen, kuten tiikereiden ja leopardien, sivilettien ja villien koirien syömiksi. Poikaset kuoriutuvat 90 päivän kuluttua ja jäävät huolehtimaan itsestään.
Valegharialia uhkaa sukupuutto suurimmalla osalla sen levinneisyysalueesta. Sen elinympäristö on tuhoutunut makeanveden soiden kuivattamisen ja ympäröivien sademetsien raivaamisen vuoksi. Eläintä metsästetään usein sen nahan ja lihan vuoksi, ja sen munat viedään usein ihmisravinnoksi. Malesian ja Indonesian hallitukset ovat kuitenkin ryhtyneet myönteisiin toimiin estääkseen sen sukupuuttoon kuolemisen luonnosta.
Vääränlainen gharial
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on valegharial?
V: Väärä gharial, joka tunnetaan myös nimellä malaijilainen gharial, on makean veden matelija, joka näyttää krokotiililta ja jolla on hyvin ohut ja pitkä kuono. Se on luokiteltu Gavialidae-heimoon sen jälkeen, kun viimeaikaiset immunologiset tutkimukset osoittivat, että se on läheisempää sukua gharialille kuin alun perin luultiin.
Kysymys: Missä valegharialia voi tavata?
V: Väärää gharialia tavataan kuudessa jokijärjestelmässä Sumatralla ja Malesiassa sekä Borneolla, Jaavalla, Vietnamissa, Thaimaassa (ei ole tavattu sitten vuoden 1970) ja mahdollisesti Sulawesilla. Fossiileja on löydetty myös Etelä-Kiinasta, mikä viittaa siihen, että sitä on esiintynyt siellä joskus menneisyydessä.
Kysymys: Miten valegharial lisääntyy?
V: Kuten kaikki muutkin krokotiilit, valeghariali munii. Naaraat ovat yleensä sukukypsiä 2-3 metrin ikäisinä, ja ne munivat 30-60 munan kimpun kuivien lehtien tai turpeen kumpuun ennen kuin ne hylkäävät pesänsä. Toisin kuin useimmat muut krokotiililajit, poikaset eivät saa vanhempien huolenpitoa, ja ne jätetään selviytymään itsestään kuoriuduttuaan 90 päivän kuluttua.
K: Mitä uhkia tämä laji kohtaa?
V: Valegharialia uhkaa sukupuutto suurimmalla osalla sen levinneisyysalueesta, koska makean veden suomaiden kuivattaminen ja ympäröivien sademetsien raivaaminen poistavat sen elinympäristön. Lisäksi sitä metsästetään usein sen nahan ja lihan vuoksi, ja sen munat viedään usein ihmisravinnoksi.
Kysymys: Onko olemassa toimia sukupuuton estämiseksi?
V: Kyllä, sekä Malesian että Indonesian hallitukset ovat ryhtyneet myönteisiin toimiin estääkseen sukupuuttoon kuolemisen luonnosta.
K: Onko tämä laji sukua muille matelijoille?
V: Kyllä, viimeaikaiset immunologiset tutkimukset osoittavat, että se on läheisempää sukua Gavialidae-heimolle kuin alun perin luultiin, vaikka se on aiemmin luokiteltu Crocodylidae-heimoon.
K: Kuinka suuriksi naaraat yleensä kasvavat sukukypsinä?
V: Naaraat kasvavat täysikasvuisina yleensä 2-3 metrin mittaisiksi.
