Pierre-Félix Guattari – ranskalainen filosofi, psykiatri ja ekosofian perustaja
Pierre-Félix Guattari — ranskalainen filosofi ja psykiatri, ekosofian ja skitsoanalyysin uranuurtaja. Tunnettu Deleuzen kanssa kirjoitetusta Kapitalismi ja skitsofrenia -teoksesta.
Pierre-Félix Guattari (ransk: [ɡwataʁi] (kuuntele) , "feh-LEEX GWA-tah-rhee"; 30. huhtikuuta 1930 - 29. elokuuta 1992) oli ranskalainen psykiatri, filosofi, semiologi ja aktivisti. Hän perusti kaksi tieteenalaa nimeltä skitsoanalyysi ja ekosofia, ja hänet tunnetaan parhaiten akateemisesta yhteistyöstään Gilles Deleuzen kanssa, erityisesti heidän kaksiosaisesta kirjastaan Kapitalismi ja skitsofrenia. Sen ensimmäinen osa on nimeltään Anti-Oidipus, ja se julkaistiin vuonna 1972, ja toinen osa on A Thousand Plateaus, joka julkaistiin vuonna 1980.
Elämä ja työ
Guattari työskenteli koulutukseltaan psykiatrina ja oli pitkään käytännönläheisesti mukana psykiatrisissa vastaanotoissa ja laitoksissa. Hän oli poliittisesti aktiivinen ja osallistui 1960– ja 1970-lukujen vasemmistolaisiin liikkeisiin sekä erilaisiin yhteisöllisiin, terapeuttisiin ja kulttuurisiin hankkeisiin. Guattari yhdisti kliinisen kokemuksen teoreettiseen työhön, ja hänen kirjoituksensa käsittelevät muun muassa yksilön ja yhteiskunnan suhteita, halua, valtaa, ekologisia kriisejä ja kollektiivisia muutoksia.
Keskeiset käsitteet ja ideat
- Skitsoanalyysi – Guattarin ja Deleuzen kehittämä vaihtoehto perinteiselle psykoanalyysille. Se korostaa halun sosiaalisia ja tuotannollisia ulottuvuuksia, vastustaa Oidipus-mallin yksioikoista soveltamista ja tutkii, miten halu kytkeytyy yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin järjestelmiin.
- Ekosofia – Guattarin laajennus ekologiseen ajatteluun, jossa yhdistyvät ympäristön, sosiaalisten suhteiden ja subjektiivisuuden kysymykset. Ekosofia pyrkii kokonaisvaltaiseen muutokseen, jossa ekologinen ajattelu ulottuu myös ihmisten välisiin käytäntöihin ja mielentiloihin.
- Desiring-machines (halukoneet) – metafora, jolla kuvataan halun toimintaa koneellisena, verkottuneena prosessina, joka tuottaa liitoksia ja yhteyksiä ihmisten, esineiden ja instituutioiden välillä.
- Agencement / Assemblage – käsite, joka kuvaa heterogeenisten elementtien muodostamia kokoonpanoja; korostaa, että sosiaaliset ja kulttuuriset ilmiöt syntyvät erilaisten osatekijöiden yhteisvaikutuksesta.
- Deterritorialisointi ja reterritorialisointi – prosessit, joissa merkitykset, käytännöt tai suhteet irrotetaan alkuperäisistä yhteyksistään (deterritorialisointi) ja sitten mahdollisesti kiinnittyvät uudelleen toisiin yhteyksiin (reterritorialisointi).
Merkittävät teokset
- Anti-Oidipus (yhdessä Gilles Deleuzen kanssa, 1972) – kritiikkiä perinteistä psykoanalyysiä kohtaan ja analyysiä halun poliittisista ulottuvuuksista.
- A Thousand Plateaus (yhdessä Gilles Deleuzen kanssa, 1980) – käsittelee mm. rhizomia, assemblage-ajattelua ja moninaisuutta muodostaen toisen osan teoksesta Kapitalismi ja skitsofrenia.
- Les Trois écologies (suom. usein Kolme ekologiaa, 1989) – Guattarin keskeinen ekosofinen teksti, jossa yhdistyvät ympäristö-, sosiaaliset ja subjektiiviset ekologiat.
- Chaosmosis (fra. Chaosmose, 1992) – Guattarin loppukauden kirjoitus, jossa hän esittää etiko-estettisiä suuntaviivoja subjektiivisuuden uudelleenmuotoilulle muuttuvassa maailmassa.
Vaikutus ja perintö
Guattarin ajattelu on vaikuttanut laajasti filosofiassa, kulttuurintutkimuksessa, taiteessa, poliittisessa teoriassa ja ympäristöajattelussa. Hänen terminologiansa — kuten assemblage, deterritorialisointi ja halukoneet — on vakiintunut monien teoriaperinteiden käyttöön. Guattarin painotus monimuotoisuudesta, paikallisesta toiminnasta ja mielentilan merkityksestä yhteiskunnallisissa muutoksissa on edelleen ajankohtainen erityisesti globaalien kriisien ja ekologisten haasteiden yhteydessä.
Vaikka Guattarin kieli ja ajatuskulut voivat olla teoreettisesti tiiviitä, hänen työnsä tarjoaa työkaluja ymmärtää miten henkilökohtainen, sosiaalinen ja ekologinen kytkeytyvät toisiinsa ja miten muutokset voivat syntyä mikro- ja makrotason vuorovaikutuksissa.
Life
Guattari syntyi Pariisin ulkopuolella sijaitsevassa Villeneuve-les-Sablonsin esikaupungissa vuonna 1930. Hän oppi harjoittamaan psykoanalyysiksi kutsuttua psykologiaa opettajansa Jacques Lacanin kanssa 1950-luvun alussa. Myöhemmin hän työskenteli La Borde -nimisellä psykiatrisella klinikalla, joka oli hänen työnantajansa koko loppuelämänsä ajan.
Guattari osallistui vuosina 1955-1965 Pariisissa ilmestyneen kommunistisen sanomalehden La Voie Communiste (Kommunistinen tie) kirjoittamiseen. Hän oli poliittisesti aktiivinen Ranskassa koko 1960-luvun, ja hän tapasi akateemisen kumppaninsa Gilles Deleuzen poliittisen työnsä kautta. Yhdessä he julkaisivat kaksiosaisen teoksen Capitalism and Schizophrenia vuosina 1972 ja 1980. He kirjoittivat myös monia muita teoksia, muun muassa Mitä on filosofia? (1991).
Guattari kuoli La Bordessa sydänkohtaukseen 29. elokuuta 1992, 62-vuotiaana. Hänen kumppaninsa Gilles Deleuze kuoli kolme vuotta myöhemmin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Pierre-Félix Guattari?
A: Pierre-Félix Guattari oli ranskalainen psykiatri, filosofi, semiologi ja aktivisti.
K: Mitkä kaksi alaa hän perusti?
V: Hän perusti kaksi alaa, joita kutsutaan skitsoanalyysiksi ja ekososofiaksi.
K: Mikä on hänen tunnetuin teoksensa?
V: Hänen tunnetuin työnsä on hänen akateeminen kumppanuutensa Gilles Deleuzen kanssa, erityisesti heidän kaksiosainen kirjansa Capitalism and Schizophrenia.
K: Milloin Kapitalismi ja skitsofrenia -teoksen osat julkaistiin?
V: Ensimmäinen osa on nimeltään Anti-Oidipus ja se julkaistiin vuonna 1972, ja toinen osa on A Thousand Plateaus, joka julkaistiin vuonna 1980.
K: Millainen ajattelija Guattari oli?
V: Guattari oli ranskalainen psykiatri, filosofi, semiologi ja aktivisti.
K: Mitä Guattari teki tullakseen kuuluisaksi?
V: Hän tuli tunnetuksi siitä, että hän perusti kaksi tieteenalaa nimeltä skitsoanalyysi ja ekosofia sekä akateemisesta yhteistyöstään Gilles Deleuzen kanssa heidän kaksiosaisen kirjansa Capitalism and Schizophrenia parissa.
Etsiä