Kommunismi

Historia

Vuonna 1848 Karl H. Marx ja Friedrich Engels kirjoittivat Kommunistisen manifestin. Se oli lyhyt kirja, jossa esiteltiin kommunismin perusajatukset. Useimmat sosialistit ja kommunistit käyttävät tätä kirjaa vielä nykyäänkin apuna politiikan ja talouden ymmärtämisessä. Myös monet ei-kommunistit lukevat sitä, vaikka eivät olisikaan samaa mieltä kaikesta siinä esitetystä.

Karl Marx sanoi, että yhteiskunnan muuttuminen kommunistiseksi elämäntavaksi edellyttää muutoksen aikaa. Tänä aikana työläiset hallitsisivat yhteiskuntaa. Marx oli hyvin kiinnostunut vuoden 1870 Pariisin kommuunin kokemuksista, jolloin Pariisin työläiset johtivat kaupunkia sen jälkeen, kun Ranskan armeija oli hävinnyt Preussin armeijalle. Hänen mielestään tämä käytännön kokemus oli tärkeämpi kuin eri radikaaliryhmien teoreettiset näkemykset.

Monet ryhmät ja yksilöt pitivät Marxin ajatuksista. 1900-luvun alkuun mennessä oli syntynyt maailmanlaajuinen sosialistinen liike, jota kutsuttiin sosiaalidemokratiaksi. Se sai vaikutteita Marxin ajatuksista. He sanoivat, että eri maiden työläisillä oli enemmän yhteistä keskenään kuin työläisillä oli yhteistä pomojen kanssa omissa maissaan. Vuonna 1917 Vladimir Lenin ja Leon Trotski johtivat lokakuun vallankumouksessa venäläistä ryhmää nimeltä bolševikit. He pääsivät eroon Venäjän väliaikaisesta hallituksesta, joka oli muodostettu helmikuun vallankumouksen jälkeen tsaaria (keisaria) vastaan. He perustivat Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton, jota kutsutaan myös Neuvostoliitoksi tai Neuvostoliitoksi.

Neuvostoliitto oli ensimmäinen maa, joka väitti perustaneensa työväenvaltion. Todellisuudessa maasta ei koskaan tullut kommunistista Marxin ja Engelsin kuvaamalla tavalla.

1900-luvulla monet ihmiset yrittivät perustaa työläisvaltioita. Myös Kiinassa oli 1940-luvun lopulla vallankumous, ja siellä perustettiin uusi hallitus, jonka johtajana toimi Mao Zedong. Kuuban saarella oli 1950-luvulla vallankumous, ja siellä perustettiin uusi hallitus, jonka johtajana toimi Fidel Castro. Aikoinaan tällaisia maita oli monia, ja näytti siltä, että kommunismi voittaisi. Kommunistipuolueiden hallitukset eivät kuitenkaan käyttäneet hallituksissaan demokratiaa, joka on hyvin tärkeä osa sosialismia ja kommunismia. Tämän vuoksi hallitukset erkaantuivat kansasta, mikä teki kommunismista vaikeaa. Tämä johti myös erimielisyyksiin ja jakautumiseen maiden välillä.

1960-luvulle tultaessa kolmasosa maailmasta oli kukistanut kapitalismin ja yritti rakentaa kommunismia. Useimmat näistä maista seurasivat Neuvostoliiton mallia. Jotkut seurasivat Kiinan mallia. Loput kaksi kolmasosaa maailmasta elivät edelleen kapitalismissa, ja tämä johti maailmanlaajuiseen kahtiajakoon kapitalististen ja kommunististen maiden välillä. Tätä kutsuttiin "kylmäksi sodaksi", koska sitä ei käyty aseilla tai armeijoilla vaan kilpailevilla aatteilla. Se olisi kuitenkin voinut muuttua suureksi sodaksi. 1980-luvulla Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat siitä, kenellä oli suurin armeija ja vaarallisimmat aseet. Tätä kutsuttiin "asevarustelukilpailuksi". Presidentti Ronald Reagan kutsui Neuvostoliiton kaltaisia kommunistisia maita "pahan valtakunnaksi", koska hän ei pitänyt kommunismista.

Berliinin muurin murtumisen jälkeen vuonna 1989 useimmat entiset kommunistiset maat ovat palanneet kapitalismiin. Kommunismilla on nyt paljon vähemmän vaikutusvaltaa ympäri maailmaa. Vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi. Noin viidesosa maailman ihmisistä asuu kuitenkin edelleen kommunistisen puolueen hallitsemissa valtioissa. Suurin osa näistä ihmisistä asuu Kiinassa. Muita maita ovat Kuuba, Vietnam, Laos ja Pohjois-Korea. Kommunistisia liikkeitä on myös Latinalaisessa Amerikassa ja Etelä-Afrikassa.

Friedrich Engels


Karl Marx, kommunismin keksijä.

Riidat

Monet ihmiset ovat kirjoittaneet omia ajatuksiaan kommunismista. Venäjän Vladimir Lenin oli sitä mieltä, että tarvitaan joukko ahkeria vallankumouksellisia (joita kutsutaan etujoukoksi), jotka johtavat sosialistista vallankumousta kaikkialla maailmassa ja luovat kommunistisen yhteiskunnan kaikkialle. Leon Trotski, joka oli myös Venäjältä, oli sitä mieltä, että sosialismin oli oltava kansainvälinen eikä ollut tärkeää saada sitä aikaan ensin Venäjällä. Hän ei myöskään pitänyt Josif Stalinista, josta tuli Neuvostoliiton johtaja Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924. Stalin pakotti Trotskin lähtemään Neuvostoliitosta vuonna 1928 ja tappoi hänet sitten vuonna 1940. Tämä säikäytti monet ihmiset, ja monet kommunistit kiistelivät siitä, oliko tämä oikein ja kenen ajatuksia olisi noudatettava.

Kiinan Mao Zedong ajatteli, että muut luokat olisivat tärkeitä Kiinan ja muiden kehitysmaiden vallankumouksen kannalta, koska näiden maiden työväenluokat olivat pieniä. Maon kommunismia koskevia ajatuksia kutsutaan yleensä maolaisuudeksi tai Mao Zedongin ajatukseksi. Stalinin kuoltua vuonna 1953 Mao näki itsensä maailmanlaajuisen kommunismin johtajana kuolemaansa 1976 asti. Nykyään Kiinan hallitusta hallitsee edelleen kommunistinen puolue, mutta maassa on niin sanottu sekatalous. Se on lainannut monia asioita kapitalismista. Kiinan nykyinen hallitus ei noudata maolaisuutta. Muutamat vallankumoukselliset muissa maissa, kuten Intiassa ja Nepalissa, pitävät kuitenkin edelleen hänen ajatuksistaan ja yrittävät käyttää niitä omissa maissaan.

Termien käyttö

Sana "kommunismi" ei ole kovin tarkka kuvaus vasemmistolaisista poliittisista järjestöistä. Monet poliittiset puolueet, jotka kutsuvat itseään "kommunisteiksi", saattavat itse asiassa olla reformistisempia (kannattavat uudistuksia ja hidasta muutosta vallankumouksen sijaan) kuin jotkut puolueet, jotka kutsuvat itseään "sosialisteiksi". Monet Latinalaisen Amerikan kommunistiset puolueet ovat menettäneet paljon jäseniä, koska nämä puolueet tekevät valtaan päästyään eri asioita kuin mitä ne ovat luvanneet. Chilessä vuosina 1970-1973 Salvador Allenden johtaman vasemmistolaisen Kansallisen yhtenäisyyden koalition (puolueryhmien) aikana Chilen kommunistinen puolue oli Chilen sosialistisen puolueen oikealla puolella. Se oli siis sosialistista puoluetta reformistisempi.

Monet kommunistiset puolueet käyttävät uudistusmielistä strategiaa. He sanovat, että työväenluokan ihmiset eivät ole tarpeeksi järjestäytyneitä tehdäkseen suuria muutoksia yhteiskunnissaan. Ne asettavat ehdokkaita, jotka valitaan demokraattisesti. Kun kommunistit valitaan parlamenttiin tai senaattiin, he taistelevat työväenluokan puolesta. Näin työväenluokan ihmiset voivat muuttaa kapitalistisen yhteiskuntansa sosialistiseksi.

Symbolit ja kulttuuri

Punainen väri on kommunismin symboli kaikkialla maailmassa. Myös punainen viisisakarainen tähti edustaa joskus kommunismia. Vasara ja sirppi on tunnettu kommunismin symboli. Se oli monien kommunistimaiden lipuissa (ks. artikkelin yläosa). Jotkut kommunistit käyttävät myös mielellään historian kuuluisien kommunistien, kuten Marxin, Leninin ja Mao Zedongin, kuvia koko kommunismin filosofian symboleina.

Laulu nimeltä The Internationale oli kommunismin kansainvälinen laulu. Siinä on sama musiikki kaikkialla, mutta laulun sanat on käännetty monille kielille. Venäläinen versio oli Neuvostoliiton kansallislaulu vuodesta 1922 vuoteen 1944.

Neuvostoliiton lipussa oleva sirppi kuvaa työläisen taistelua. Vasara lipussa edustaa työläisten taistelua. Molempien ylittäminen osoittaa niiden tuen toisilleen.

Monissa kommunistisissa ja entisissä kommunistimaissa on myös erityistä taidetta ja arkkitehtuuria. Sosialistisen realismin tyyliin tehtyjä maalauksia tehdään usein propagandatarkoituksessa, jotta voidaan esittää täydellinen versio maan kansasta ja poliittisesta johtajasta. Sosialistisen realismin tyyliin tehdyssä taiteessa, kuten näytelmissä, elokuvissa, romaaneissa ja maalauksissa, näytetään ahkeria, onnellisia ja hyvin ruokittuja tehdastyöläisiä ja maanviljelijöitä. Tämän tyyliset elokuvat, näytelmät ja romaanit kertovat usein tarinoita työläisistä tai sotilaista, jotka uhraavat itsensä maansa hyväksi. Maalauksissa näytettiin usein sankarillisia johtajan muotokuvia tai maisemia, joissa oli valtavia vehnäpeltoja. Stalinistisen arkkitehtuurin oli tarkoitus edustaa valtion ja sen poliittisen johtajan valtaa ja kunniaa. Myös jotkut ei-kommunistit nauttivat tämäntyyppisestä taiteesta.

Merkittäviä ihmisiä

• Fidel Castro
• Nicolae Ceauşescu
• Mihail Gorbatshov
• Che Guevara
• Erich Honecker
• Vladimir Lenin
• Karl Marx
• Friedrich Engels
• Josif Stalin
• Ho Chi Minh
• Mao Tse-Tung
• Leon Trotski
• Josip Broz Tito
• Kim Jong Un
• Deng Xiaoping

Aiheeseen liittyvät sivut

• Antikapitalismi
• Karl Marx
• Marxismi
• Trotskismi
• Kapitalismi
• Sosialismi