Jacques Lacan — elämä, keskeiset psykoanalyyttiset käsitteet ja vaikutus

Jacques Lacanin elämä ja ajatusmaailma: selkeä katsaus peilivaiheeseen, imaginaariseen/symboliseen/todelliseen, objet petit a:han, jouissanceen ja vaikutukseen psykoanalyysissä.

Jacques Lacan (Pariisi 13. huhtikuuta 1901 - Pariisi 9. syyskuuta 1981) oli ranskalainen psykoanalyytikko ja psykiatri. Hän lisäsi uusia ajatuksia psykoanalyysiin ja filosofiaan. Joitakin näistä ajatuksista ovat peilivaihe, subjektiviteetin kolme järjestystä (imaginaarinen, symbolinen ja todellinen), objekti vähän a ja jouissance. Hän puhui vuosittain seminaareissa vuodesta 1953 vuoteen 1981. Hän vaikutti 1960- ja 1970-luvuilla moniin ranskalaisiin intellektuelleihin. Hän puhui myös paluusta Sigmund Freudin ajatuksiin. Hän kutsui itseään freudilaiseksi (Freudin seuraajaksi).

Elämä ja uran eteneminen

Jacques Lacan syntyi Pariisissa ja opiskeli lääketiedettä ja psykiatriaa. Hän työskenteli muun muassa Sainte-Anne -sairaalassa ja osallistui ranskalaiseen psykiatriseen ja psykoanalyyttiseen keskusteluun 1920–1940-luvuilla. Lacanista tuli tunnettu 1930–1950-luvuilla julkaistujen esseidensä ja luentojensa kautta. Hän toimi aluksi myös jäsenenä Société Psychanalytique de Paris -yhteisössä, mutta erimielisyyksien seurauksena hän perusti myöhemmin oman koulukuntansa, École Freudienne de Parisin, vuonna 1964. Lacan piti vuosittaisia seminaareja vuodesta 1953 aina kuolemaansa 1981 saakka; nämä seminaarit muodostavat suuren osan hänen julkisesta tuotannostaan ja opetuksestaan.

Keskeiset psykoanalyyttiset käsitteet

• Peilivaihe (stade du miroir) — Lacanin varhainen käsite kuvaa lapsen kehitysvaihetta, jossa lapsi tunnistaa peilikuvansa kokonaisena yksilönä. Tämä tunnistus luo minän (ego) muodostumisen alun, mutta samalla syntyy vieraantuminen ja ristiriita minuuden ja identifikaatioiden välillä.
• Imaginaarinen, symbolinen ja todellinen — Lacan jakoi subjektiviteetin kolmeen järjestykseen: imaginäärinen (kuvat, identifikaatiot), symbolinen (kieli, lait, nimet ja lain rakenne) ja todellinen (se, mikä ei ole symbolisoitavissa ja jää aina puuttuvaksi kokemuksessa).
• Objet petit a (objekti 'vähän a') — tämä on puuttuva, toivon tai kaipuun kohde, joka pitää subjektin halun liikkeessä. Se ei ole konkreettinen esine vaan puuttuvaisuuden tai menetetyn osan symboli.
• Nom du Père (isän nimi) — symbolinen järjestys ja lain edustaja, joka estää kahden ihmisen välisen ristiriidan muuttumisen täysin imaginaariseksi ja mahdollistaa kielen ja yhteiskunnan järjestäytymisen.
• Jouissance — termi kuvaa nautinnon ja kärsimyksen rajan ylittämistä; se yhdistää mielihyvän ja tuskan elementtejä ja viittaa rajalliseen, usein kielteiseksi koettuun kielettömyyteen.
• Lalangue ja mathemetisaatio — Lacan korosti kielen roolia subjektin muodostumisessa ja kehitti teoreettisia malleja (matalogit, "mathemes") ja topologisia kuvia (esim. Borromeon solmu) kuvaamaan alitajunnan ja subjektin rakennetta.

Opetus, seminaarit ja kirjallinen tuotanto

Lacanin opetuksista suuri osa välittyi hänen pitkäkestoisissa seminaareissaan, jotka pidettiin vuodesta 1953 eteenpäin. Monet näistä luennoista on myöhemmin koottu kirjanmuotoon tai litteroitu. Keskeinen kokoelma on Écrits (1966), jossa on useita Lacanin tärkeimpiä esseitä. Myös Seminar-sarja (Seminar I–XXIII) on tärkeä lähdesarja, josta on julkaistu käännöksiä useille kielille.

Vaikutus ja vastaanotto

Lacanilla oli merkittävä vaikutus 1960–1970-lukujen ranskalaisessa ajattelussa. Hänen ajatuksensa vaikuttivat muun muassa kielitieteeseen, filosofiaan, kirjallisuustieteeseen, feministiseen teoriaan ja kulttuuritutkimukseen. Hänen oppilaitaan ja seuraajiaan ovat olleet muun muassa Jacques-Alain Miller (hänen vävy), Julia Kristeva ja monet muut eurooppalaiset ja latinalaisamerikkalaiset tutkijat. Lacanin teoria on myös vaikuttanut kansainvälisiin teoreetikkoihin kuten Slavoj Žižekiin.

Kritiikki ja kiistat

Lacania on arvosteltu sekä vahvan kannatuksen että voimakkaan kritiikin kohteena. Häntä on kehuttu innovatiivisuudesta ja syvyydestä, mutta myös syytettynä vaikealukuisuudesta, epäselvyydestä ja elitismistä. Clinically hän herätti kiistaa esimerkiksi lyhyiden terapiakäyntien (variabla session) käytöstä ja koulutuskysymyksistä: hänen suhteensa kansainvälisiin psykoanalyyttisiin järjestöihin oli jännitteinen ja hänelle myönnettiin virallisen kansainvälisen tunnustuksen puute osin näiden kiistojen vuoksi.

Perintö

Lacanin perintö on monitasoinen: hänen teoriansa on sekä kliinisesti että teoreettisesti vaikuttanut psykoanalyyttiseen ajatteluun, erityisesti korostaen kielen, symbolien ja kulttuurin merkitystä subjektin muodostumisessa. Hänen työtään tulkitaan yhä eri tavoin: toiset jatkavat hänen metateoreettisia innovaatioitaan ja sovelluksiaan, toiset kritisoivat hänen käsitteidensä käyttökelpoisuutta kliinisessä työssä.

Valikoitu bibliografia

• Écrits (kokoelma, 1966) – keskeisiä esseitä ja artikkeleita.
• Seminaarit (Seminar I–XXIII; julkaistu osin jälkikäteen) – vuosien varrelta koottuja luentosarjoja.
• Merkittäviä esseitä: esim. "Le stade du miroir", "The Function and Field of Speech and Language in Psychoanalysis", "The Four Fundamental Concepts of Psychoanalysis" (seminaarin aineisto).

Lacanin ajattelu pysyy kiistanalaisena mutta vaikutusvaltaisena: hänen käsitteensä tarjoavat riittoisan kielisuuden, subjektin ja halun analyysin, jota hyödynnetään laajasti humanistisissa tieteissä ja psykoanalyysin teoreettisessa keskustelussa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka on Jacques Lacan?

K: Mitä Jacques Lacan lisäsi psykoanalyysiin ja filosofiaan?

K: Kuinka kauan Jacques Lacan puhui seminaareissa?

K: Keneen Jacques Lacan vaikutti 1960- ja 1970-luvuilla?

K: Kenen ajatuksiin palaamista Jacques Lacan kannatti?

K: Millä nimellä Jacques Lacan kutsui itseään?

Hae kirjaimella