Psykoanalyysi
Psykoanalyysi on joukko psykologisia ja terapeuttisia teorioita ja tekniikoita. Sen aloitti itävaltalainen lääkäri Sigmund Freud, joka sai kokemusta muun muassa Josef Breuerin kliinisestä työstä.
Sittemmin psykoanalyysi on laajentunut ja sitä on tarkistettu, uudistettu ja kehitetty eri tavoin. Freudin omilla kollegoilla ja oppilailla, kuten Alfred Adlerilla ja Carl Jungilla, oli omat ajatuksensa. He jatkoivat ajatustensa kehittämistä Freudista riippumatta. Paljon myöhemmin Anna Freud ja Melanie Klein käyttivät ideoita ongelmalasten hoitoon.
Psykoanalyysin perusajatukset ovat:
Eturivi: G. Stanley Hall, Carl Jung; takarivi: Sigmund Freud, G. Stanley Hall, Carl Jung: Brill, Ernest Jones, Sándor Ferenczi, at: Clark University Worcesterissa, Massachusettsissa.
Freud ja hänen tyttärensä Anna, 1913
Tajuton mieli
Joskus ihmiset eivät osaa sanoa, miksi he tuntevat niin kuin tuntevat tai toimivat niin kuin toimivat. Sitä, mikä tunteet ja teot aiheuttaa, kutsutaan psykodynaamisessa teoriassa tiedostamattomaksi mieleksi.
Eri menetelmät
Psykoanalyysin" laajan sateenvarjon alla on ainakin 22 erilaista lähestymistapaa teoriaan ja kliiniseen hoitoon. Termi viittaa myös lapsen kehityksen tutkimusmenetelmään.
Freudilaisessa psykoanalyysissä käytetään hoitomuotoa, jossa kohde (analyyttinen potilas) puhuu, mukaan lukien vapaat assosiaatiot, fantasiat ja unet. Näistä analyytikko selvittää tiedostamattomat ristiriidat, jotka aiheuttavat potilaan oireet ja luonteenongelmat. Tulkitsemalla niitä potilaalle analyytikko luo oivalluksen ongelmista. Analyytikko tunnistaa ja selventää potilaan patologiset puolustukset, toiveet ja syyllisyyden.
Psykoanalyysia on kritisoitu monelta taholta. Sitä on kutsuttu pseudotieteeksi, ja siltä on puuttunut empiirinen tuki. Se on kuitenkin edelleen vaikutusvaltainen psykiatrian piirissä, joillakin tahoilla enemmän kuin toisilla.
