Automaattinen paloilmoitin – määritelmä, toiminta, tyypit ja käyttö

Palohälytin on elektroninen äänimerkki tai kello, jonka tehtävä on ilmoittaa rakennuksen käyttäjille tulipalosta ja käynnistää tarvittavat pelastustoimenpiteet. Palohälytin voi tuottaa voimakkaan, korkean äänen (sisäisiä sireeniasetuksia tai perinteistä kellosignaalia), ja nykyaikaiset laitteet voivat tarjota useita ääni- ja soittoasetuksia. Järjestelmiin kuuluvat laitteet ja ohjaus mahdollistavat myös erilaiset äänimerkkiprofiiilit, nauhoitetut hätätiedotteet sekä porrastetut eli kaksivaiheiset hälytykset.

Toimintaperiaate ja anturityypit

Automaattinen paloilmoitinjärjestelmä koostuu tunnistimista, ohjauspaneelista ja ilmoituslaitteista. Tavallisimmat anturityypit ovat:

• valosähköiset (fotoelektriset) savuilmaisimet – herkkiä kytevälle palolle ja savulle;
• ionisaatiosavuilmaisimet – reagoivat nopeasti liekkeihin ja pieniin hiukkasiin (käyttörajoitukset joidenkin tilojen vuoksi);
• lämpöilmaisimet – laukeavat, kun lämpötila nousee tai muuttuu nopeasti;
• monianturit – yhdistävät esimerkiksi savun ja lämmön havaitsemisen samassa kotelossa;
• manuaaliset paloilmoittimet (palopainikkeet), jotka mahdollistavat ihmisen ilmoituksen hätätilanteessa.

Ilmaisimien valinta riippuu tilan käyttötarkoituksesta, olosuhteista (esim. keittiö, varasto, konehuone) ja riskinarvioinnista.

Järjestelmän osat ja kytkennät

Palojärjestelmän keskusyksikkö (ohjauspaneeli) valvoo antureita ja hallitsee ilmoituslaitteita. Järjestelmät voivat olla:

• konventionaalisia – alueittain kytketyt ilmaisimet, joista keskuksella tiedetään vain vika-alue,
• adressoitavia – yksittäiset ilmaisimet antavat tarkan tunnistetiedon, mikä nopeuttaa paikallistamista,
• langattomia – sopivat esimerkiksi korjauskohteisiin tai kohteisiin, joissa kaapelointi on hankalaa.

Järjestelmäliitännät voivat käynnistää ulkoiset toimilaitteet, kuten sprinklerit, savunpoistotuulettimet, paloilmoitinkeskuksen etäilmoitukset ja hätävalaistuksen.

Hälytyksen toiminnot

Palojärjestelmä voi tehdä useita toimenpiteitä hälytyksen sattuessa, kuten:

• Hälyttää palokunnan automaattisesti, kun tulipalo on syttynyt.
• hälyttää sisäisen turvapalvelun, joka voi tarkistaa, onko kyseessä väärä hälytys, ennen kuin hälyttää palokunnan.
• Laukaisee hälytyksen rakennuksen tyhjentämiseksi.
• Käynnistää lämpö- ja savunpoistoaukot, sprinklerit, hätävalaistuksen ja muita automaatioita.
• Hissien valvonta (useimpia hissejä ei ole turvallista käyttää tulipalon aikana) ja muut turvallisuustoimenpiteet.

Joissakin kohteissa käytetään nauhoitettuja äänitiedotteita, joissa ensimmäisessä vaiheessa ilmoitetaan hätätilanteesta ja odotetaan vahvistusta, ja vasta toisessa vaiheessa käsketään rauhallinen evakuointi. Tämä vähentää väärien hälytysten haittoja ja paniikin riskiä.

Tyypilliset valmistajat ja tuotteet

Esimerkkejä palohälyttimiä ja ilmoituslaitteita valmistavista yrityksistä ovat Wheelock, Simplex, Edwards, Gentex, Johnson Controls, Fire-Lite ja Notifier (Fire-Lite ja Notifier ovat molemmat Honeywellin omistuksessa). Myös Fulleon tunnetaan muun muassa Roshni-elektronisesta äänimerkistään. Joissain vanhemmissa kohteissa voidaan yhä nähdä perinteisiä metallikelloja.

Käyttö ja harjoitukset

Palohälyttimiä ja koko hälytysjärjestelmää käytetään säännöllisesti paloharjoituksissa sekä todellisissa hälytyksissä. Harjoitukset opettavat henkilöstölle oikeat toimintatavat ja varmistavat, että laitteet toimivat. Järjestelmän toiminta tulisi testata määräajoin ja toimintakunto kirjata.

Väärät hälytykset ja niiden syyt

Väärällä hälytyksellä tarkoitetaan hälytystä, joka laukeaa ilman todellista palovaaraa. Yleisiä syitä ovat ruoanlaitosta, höyrystä, pölystä tai hyönteisistä johtuvat aiheet, maarikomponenttien viat, huono sijoittelu tai puutteellinen huolto. Väärien hälytysten tahallinen aiheuttaminen on useissa maissa lainvastaista ja voi johtaa rangaistuksiin.

Esteettömyys ja erityislaitteet

Monissa palojärjestelmissä on visuaalisia hälyttimiä eli stroboskooppeja, jotka ovat tärkeitä kuuroille ja kuulorajoitteisille. On myös olemassa laitteita, jotka ovat vähemmän äänekkäitä nukkumistiloissa ja erityisiä tärinähälyttimiä (esim. sängynalushälyttimet) kuulematta jäämisen estämiseksi. Lisäksi saatavana on eri värivaihtoehtoja, kuten valkoisia palovaroittimia tummille seinille.

Ylläpito, testaus ja virransyöttö

Järjestelmän luotettavuuden varmistamiseksi on tehtävä säännöllistä huoltoa ja testejä: toiminta- ja ilmoitustestit, antureiden puhdistus, paristojen ja varavoiman tarkastus sekä ohjauspaneelin diagnostiikat. Useimmissa kiinteistöissä hälyttimet toimivat verkkovirralla ja niissä on akkuvarmennus mahdollisen sähkökatkon varalle. Akku kannattaa vaihtaa valmistajan suositusten mukaan sekä testata korvaava virransyöttö säännöllisesti.

Standardit ja suojaustasot

Palojärjestelmiä ja niiden suunnittelua ohjaavat kansalliset ja kansainväliset standardit, jotka määrittelevät muun muassa anturityypit, asennustavat, testausvaatimukset ja dokumentoinnin. Esimerkiksi DIN 14675-1 koskee paloilmoitusjärjestelmien suunnittelua, asennusta ja ylläpitoa. Siinä on neljä suojaustasoa, jotka määräävät vaatimuksia ilmaisimien kattavuudelle, järjestelmän toimintavarmuudelle, valvonnalle ja huoltotasolle. Suojaustasojen valinta perustuu kohteen riskiluokitukseen ja käyttötarkoitukseen.

Yhteenveto

Automaattinen paloilmoitin on keskeinen osa rakennusten paloturvallisuutta. Oikein valittu, asennettu ja ylläpidetty järjestelmä havaitsee palon varhaisessa vaiheessa, käynnistää oikeat toimenpiteet ja auttaa suojelemaan ihmishenkiä ja omaisuutta. Hyvän järjestelmän valintaan kuuluu riskien arviointi, oikeiden anturityyppien valinta, säännöllinen testaus ja huolto sekä käyttäjien koulutus.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on palohälytin?

K: Mitkä yritykset valmistavat palovaroittimia?

K: Onko palovaroittimia erityyppisiä?

K: Mitä DIN 14675-1 kattaa?

K: Miten suuremmissa rakennuksissa käsitellään hätäjärjestelmiä?

K: Mitä tapahtuu, jos joku laukaisee väärän hälytyksen?

Hae kirjaimella