Friedrich Schiller (1759–1805) – runoilija, filosofi ja draamakirjailija
Johann Christoph Friedrich von Schiller (10. marraskuuta 1759 Marbach, Württemberg - 9. toukokuuta 1805 Weimar), joka tunnetaan yleensä nimellä Friedrich Schiller, oli saksalainen runoilija, filosofi, historioitsija ja draamakirjailija.
Elämä ja ura
Friedrich Schiller syntyi Württembergin Marbachissa 1759. Nuorena hän opiskeli lääkäriksi ja sai koulutuksensa Stuttgartin Karlsschule-koulussa, joka oli tuon ajan ducalin sotakoulu. Varhaisissa töissään Schiller kritisoi yhteiskuntaa ja auktoriteetteja, mikä johti erimielisyyksiin Württembergin viranomaisten kanssa.
Schillerista tuli nopeasti kuuluisuus draamallaan Die Räuber (Roskain, 1781), jonka menestys avasi hänelle tien teattereihin Mannheimissa ja muissa kaupungeissa. Vuonna 1789 hänet nimitettiin Jenen yliopistoon historian professoriksi. Myöhemmin hän muutti Weimariin, missä hän solmi läheisen ystävyyden ja myöhemmin yhteistyösuhteen Johann Wolfgang von Goethen kanssa. Yhteistyö heidän välillä oli keskeinen osa niin kutsuttua Weimarin klassismia.
Schiller sai aatelisarvon vuonna 1802 (nimi muuttui muotoon von Schiller) ja kuoli Weimarissa 1805.
Tärkeimmät teokset
- Die Räuber (Roskain) — läpimurroteos, joka käsittelee vapauden ja vallan kysymyksiä.
- Kabale und Liebe (Intrige ja rakkaus) — yhteiskuntakriittinen draama luokkaeroista ja vallan väärinkäytöstä.
- Don Carlos — historiallinen tragedia, jossa pohditaan vallan, lojaaliuden ja yksilönvapauden ristiriitoja.
- Wallenstein — suurimuotoinen trilogia, joka kuvaa kolmikymmenvuotista sotaa ja valtapeliä.
- Maria Stuart ja Wilhelm Tell — historialliset tragediat, joissa yhdistyvät jännittävä juoni ja moraaliset kysymykset.
- Runot ja balladit, kuten Das Lied von der Glocke (Kellolaulu) ja An die Freude (Iloon) — jälkimmäinen tunnetaan laajalti siitä, että Ludwig van Beethoven sävelsi sen osaksi 9. sinfoniaansa.
- Filosofiset ja esseistiset teokset, erityisesti Über die ästhetische Erziehung des Menschen (Ihmisen esteettisestä kasvatuksesta) — teokset käsittelevät taidetta, etiikkaa ja ihmisen kehitystä.
Keskeiset teemat ja vaikutus
Schillerin tuotannolle ovat tyypillisiä teemat vapaudesta, ihmisarvosta, moraalisesta vastuusta ja yksilön suhteesta yhteiskuntaan. Hän yhdisti draamaan vahvan eettisen ulottuvuuden ja poliittisen ajattelun, mutta myös esteettisen pohdinnan — miten kauneus ja taide muovaavat ihmisen vapautta ja sivistystä.
Schillerin yhteistyö Goethen kanssa ja heidän yhteinen kiinnostuksensa antiikin esikuvia kohtaan muovasivat saksankielistä klassismia ja vaikuttivat voimakkaasti eurooppalaiseen kirjallisuuteen ja ajatteluun 1800-luvulla. Hänen runonsa, näytelmänsä ja esseensä ovat edelleen keskeisiä lähteitä kirjallisuuden, filosofian ja historian tutkimuksessa.
Perintö
Schiller on yksi saksan kielen merkittävimmistä kirjailijoista. Hänen teoksensa ovat kestäneet aikaa sekä kirjallisena että ajatuksellisena perintönä: ne ovat olleet inspiraationa myöhemmälle draamalle, runoudelle ja poliittiselle pohdinnalle. Schillerin ajatukset esteettisestä kasvatuksesta ja vapauden merkityksestä ovat yhä tutkijoiden ja lukijoiden mielenkiinnon kohteena.


Friedrich Schiller, 1794


Schillerin (oikealla) ja Goethen muistomerkki Weimarissa.
Works
Pelaa
- Die Räuber (Ryöstäjät) (1781)
- Kabale und Liebe (Intrige ja rakkaus) (1784)
- Don Carlos, Infant von Spanien (Don Carlos) (1787)
- Wallenstein (1800)
- Die Jungfrau von Orleans (Orleansin neito) (1801)
- Maria Stuart (Maria Stuart) (1801)
- Turandot (1802)
- Die Braut von Messina (1803)
- Wilhelm Tell (William Tell) (1804)
- Demetrius (keskeneräinen hänen kuollessaan)
Runot
- An die Freude eli Oodi ilolle (1785), jonka pohjalta syntyi Beethovenin yhdeksännen sinfonian neljäs osa.
- Taiteilijat
- Ibykuksen kurjet
- Kello
- Columbus
- Hope
- Pegasus valjaissa
- Käsine
- Nänie, jonka Brahms sävelsi musiikiksi