Fujita Toyohachi (Kanji: 藤田豊八；Hiragana: ふじたとよはち) oli japanilainen kirjailija ja Itä-Aasian historian professori. Hän syntyi 1869 19. lokakuuta ja kuoli 1929 15. heinäkuuta. Fujita oli kotoisin Tokushiman prefektuurista. Hänen kiinalainen taiteilijanimensä oli Jianfeng / Kenfou (劍峰).
Elämä ja ura
Fujita toimi aktiivisesti Itä-Aasian historian tutkimuksen ja opetuksen parissa sekä Japanissa että Kiinassa. Hän perusti koulun Jiangsuun, Kiinaan, ja toimi myöhemmin opettajana Pekingin yliopistossa (Keisarillinen yliopisto, 京師大學堂). Hänet tunnettiin erityisesti opetus- ja tutkimustyöstään Itä-Aasian historian alalla sekä pyrkimyksistään edistää japanilaisten ja kiinalaisten tutkijoiden välistä vuorovaikutusta.
Teokset
Fujita kirjoitti useita teoksia, jotka suuntautuivat koulutukseen ja alueelliseen historiaan. Keskeisiä julkaisuja ovat muun muassa:
- Secondary Education East Asian history 《中等教育東洋史》 (keskiasteen Itä-Aasian historia)
- Research on the History of East-West Interactions《東西交涉史之研究（東西交渉史の研究） (tutkimus itä-länsi -suhteiden historiasta)
Nämä teokset olivat osa hänen pyrkimystään kehittää historian opetusta ja ymmärrystä Itä-Aasian roolista laajemmassa maailmanhistorian kontekstissa.
Kirjastokokoelma ja perintö
Fujita keräsi elämänsä aikana laajan ja arvokkaan kokoelman kiinalaista kirjallisuutta — yli 1700 nidettä. Hänen kuoltuaan kokoelma luovutettiin Toyo Bunkoon (東洋文庫) ja sijoitettiin erilliseen osastoon, joka tunnetaan nimellä Fujitan kirjasto 「藤田文庫」。 Tämä kokoelma on ollut tärkeä lähde sinologiassa ja Itä-Aasian tutkimuksessa, ja se on rikastuttanut japanilaista sekä kansainvälistä tutkijayhteisöä.
Fujita Toyohachi nähdään merkittävänä varhaisena Itä-Aasian historian tutkijana, joka edisti akateemista yhteistyötä Japanin ja Kiinan välillä sekä vaikutti monien opiskelijoiden ja tutkijoiden työhön. Hänen kirjallinen ja arkistollinen perintönsä säilyy edelleen arvokkaana osana Itä-Aasian tutkimuksen lähdeaineistoa.