Otsaluu (os frontis) — ihmisen kallo: rakenne, sijainti ja tehtävät

Otsaluu (os frontis) — rakenne, sijainti ja tehtävät selkeästi: tutustu otsaluun anatomiaan, osiin ja suojavaikutuksiin ja niiden merkitykseen. Lue lisää.

Otsaluu eli os frontis on ihmisen kallon etuosassa oleva luu. Otsaluun suurin osa on otsan alla. Nimi tulee latinankielisestä sanasta frons (joka tarkoittaa otsaa). Se koostuu kolmesta yhteenliitetystä osasta.

Alla olevassa kuvassa näkyvät otsaluut, jotka suojasivat neandertalilaisen kasvoja.

Rakenne

Otsaluu muodostaa kallon etuosan ja silmäkuoppien yläosan. Sen pinnalla näkyy useita tunnistettavia rakenteita:

• Otsan kyhmyt (eminentiat) — pyöristyneet kohoumat otsassa.
• Glabella — keskellä otsaa oleva matalampi alue kulmakarvojen välissä.
• Supraciliar-archet ja supraorbitaalikaaren alue — kulmakarvojen yläpuoliset reunat, joissa voi olla selkeä supraorbitaalikyhmy tai jyrkempi luukaarre (miespuolisilla usein selkeämpi).
• Supraorbitaalinen reikä tai lovi (supraorbital foramen/notch) — läpileikkaus, josta kulkevat hermo- ja verisuonirakenteet (esim. supraorbital nerve ja arteria).
• Otsanontelo (frontal sinus) — ilmasta täyttyneet ontelot otsaluun sisällä, vaihtelevat kooltaan yksilöllisesti.

Sijainti ja liitokset

Otsaluu liittyy useisiin ympäröiviin luihin:

• takana: päälakiluut (via kruunupiste, sutura coronalis)
• alareunassa: silmänontelon luurakenteet (ossa orbitalia) ja yläleuka- sekä nenäalueen luut
• syvemmät yhteydet: ettmoidiluu ja sphenoidiluusto

Tehtävät

• Suojaa aivojen otsalohkoa ja hermoston etuosaa kovaa iskua vastaan.
• Muodostaa otsan ja silmäkuoppien yläosan rakenteellisen perustan.
• Tarjoaa kiinnityspisteitä kasvojen ja pään pinnan lihaksille (esim. m. frontalis, osittain aponeuroosiin).
• Otsanontelot osallistuvat äänen resonanssiin ja vähentävät kallon painoa.

Kehitys ja variantit

Otsaluu kehittyy alun perin kahdesta osasta, jotka yleensä luutuvat yhteen lapsuudessa. Keskiviivan luujämä (sutura metopica) voi sulkeutua ajoissa lapsuusiässä, mutta toisinaan se säilyy läpi elämän (metopinen suture). Otsanontelot alkavat kehittyä varhaislapsuudessa ja laajenevat murrosiässä; niiden koko vaihtelee suuresti.

Rakenteessa on myös yksilöllisiä ja sukupuolisia eroja: esimerkiksi supraorbitaali- tai kulmakaaren korostuneisuus esiintyy usein selvemmin miehillä ja on ollut merkittävä tekijä mm. Neandertal-evoluutiossa.

Heräävä kliininen merkitys

• Traumat: otsaluun murtumat voivat vaurioittaa otsanonteloita ja aiheuttaa sidekudos- tai aivaan kohdistuvia komplikaatioita.
• Otsanontelotulehdus (frontal sinusitis): voi aiheuttaa kipua otsassa, paineen tunnetta ja joskus leviämisriskin kallononteloihin.
• Mikäli sutura metopica ei sulkeudu normaalisti tai sulkeutuu liian aikaisin (craniosynostosis), se voi vaikuttaa kallon muotoon ja vaatia neurokirurgista arviointia.
• Leikkaus- ja toimenpidemerkitys: otsaluuta käytetään usein pään alueen kirurgisissa toimenpiteissä; supraorbitaalinen aukko on käytännöllinen paikallinen anestesian suhteessa.

Hermotus ja verisuonet

Otsaluun alueen tuntohermot kulkevat pääosin supraorbitaalisen hermon kautta (haara V1-osasta, eli fiilinen haarasta). Verenkierrosta vastaavat mm. supraorbitaalinen arteria ja muut pienemmät haarat, jotka anastomoivat silmäontelon ja kasvojen verisuonten kanssa.

Yhteenveto

Otsaluu on kallon etuosan keskeinen luu, joka suojaa aivojen etuosaa, muodostaa otsan ja silmäkuopan ylärajan sekä sisältää yksilöllisiä rakenteita kuten otsanontelot ja supraorbitaalisen aukon. Sen muoto ja ominaisuudet vaihtelevat yksilöllisesti ja niillä on merkitystä sekä anatomiassa että kliinisessä työssä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on eturistiluu?

K: Mikä on otsaluun suurin osa?

K: Mistä nimi "otsaluu" tulee?

K: Kuinka monesta osasta otsaluu koostuu?

K: Mitä otsaluut ovat?

K: Mikä on otsaluun tehtävä?

K: Mitä os frontis tarkoittaa?

Hae kirjaimella