Futsal on sisätiloissa pelattava jalkapallon muoto, jota pelataan kovalla, sileällä kentällä ja nopeilla vaihdoilla. Pelissä on kaksi joukkuetta, joissa kummassakin on viisi pelaajaa kentällä (neljä kenttäpelaajaa ja maalivahti). Nimi tulee portugalin futebol de salao tai espanjan fútbol de sala ilmauksista, jotka tarkoittavat "salijalkapalloa" tai "huonejalkapalloa". Futsal on erittäin suosittu Etelä-Amerikan maissa, kuten Brasiliassa, Argentiinassa ja Uruguayssa, mutta sitä pelataan laajasti myös Euroopassa, Aasiassa ja muilla mantereilla.
Kenttä, varusteet ja pelaajamäärät
Varsinainen kenttä on kovapintainen ja sileä, ei nurmi. Kansainvälisissä otteluissa kentän mitat ovat tavallisesti 38–42 metriä pituutta ja 20–25 metriä leveyttä. Kansallisissa kilpailuissa mitat voivat olla joustavammat (esimerkiksi pituus voi vaihdella enemmän), mutta pelin idea säilyy samana. Maalin koko on pienempi kuin jalkapallossa ja peli käyttää yleensä kokoa 4 -pallo, joka on painavampi ja pomppii vähemmän kuin jalkapallon pallo.
Joukkue kentällä muodostuu viidestä pelaajasta, maalivahti mukaan lukien. Vaihtoja tehdään ns. "lentävällä" vaihtamisella (vaihdetaan pelin ollessa käynnissä), vaihtoja on rajattomasti ja vaihtopenkillä voi olla enintään yhdeksän vaihtopelaajaa, jolloin kokoonpano voi olla yhteensä 14 pelaajaa. Pelaajat käyttävät yleensä saman tyyppisiä varusteita kuin jalkapallossa: pelipaita, shortsit, säärisuojat ja sisäpelikengät.
Pelin kesto ja pelimuoto
Ottelu koostuu kahdesta 20 minuutin puoliajasta. Futsalissa kellon katsotaan usein pysähtyvän pelikatkojen ajaksi (eli peliaika on "tehokasta" aikaa), joten ottelun kokonaiskesto voi olla pidempi kuin 40 minuuttia. Joukkueilla on yleensä mahdollisuus ottaa yksi 60 sekunnin aikalisä per puolisko kilpailun sääntöjen mukaan. Tasatilanteissa voidaan pelata jatkoaika ja rangaistuspotkukilpailuja turnausmuodosta riippuen.
Säännöt ja pelin erikoisuudet
- Pallo potkaistaan sisään silloin kun pallo menee kentän ulkopuolelle sivuista (kick‑in), eli futsalissa ei käytetä heittoa sisään kuten jalkapallossa.
- Offside‑sääntöä ei ole.
- Maalivahdilla on rajoituksia: hän ei saa pitää palloa hallussaan yli neljää sekuntia omalla puoliskollaan, eikä hän saa käsitellä tahallista takaisin syötettyä palloa. Lisäksi maalivahdin takaisinottoihin ja pallonrajoihin liittyy erityis sääntöjä, jotka nopeuttavat peliä.
- Rangaistukset ja vapaapotkut: rikotessa annetaan suora vapaapotku, ja pelissä käytetään myös rangaistuspotkua (penalty) 6 metrin merkiltä, jos rike tapahtuu rangaistusalueella. Joukkueen kokoontuneet rikkeet lasketaan: kun joukkue on tehnyt viisi rikkeetä samassa puoliajassa, jokainen sitä seuraava rike johtaa ns. kertyvään vapaapotkuun ilman muuria, joka yleensä asetetaan 10 metrin merkille (tai lähemmäs rikekohtaa, jos se on lähempänä).
- Vaihtotilanne tapahtuu vaihtovyöhykkeestä ja vaihtajat tulevat kentälle vasta kun vaihtaja on poistunut. Vaihtoja voi tehdä rajoittamattoman määrän nopeasti pelin aikana.
Kortit, rangaistukset ja pelaajavähennykset
Tuomari voi antaa varoituksen (keltainen kortti) tai ulosajon (punainen kortti). Punaisen kortin saanut pelaaja on poissa pelistä loppuun asti. Lisäksi joukkue joutuu usein pelaamaan vajaamiehisenä määräajan: punaisen kortin jälkeen joukkue pelaa normaalisti yhdellä pelaajalla vähemmän tavallisesti kahden minuutin ajan tai kunnes vastustaja tekee maalin (sääntöjen mukaan). Myös akkumuloituvat rikkomukset johtavat rangaistuksiin, kuten aiemmin mainittuihin kertyrät vapaa‑potkuihin.
Taktiikka ja pelityyli
Futsal on erittäin nopea ja tekninen laji, jossa pienempi kenttä ja pallon hitaampi pomppi korostavat nopeita syöttöjä, käännöksiä ja yksilötaidon merkitystä. Pelissä käytetään usein rooleja kuten "pivot" (tukipelaaja hyökkäyksessä), "ala" (laidan pelaaja, joka liikkuu laajasti) ja "fixo" (puolustuksen koomppelaaja tai libero). Nopeat vaihdot, järjestelmällinen liikkuminen ja syöttöjen laatu ovat avainasemassa maalinteossa.
Historia ja kansainväliset kilpailut
Futsalin varhaiset muodot kehitti Uruguaylainen opettaja Juan Carlos Ceriani 1930-luvulla. Pelin säännöt päivitettiin ja vakioitiin muun muassa Sao Paulossa, Brasiliassa vuonna 1933; Ceriani ammensi sääntömalleja muun muassa jalkapallosta (jalkapallo), koripallosta ja käsipallosta. Futsalilla on ollut useita järjestäjiä historiansa aikana: ennen FIFAa lajia johdettiin kansainvälisesti mm. FIFUSA/AMF‑organisaation kautta, ja niiden omat maailmanmestaruuskilpailunsa alkoivat jo 1970‑luvulla — esimerkiksi suuren mittakaavan turnaus järjestettiin vuonna 1971 Rio de Janeirossa, Brasiliassa.
FIFA järjesti ensimmäisen FIFA Futsal World Championship -turnauksen vuonna 1989 Rotterdamissa, Alankomaissa, ja sen jälkeen FIFA:n alaiset MM‑kilpailut ovat vakiintuneet noin neljän vuoden välein. Euroopassa järjestetään arvokilpailuja kuten UEFA Futsal EURO. Futsal ei ole ollut osa olympialaisia perinteisesti; toistaiseksi lajia ei ole lisätty olympiaohjelmaan.
Futsalin merkitys ja kehitys
Futsal on nähty monessa maassa tärkeänä nuorten pelaajien kehittymisympäristönä: pienempi kenttä ja kosketusten tiheys kehittävät pallotekniikkaa, nopeaa päätöksentekoa ja pelinlukutaitoa. Monet huippujalkapalloilijat ovat pelanneet futsalia nuoruudessaan tai hyödyntäneet futsal‑koulutusta tekniikkansa hiomiseksi. Lajin kansainvälinen suosio kasvaa jatkuvasti, ja järjestöt kehittävät kilpailu‑ ja koulutusjärjestelmiä ympäri maailmaa.
