Anaerobinen hengitys
Anaerobinen hengitys on hengitysmuoto, jossa ei käytetä happea. Elektronien kuljetukseen käytetään muita alkuaineita kuin happea. Yleisiä hapen korvaavia aineita ovat nitraatit, rauta, mangaani, sulfaatit, rikki, fumaarihappo ja hiilidioksidi. Escherichia coli käyttää hengitykseen nitraatteja ja fumaarihappoa.
Jotta elektroninkuljetusketju toimisi, ketjun lopussa on oltava lopullinen elektroniakseptori. Tämä mahdollistaa elektronien kulkemisen ketjun läpi. Aerobisissa eliöissä tämä lopullinen elektronin hyväksyjä on happi. Molekyylinen happi on voimakkaasti hapettava aine, joten se on erinomainen akseptori. Anaerobeissa käytetään muita vähemmän hapettavia aineita, kuten sulfaattia (SO 42−), nitraattia (NO 3−) ja rikkiä (S). Näiden terminaalisten elektroniakseptorien pelkistymispotentiaali on pienempi kuin O :n, joten 2hapettunutta molekyyliä kohti vapautuu vähemmän energiaa. Anaerobinen hengitys on siis vähemmän tehokasta kuin aerobinen hengitys, paitsi tietenkin silloin, kun happea on vähän.
Jos happea ei käytetä lainkaan, prosessia kutsutaan käymiseksi. Esimerkkejä käymistä käyttävistä organismeista ovat maitohappobakteerit ja hiiva. Hiiva on sieni, ei bakteeri.
Anaerobisen hengityksen yhtälö on:
E. coli käyttää anaerobista hengitystä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on anaerobinen hengitys?
V: Anaerobinen hengitys on hengitysmuoto, joka ei käytä happea. Elektronien kuljetukseen käytetään muita alkuaineita kuin happea.
K: Mitä alkuaineita voidaan käyttää hapen korvaajina anaerobisessa hengityksessä?
V: Yleisiä hapen korvaavia aineita anaerobisessa hengityksessä ovat nitraatit, rauta, mangaani, sulfaatit, rikki, fumaarihappo ja hiilidioksidi.
K: Mikä organismi käyttää nitraatteja ja fumaarihappoa hengityksessä?
V: Escherichia coli käyttää nitraatteja ja fumaarihappoa hengitykseen.
Kysymys: Minkä on oltava elektroninsiirtoketjun päässä, jotta elektronit pääsevät kulkemaan sen läpi?
V: Ketjun lopussa on oltava lopullinen elektronin akseptori, jotta elektronit voivat kulkea sen läpi. Aerobisissa eliöissä tämä akseptori on yleensä molekyylinen happi. Anaerobeissa käytetään sen sijaan muita vähemmän hapettavia aineita, kuten sulfaattia (SO42-), nitraattia (NO3-) ja rikkiä (S).
K: Kuinka tehokasta anaerobinen hengitys on verrattuna aerobiseen hengitykseen?
V: Anaerobinen hengitys on vähemmän tehokasta kuin aerobinen hengitys, paitsi silloin kun happea on vähän. Jos happea ei ole saatavilla, glykolyysi jatkuu, mutta maitohappoa muodostuu palorypälehapon sijasta, ja se jatkaa Krebsin sykliä, jossa muodostuu pieniä määriä ATP:tä.
Kysymys: Miten maitohappoa muodostuu liikunnan aikana, jos happea ei ole riittävästi saatavilla?
V: Jos keho ei saa riittävästi happea lihaksiin, ne muodostavat maitohappoa, joka tekee lihaksista kipeät.
K: Mikä prosessi tapahtuu, jos happea ei käytetä lainkaan anaerobisen hengityksen aikana?
V: Jos happea ei käytetä lainkaan anaerobisen hengityksen aikana, tapahtuu käyminen, josta esimerkkeinä ovat maitohappobakteerit ja hiivasienet, jotka käyttävät tätä prosessia.
